Luotsaat tällä hetkellä Kohti uiguurien ihmisoikeuksia -kampanjaa Kansainvälinen solidaarisuustyö -järjestössä. Mitä hankkeella halutaan saavuttaa?

Nyt, kun EU:n yritysvastuudirektiivi meni EU:ssa läpi ja sitä aletaan panna toimeen jäsenmaiden kansallisessa lainsäädännössä, tavoitteenamme on, että uiguurien asema tulisi näkyvästi esille. Eli esimerkiksi Suomessa otettaisiin selkeä kanta siihen, että emme osta puuvillaa sellaisilta alueilta, joissa käytetään uiguureilla teetettyä pakkotyövoimaa.

Tulevissa europarlamenttivaaleissa työhöni kuuluu myös ihmisoikeusmyönteisen puhetavan vaaliminen ja se, että uiguurien asema tulisi näkyväksi kaikissa puheissa ja teksteissä, joissa halutaan puolustaa ihmisoikeuksia. Haluan myös, että uiguurien tilanne pysyy pinnalla. Uutissykli on niin nopea, että uiguurit saattavat olla mediassa esillä pienen hetken ja sitten on taas hiljaista, ikään kuin aihetta ei olisi olemassakaan. En kuitenkaan enää pyri siihen, että media käsittelisi uiguureja vaan ennemminkin siihen, että päättäjät käsittelevät uiguureja ja pitävät heidät mielessä.

Miksi EU:n yritysvastuudirektiivi on niin tärkeä uiguurien ihmisoikeuksien kannalta ja mitä se käytännössä tarkoittaa?

Yritysvastuudirektiivi on hyvä hahmottaa yhdessä pakkotyöasetuksen kanssa. Kun EU-direktiivi hyväksytään, jäsenmaat saavat itse kirjoittaa lain sisällön, kunhan se noudattaa tiettyjä direktiivissä asetettuja ohjenuoria. Asetus on puolestaan velvoittavampi. Yritysvastuudirektiivi on pakkotyöasetuksen kanssa työkalupari, jolla yrityksiltä kielletään esimerkiksi pakkotyövoimalla tuotettujen raaka-aineiden hankinta.

Yritysvastuudirektiivissä tuotteiden arvoketjut avataan ja niitä tarkastellaan sekä ihmisoikeuksien että ympäristön näkökulmasta. Direktiivi auttaisi yhdessä pakkotyön kieltävän asetuksen kanssa uiguureja sillä tavalla, ettei olisi enää markkinoita pakkotyöllä tuotetuille raaka-aineille. Yrityksiä oikeasti myös rangaistaisiin, jos käy ilmi, että tuotannossa käytetään hyväksi sitä, että jonkun alueen ihmisoikeustilanne on huono.

Mitä muuta EU ja Suomi voisivat tehdä uiguurien hyväksi?

Uiguurit ovat menettäneet kansanmurhan seurauksena kansallisen identiteetin ja kulttuuriperinnön, sillä kaikki tavat, joilla yritetään kertoa uiguuriudesta, on Kiinan toimesta pyritty hävittämään järjestelmällisesti vuodesta 1949 lähtien. Uiguurialueiden ulkopuolella voi kuitenkin tukea paikallista diasporaa, elävöittää ja elvyttää kulttuuria, tukea uiguurin kielen säilymistä ja taata, että myös uiguurilapset saisivat oman äidinkielen opetusta kouluissa.

Oma unelmani on, että Suomessa olisi uiguureille oma tila, jossa voi järjestää näyttelyitä ja elokuvanäytöksiä, ja joka pyörisi uiguurien ehdoilla uiguureille. Uiguurilapset saisivat kokea olevansa siellä oman kulttuurinsa keskellä, eikä heidän tarvitsisi kokea toiseuden tunnetta, joka on muualla jatkuvasti läsnä.

Koetko, että uiguurit on Ukrainan ja Gazan konfliktien vuoksi unohdettu?

En oikeastaan. Monta kansanmurhaa tapahtuu yhtä aikaa. Nyt kun palestiinalaisiin kohdistuva kansanmurha on saanut dystooppisia mittasuhteita ja globaalin pohjoisen rooli siinä on enemmän näkyvillä myös valkoiselle yleisölle, soisin, että palestiinalaisiin kohdistuvaa joukkotuhoa käsiteltäisiin enemmän ja laajemmin suomalaisissa medioissa. Tuntuu, että suomalaiset toimittajat pelkäävät epämukavaa aihetta, mutta kenelle kansanmurha on yleensäkään mukava asia?

Kymmenen vuotta sitten ihmiset eivät edes tienneet, mikä on uiguuri. Nyt en ole hetkeen joutunut vastaamaan tähän kysymykseen, joten ihmisten tietoisuus on lisääntynyt. Annan myös itselleni krediittiä siitä, että olen vetänyt toimittajia hihasta ja ollut aina valmiudessa puhumaan mikkiin tai kameralle uiguureista. Sen ansiosta yhä useampi ihminen tietää uiguureista. Samaan aikaan uiguurien tilanne on kuitenkin vain huonontunut ja huonontunut. Se asettaa päähäni välillä myrkyllisen ajatuksen, että okei jengi tietää, mitä sitten? Mutta näen, että tehtäväni on vaikuttaa nyt muilla tavoin.

Kuulut uiguurivähemmistöön ja olet puolustanut uiguurien ihmisoikeuksia lapsesta saakka. Miten uiguurien puolustamisesta tuli lopulta työsi?

Kipuilen paljon sitä, että tämä on nyt myös työni. On tosi hienoa, että Suomessa pystyy tekemään uiguurien ihmisoikeuksien puolesta palkallista työtä. Tietääkseni tämä on ensimmäinen kerta, kun se on mahdollista. Olen siitä tosi iloinen, mutta samalla se on ristiriitaista, sillä olen tehnyt tätä työtä myös aktivistina ilman palkkaa ja siksi uupunut. Tasapainoilen sen kanssa, mitkä ovat omat aktivismin ja ihmisoikeustoimijana olemisen raamit, kun samalla olen myös työntekijä, jolla on työaika ja palkka. Uiguurien puolustaminen ulottuu edelleen myös vapaa-ajalleni.

Mikä työssä ja aktivismissa uiguurien puolustamiseksi luo toivoa?

Rakenteelliset työkalut, kuten EU:n yritysvastuudirektiivi. Aktivismissa toivon kipinä on toki välillä sammunut. Pidin muutaman vuoden taukoa kokonaan, jonka jälkeen toivon kipinä syttyi jälleen. Toivoa pitää jatkuvasti luoda ja ylläpitää. Toivo merkitsee myös sanoja ja tekoja. Huomaan, että mitä enemmän itse puhun aktivismista ja toivosta, sitä enemmän luisun ajatuksissani siihen, että onko toivoa oikeasti ollenkaan. 

Pyrin ajattelemaan, että vaikka en itse tulisi nauttimaan nykyisten lakimuutosten hedelmistä, ehkä seuraava sukupolvi. Koen myös, että toivon kipinä syntyy pienissä hetkissä, kun minulla on esimerkiksi hyvä työn imu. Silloin otan mielelläni yhteyttä ihmisiin ja käytän verkostoja hyväkseni, jotta saan ajettua kampanjaa eteenpäin.