Nepaliin huhtikuun lopulla iskenyt tuhoisa maanjäristys vähintäänkin hidastaa valmiiksi köyhän ja sisällissodasta toipuvan maan kehitystä. Parhaassa tapauksessa katastrofi parantaa kuitenkin maan mahdollisuuksia selvitä jatkossa vastaavanlaisesta tilanteesta.

"Pahin vaikutus voi olla se, että tietyillä alueilla mennään ehkä takaisin siihen aikaan, jolloin sota päättyi, eli vuoteen 2006. Tuho ja vaikutukset ihmisiin ovat samanlaiset kuin pahimmilla alueilla konfliktin aikana, varsinkin, kun ne sattuivat vielä olemaan samoja alueita", toteaa Suomen Lähetysseuran kehitysyhteistyökoordinaattori Anu Vasamies-Hackenbruch.

Lähetysseura on yksi niistä monista suomalaisjärjestöistä, jotka lähettävät Nepaliin kumppaniensa kautta maahan apua. Järjestöllä on maassa myös useita kehitysyhteistyöhankkeita. Järistysalueen keskuksessa oli kaksi hanketta, jotka ovat toistaiseksi jäissä, Vasamies-Hackenbruch kertoo.

"Hankkeissa muun muassa opetettiin yhteisöissä uusia taitoja, kuten maanviljelysmenetelmiä. Se on tyssännyt, sillä ihmisillä ei ole aikaa mihinkään sellaiseen. He yrittävät epätoivoisesti saada talojaan suojaksi uudelleen, koska monsuunikausi on alkamassa", hän kertoo.

Samaan aikaan köyhien kylien asukkaiden pitäisi varautua myös maanviljelyskauteen.

Opitaanko kriisistä?

Nepaliin 25.4. iskeneessä, vuosikymmeniin pahimmassa maanjäristyksessä kuoli YK:n tuoreimpien tietojen mukaan lähes 7 700 ihmistä, ja uhrimäärä voi vielä nousta. Yli 280 000 taloa on tuhoutunut ja yli 234 000 vahingoittunut muulla tavoin.

Jo ennen järistystä Nepal tunnettiin yhtenä maailman vähiten kehittyneistä maista, jossa muun muassa lasten aliravitsemus on yhä yleinen ongelma. Suomen Unicefin ohjelma- ja vaikuttamistyön johtaja Inka Hetemäki kuitenkin uskoo, että maalla on potentiaalia nousta tuhosta – maa on edistynyt viime vuosina nopeasti, se on ollut sodan jälkeen suhteellisen rauhallinen ja sillä on myös halua ja taitoa selviytyä.

"Jos kriisin hoito saadaan rahoitettua kunnolla, vaikutukset eivät ole ihan hirvittävät. Jos verrataan vaikkapa Syyrian tilanteeseen, se on ihan eri asia. Mahdollisuudet toipua ovat huomattavasti paremmat kuin epästabiileissa maissa", hän muistuttaa.

Anu Vasamies-Hackenbruchin mukaan voi myös toivoa, että kriisin seurauksena maan hallinto ryhdistäytyy ja säätää maalle viimein perustuslain, jota on sorvattu vuosikausia.

Lisäksi järistyksestä voidaan ottaa oppia: Nepal on luonnonkatastrofeille herkkä maa, joten seuraava katastrofi vaanii todennäköisesti jo kulman takana.

"Katastrofit ovat tietyllä tavalla mahdollisuuksia, etenkin järjestöille, jotka vastaavat sekä katastrofeihin vastaamisessa että niihin valmistautumisessa", huomauttaa Suomen Punaisen Ristin kansainvälisten ohjelmien päällikkö Maria Suoheimo.

Nepalissa voidaan nyt esimerkiksi rakentaa tuhoutuneista taloista luonnonkatastrofit kestäviä.

Logistiikka suurin este avulle

Todennäköisesti järistys opettaa avunantajille paljon myös hätäavun koordinoinnista, joka on Nepalissa saanut paljon kritiikkiä. Apu ei ole saavuttanut syrjäseutuja, tärkeät kuormat jumittavat tullissa Kathmandun lentokentällä ja hallitus on valitellut maahan ryntäävien auttajien sumaa sekä vääränlaisia avustustarvikkeita.

Suomalaisjärjestöjen mielestä kyse ei ole kuitenkaan siitä, että Nepal olisi valtiona hankala kumppani.

"Päin vastoin se on pitkään toiminut eri ulkomaalaisten avustustahojen kanssa. Mutta uutisoinnissa ei ymmärretä sitä, että maa on logistisesti vaikea. On vaikea saavuttaa kaikki pienet alueet ja kylät, jonne järistys on iskenyt", Maria Suoheimo sanoo.

Nepalin ainoa kansainvälinen lentokenttä on pieni eikä se pysty ottamaan vastaan suuria rahtikoneita tai avustuskuormia. Maan päätie on vain kaksikaistainen, ja vaikka apu saataisiinkin pääkaupunki Kathmanduun asti, haasteeksi nousevat vuoristoiset syrjäkylät, joissa väestö asuu hajallaan ja jonne oli vaikea päästä jo ennen järistystä.

Esimerkiksi Lähetysseuran kumppanit ovat joutuvat toimittamaan apua perille traktorein huonoimmilla teillä. Jos teitä ei ole, joudutaan kantamaan, kertoo Anu Vasamies-Hackenbruch.

Olisiko Nepal sitten voinut varautua järistykseen ja avun koordinointiin paremmin? Kyllä ja ei. Esimerkiksi Punaisen Ristin viimevuotisen raportin mukaan maan kyky ottaa vastaan suuria määriä apua on puutteellinen.

Toisaalta muun muassa järjestöjen katastrofivalmiustyö on kantanut hedelmää. Esimerkiksi Punaisen Ristin valmiushankkeiden ansiosta tuhansia vapaaehtoisia on saatu liikkeelle pelastustöihin, Suoheimo kertoo.