Vuoden 2017 hitti-iskelmä on Nepalissa ollut itkettävä Saili, joka kertoo rakastuneesta nuoresta parista. Mies on lähdössä ulkomaille töihin voidakseen nauttia perhe-elämästä rakastettunsa kanssa, kun he ovat nelikymppisiä. Yhä useammalle se on todellisuutta.

Köyhä 30 miljoonan asukkaan Nepal on maailman maista riippuvaisin kansalaistensa rahalähetyksistä, joista muodostuu 32 prosenttia kansantuotteesta. Noin neljä miljoonaa nepalilaista on saanut työluvan ulkomaille vuoden 1993 jälkeen.

Lähtöhalut ovat yltyneet huhtikuun 2015 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Siinä kuoli noin 9 000 ihmistä, ja tuhot ovat yhä paljolti korjaamatta.

Tamangin perhe asuu Rayalan kylässä Himalajan rinteillä kolmen tunnin ajomatkan päässä pääkaupungista Katmandusta. Rohan Tamang, hänen vaimonsa, pieni tyttärensä ja vanhempansa majailevat yhä aaltopeltihökkelissä perheen talon tuhouduttua järistyksessä.

Hakijoita riittää

Tamang oli aiemmin rakennustöissä Qatarissa mutta palasi pari vuotta sitten. Nyt lähtö on taas edessä, vaikka ”palattuani päätin, etten lähde enää ikinä työn perässä ulkomaille.”

Mies on palaamassa Qatariin kahden vuoden sopimuksella, joka lupaa palkkaa 200 euroa kuussa. Hän laskee, että siitä säästyvillä rahoilla perhe pystyy kunnostamaan talonsa.

Tamang myöntää, ettei lähtö ole vailla riskejä. Hän tuntee monia, jotka eivät ole saaneet palkkojaan ja joutuivat sen sijaan velkoihin maksettuaan lahjuksia värväystoimistolle.

Yksi sellainen toimisto on Sagun Overseas Services Katmandussa. Omistaja Omit Gurang kertoo nykyaikaisessa toimistossaan, että hän on juuri sopinut sadan rakennustyöläisen lähdöstä Qatariin.

Kalliit lahjukset

”Työvoimaa on helppo löytää. Kun laitamme ilmoituksen lehteen ja Facebookiin, saamme heti 300 hakemusta”, Gurang kertoo. Valinnassa suositaan niitä, joilla on koulutusta, englannintaitoa ja aiempaa työkokemusta Lähi-idässä.

Gurangin mukaan hänen toimistonsa saa palkkionsa Lähi-idän rakennusfirmoilta, jotka maksavat myös työntekijöiden viisumit ja matkakulut. Lähtijöiltä peritään vain 80 euron käsittelymaksu, ja heitä on vuodessa 1 200–1 500.

Käytännössä tilanne on usein toinen. Kyläläiset joutuvat monesti maksamaan välittäjille 600–2 000 euron lahjukset. Summat ovat valtavia maassa, jonka päiväpalkat liikkuvat muutamissa euroissa. Rahaa nyhdetään sitä enemmän, mitä vähemmän työnhakijalla on vaadittuja valmiuksia.

Gurang sanoo, ettei hänen yrityksensä peri lahjuksia, mutta toisissa välitysfirmoissa työpaikan hinta voi nousta 5 000 euroon.