Nigeria on maa, jossa asuu enemmän äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä kuin missään muualla.

Se on yksi suurimmista syistä siihen, miksi juuri Nigeriasta tulee niin paljon ihmiskaupan uhreja ja miksi ilmiö on havaittu Suomea myöden.

”Köyhyys ajaa ihmisiä ihmiskauppiaiden käsiin. Ilmiön laittomuutta katsotaan usein läpi sormien, koska muuta vaihtoehtoa ei ole ja uhrien on pakko lähettää rahaa kotiin”, totesi Jyväskylän yliopiston tutkija Ilona Bontenbal eilen ihmiskaupan vastaista työtä tekevä FinnWID-järjestön seminaarissa.

FinnWID kampanjoi ihmiskauppaa vastaan ja avasi eilen uuden verkkosivuston, joka tiedottaa ilmiön taustoista. Kampanjan keulahahmona on nigerialainen Itohan Okundaye, joka joutui seksityöhön vain 16-vuotiaan saavuttuaan Italiaan vuonna 2006. Hän sai tammikuussa Suomen viranomaisilta kielteisen oleskelulupapäätöksen.

”Lähtöni syyt liittyivät köyhyyteen. Jätin koulun kesken, koska siihen ei ollut varaa. Äitini oli isän kuudesta vaimosta viides, ja perheessä välillä oli paljon kilpailua”, Okundaye kuvaili.

FinnWIDin mukaan juuri moniavioisten perheiden tyttäret ovatkin erityisen suuressa vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Paineet lähettää rahaa ovat kovat.

”Sitä tietää, että perheellä ei ole helppoa kotimaassa. Itsellä on mahdollisuus ja rahaa on lähetettävä kotiin, koska muuten perhe ei selviä”, Okundaye kertoi.

Nigeria onkin kuudenneksi eniten siirtolaisten rahalähetyksiä vastaanottava maa. Vuonna 2018 niiden arvo oli yli 22 miljardia euroa.

Odotukset epärealistisia

Nigeriasta lähtee joka vuosi tuhansia nuoria naisia Eurooppaan. Maasta tulee Eurooppaan enemmän prostituoituja kuin mistään muusta Saharan eteläpuolisen Afrikan maista. Suurin osa on järjestäytyneen ihmiskaupan uhreja. Houkuttelijana on usein sukulainen tai tuttava.

Köyhyys ei yksinään selitä ilmiötä – muuten uhreja tulisi saman verran kaikkialta. Taustalla ovat monimutkaiset historialliset ja yhteiskunnalliset syyt. Suurin osa uhreista, myös Okundaye, tulee Edon osavaltiosta, etenkin sen pääkaupungista Benin Citystä.

Alueelle muodostui siirtolaisuuden perinne jo varhain, sillä ensimmäiset kontaktit eurooppalaisiin syntyivät jo 1400-luvulla.

Kun Nigerian talous heikkeni 1990-luvulla, yhä useampi lähti siirtolaiseksi. Prostituutiosta tuli hyvä ansaintakeino, joka lopulta ammattimaistui järjestelmälliseksi ihmiskaupaksi. Sitä ruokkii myös se, että Eurooppaan on yhä vaikeampi tulla laillista reittiä.

Uhrit joutuvat raa’an seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi, mutta Euroopasta kantautuu Edoon yhä tarinoita siirtolaiseksi lähteneiden menestyksestä, sillä monet eivät uskalla kertoa kokemuksistaan. Toisaalta perheenjäsenetkään eivät aina halua uskoa. Kulttuuri kannustaa maallisen omaisuuden ja ylellisyyksien haalimiseen, joten paine saada varallisuutta on kova.

”Ihmisten käsitys Euroopasta on täysin epärealistinen. Mielikuva on, että kun sinne pääsee, taivaan portit avautuvat. Vaikka jotkut tietäisivätkin joutuvansa seksityöhön, siitäkin kuvitellaan, että tanssitaan hienossa baarissa. He eivät ymmärrä, että kyse on orjuudesta”, totesi Ylen ulkomaantoimittaja Antti Kuronen seminaarissa.

Hän on vieraillut Nigeriassa helmikuussa julkaistua Ulkolinjan Naiskaupan ytimessä -dokumenttiaan varten.

Suomessa ilmiötä ei ymmärretä

Seminaarissa muistutettiin, etteivät köyhyys ja kulttuuriset syyt selitä yksinään ihmiskauppaa.

”Kyse ei ole siitä, että nigerialaiset toisivat ongelmansa Eurooppaan. Ilman eurooppalaisia miehiä, jotka ostavat naisia, ilmiötä ei olisi olemassa”, Kuronen muistutti.

Siksi valistusta tarvitaan myös Euroopassa, Suomea myöden.

”On tärkeää puhua tästä. Ihmiskaupan peruskonseptia ei ymmärretä Suomessa, se sekoitetaan ’vapaaehtoiseen’ prostituutioon”, Kuronen sanoi.

Suomen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä oli viime vuonna 63 nigerialaista naista. Suurin osa on joutunut uhreiksi Etelä-Euroopassa mutta osa myös Suomessa.

Kaikki eivät saa jäädä Suomeen, ja osa on jopa joutunut palaamaan seksityöhön. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutetun vuonna 2016 tekemän selvityksen mukaan Suomessa Maahanmuuttovirasto ei huomioikaan riittävästi ihmisten kokemaa hyväksikäyttöä.

Työtä on tehtävä myös Nigeriassa. Benin Cityssä viranomaiset ja monet järjestöt tekevätkin jo ehkäisevää ja uhreja auttavaa työtä, joskin resurssit ovat pienet. Esimerkiksi FinnWIDin kumppanijärjestö Idia Renaissance ylläpitää koulutuskeskusta, joka tarjoaa ammattikoulutusta ja yrittäjyystaitoja nuorille naisille.

Itohan Okundaye peräänkuuluttaakin nimenomaan esimerkiksi koulutusvaihtoehtojen tarjoamista nuorille. Pelkkä ihmiskaupasta varoittaminen ei riitä.

”Pitää tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa ja ottaa ihmiset mukaan ehkäisytyöhön. Ihmiskauppa liittyy yhteisöön – aina joku tuntee jonkun, joten ilmiöstä on vaikea päästä eroon kokonaan”, hän muistutti.