(IPS) -- ”Me olemme murhattujen ja kadonneiden baluchien äitejä, tyttäriä ja sisaria. Meitä on tuhansittain”, Mahrang Baloch esittelee itsensä ja asiansa Pakistanin pääkaupungin Islamabadin keskustassa.

Mielenosoitukseen osallistuva Baloch on 28-vuotias lääkäri Balochistanin maakunnasta. Mielenosoittajat ovat saapuneet maakunnastaan kaupunkiin jo marraskuussa alkaneen marssin päätteeksi.

”Me vaadimme loppua katoamisille ja oikeudettomille surmille. Vaadimme myös yksityisarmeijoiden lakkauttamista”, Baloch selittää puhelinhaastattelussa.

Afganistaniin ja Iraniin rajautuva Balochistan on Pakistanin suurin ja harvimmin asuttu maakunta. Se on myös maan pahiten lukutaidottomuudesta, lapsikuolleisuudesta ja väkivallasta kärsivä alue.

Mahrang Baloch kertoo, että protestin laukaisi nuoren baluchimiehen kuolema poliisin käsissä. Kahden viikon istumalakon jälkeen mielenosoittajat päättivät viedä protestinsa oman alueensa ulkopuolelle ja lähtivät marssille kohti Pakistanin pääkaupunkia.

”Olemme kokeneet paljon pahempaakin”

Värikkäisiin perinneasuihin sonnustautuneet baluchinaiset saivat matkan varrella osakseen lämpöä ja tukea tuhansilta kohtaamiltaan ihmisiltä. Marssi kuitenkin pysäytettiin Islamabadin porteille ja poliisi esti mielenosoituskulkueen etenemisen kaupunkiin. Mielenosoittajat kieltäytyivät hajaantumasta ja turvallisuusjoukot vastasivat kepeillä, vesitykeillä ja sadoilla pidätyksillä.

Monet raahattiin busseihin, jotka kuljettivat heidät takaisin Balochistanin provinssipääkaupunkiin Quettaan 900 kilometrin päähän Islamabadista. Ne, jotka onnistuivat jäämään pääkaupunkiin, leiriytyivät Islamabadin keskustaan Kansallisen pressiklubin edustalle.

Mahrang Baloch pidätettiin, mutta vapautettiin tuntien kuluttua. Hän kertoo olleensa henkisesti valmistautunut liittymään itsekin kadonneiden henkilöiden pitkään listaan.

”Me olemme kantaneet rakkaidemme ruhjottuja ruumiita. Jo sukupolvien ajan olemme kokeneet paljon pahempaakin. Olemme saapuneet pisteeseen, jossa sen enempää katoamisen kuin murhankaan uhka ei pysty pysäyttämään meitä”, hän toteaa.

Tuhansia kadonneita

Balochistan on saanut nimensä balucheilta (myös balutšit tai belutšit), noin 15–20 miljoonan ihmisen kansanryhmästä, jolla on muista pakistanilaisista erottuva oma kielensä ja kulttuurinsa. Balucheja asuu myös rajan takana Iranissa ja Afganistanissa. Brittien Intiasta vetäytymisen jälkeen baluchit julistautuivat itsenäisiksi vuonna 1947, mutta seitsemän kuukautta myöhemmin Islamabadin hallitus pakkoliitti Balochistanin Pakistaniin.

Sen jälkeen väkivaltaa on riittänyt.

Vuosi sitten ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch syytti raportissaan Pakistanin turvallisuusjoukkoja vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten mielivaltaisista pidätyksistä ja oikeudettomista teloituksista. Vuonna 2021 Amnesty Internationalin raportissa Living Ghosts kuvattiin katoamisten tuhoisia vaikutuksia ja vaadittiin valtiota luopumaan mielivaltaisista salaisista pidätyksistä.

Baluchien oma ihmisoikeusjärjestö Voice for Baloch Missing Persons kertoo, että viimeisen kahden vuosikymmenen aikana on kadonnut yli 7 000 ihmistä.

Kuva kansakunnan päättäväisyydestä

Mahrang Baloch vangittiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 juuri katoamisten takia. Tyttö oli vain kolmentoista, kun hän osoitti mieltä Quettassa isänsä Gaffar Langon katoamisen johdosta. Lango oli salaa pidätetty ja hänet vapautettiin aikanaan, mutta kolme vuotta myöhemmin hänet kaapattiin jälleen. Isän silvottu ruumis löytyi ojasta vuonna 2011.

Vuonna 2018 kaapattiin Mahrangin veli Nasir. ”Se oli minulle käännekohta. Oli selvää, ettei kukaan ollut turvassa, se saattoi tapahtua kenelle tahansa.”

Sittemmin Mahrang Balochista on kehkeytynyt perinteisesti vanhoillisen baluchiyhteiskunnan uudistaja. Hän toimii muun muassa Baluchien yhtenäisyyskomiteassa, joka käynnisti nyt meneillään olevan protestin.

Saeeda Baloch, 45, on omistautunut keräämään varoja mielenosoittajien ruokaa ja majoitusta varten.

”Aviomieheni ammuttiin vuonna 2011, kun hän oli keräämässä tietoja kadonneista ja tapetuista. Lisäksi hänen veljensä ja minun veljenpoikani ovat olleet kadoksissa vuodesta 2021”, Saeeda Baloch selittää.

”Islamabadin väkivallasta huolimatta mielenosoitus on ollut erittäin menestyksekäs. Naiset ovat tulleet kaduille, monet ovat viettäneet ulkona pakkasöitä vauvojensa kanssa. En voi kuvitella kaunopuheisempaa kuvaa kansamme päättäväisyydestä”, aktivisti sanoo.

Tukea ja ylenkatsetta

Baluchit ovat kerran aikaisemminkin marssineet Islamabadiin katoamisten vuoksi, syksyllä 2013. Suureksi kadonneiden marssiksi kutsuttu mielenosoitus oli vaikuttava: 2 800 kilometriä 106 päivässä. Marssit eroavat siinä, että nykyisessä protestiliikkeessä johtoasemissa ovat naiset. Erona edelliseen on myös se, että liike saa tukea Balochistanin lisäksi Punjabin maakunnan perinteisesti vaitonaisemmilta balucheilta sekä Pakistanin toiselta hyljeksityltä vähemmistöltä, pashtuilta.

Tukea on tullut myös ulkomailla vaikutusvaltaisilta tahoilta, kuten Malala Yousafzailta, Greta Thunbergiltä ja brittiläis-pakistanilaiselta kirjailija Mohamed Hanifilta. Hanif palautti vastalauseena baluchien kaappauksille palkinnon, jonka oli saanut Pakistanilta vuonna 2018.

Pakistanin hallitusta ei voisi vähempää kiinnostaa. Tammikuisessa televisioesiintymisessään pääministeri Anwar-ul-Haq Kakar viittasi mielenosoittajiin terroristien sukulaisina ja kehotti protestin tukijoita ja siitä kirjoittavia liittymään sisseihin.