(IPS) -- Kun Etelä-Malawin maatiloilla valmistaudutaan maissin kasvatuskauteen, Frederick Yohane on kiireinen nuorimies.

Joka aamu hän uurastaa kahden veljensä kanssa perheen pellolla, jossa he kasvattavat maissia ja kyyhkynherneitä. Iltapäivällä hän kyntää toisten ihmisten peltoja saadakseen rahaa. Kahdesti viikossa hän pyöräilee läheisille toreille myymään kanoja, joita hän ostaa ympäröivistä kylistä.

Frederick Yohanen elämä on ollut tällaista kuusitoistavuotiaasta lähtien. Silloin hänen isänsä sai aivoinfarktin, joka halvaannutti vasemman jalan ja käden. Kaksi vuotta myöhemmin Frederick lopetti koulunkäynnin, mutta ei saanut päättötodistusta.

Ilman päättötodistusta hän seurasi monien maalaisnuorten jalanjälkiä Malawin kaupalliseen keskukseen Blantyreen etsimään hanttihommia.

”Ystävän kautta löysin töitä intialaisen omistamasta rautakaupasta. Palkka ei kuitenkaan ollut kummoinen. Niinpä olin siellä vain pari kuukautta ja palasin kylään”, 24-vuotias Yohane selittää. Hän ei suunnittele kaupunkiin paluuta.

”Jos vain teen lujasti töitä, voin ansaita kylässä enemmän kuin kaupungissa. Sitä paitsi olen vanhin lapsi. Isäni ei voi enää työskennellä, ja äitini aika menee isästä huolehtimiseen”, hän sanoo.

Miljoonien malawilaisperheiden maatiloilla työvoima koostuu pelkästään omasta perheestä. Malawin 17,5 miljoonan väestöstä 80 prosenttia on maanviljelijöitä, ja heistä 75 prosentilla on pieni perhetila.

Perhetilojen tuottavuus laskee, kun nuoret vaeltavat suurin joukoin kaupunkeihin. Trooppisen maatalouden instituutin (IITA) vuoden 2018 tutkimuksen mukaan yksittäisellä maatilalla tuotettiin maissia yli 600 kiloa vähemmän vuodessa kuin jos tilalta ei olisi muutettu kaupunkiin.

Kaupunkeihin muuttaneet nuoret kyllä lähettivät kotiin rahaa, jolla voitiin palkata työvoimaa, mutta palkkatyöläiset eivät riittäneet korvaamaan nuorten menetettyä työpanosta.

Kasvukeskuksia muuttoa hillitsemään

Nuoria kautta Afrikan ajaa maalta pakoon opiskelumahdollisuuksien ja palvelujen puute. Ongelmana on myös se, ettei maaseudulla juurikaan voi harjoittaa maataloutta vakavana liiketoimintana.

Vuosien mittaan Malawissa on suunniteltu maaseutualueiden sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden kohentamista, jotta maaltamuutto vähenisi. Kuten Malawin kansallinen suunnittelukomissio asian ilmaisee, suunnitelmien toteuttamisessa on hallituksesta riippumatta ollut epäjohdonmukaisuuksia.

Monet maaseudun kehitysohjelmat muuallakin Afrikassa ovat epäonnistuneet, koska niiden suunnittelussa ei ole kuunneltu maaseudun nuoria.

Kansallisen suunnittelukomission pääjohtaja, tohtori Thomas Munthali kertoo, että komissio parhaillaan kartoittaa maan potentiaalisia investointialueita. Ne saattaisivat vähentää nuorisomuuttoa maalta.

”Ajatuksena on luoda kasvukeskuksia alueille sen mukaan, mikä niiden potentiaali maanviljelyssä, kaivostoiminnassa ja turismissa on. Kasvukeskukset luodaan teollisiksi keskuksiksi, jotka tarjoavat kestäviä, säällisiä työpaikkoja ja sosioekonomisia palveluita aivan kuin varsinaisissa kaupungeissa”, Munthali selittää.

Frederick Yohane on joka tapauksessa päättänyt jäädä kyläänsä.

”Meillä on riittävästi maissia omaksi ruuaksemme, mutta meidän täytyy myös ansaita rahaa. Niinpä suunnittelemme toisen maapalstan vuokraamista, jotta voimme kasvattaa enemmän maissia myyntiin. Emme tarvitse palkollisia, mutta tulevaisuudessa haluaisimme ostaa vielä lisää viljelymaata, jota voimme vakavissamme viljellä kaupallisesti”, Yohane sanoo.