YK:n yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa järjestetään syyskuussa ruokaa koskeva huippukokous, joka on herättänyt kiivasta keskustelua jo etukäteen.

Historian ensimmäisen nimenomaan ruokajärjestelmiin keskittyvän kokouksen tavoitteena on löytää ratkaisuja nälkää ja ympäristöongelmia tuottavan ruokajärjestelmän korjaamiseksi. Sadat pienviljelijä- ja alkuperäiskansajärjestöt, kansainväliset järjestöt ja tutkijat aikovat kuitenkin boikotoida sitä, sillä niiden mielestä kokous pönkittää voitontavoitteluun ja ympäristötuhoon perustuvaa, laajan skaalan teollista viljelyä.

“Ilmasto-, biodiversiteetti-, nälkä- ja koronakriisit liittyvät kaikki monikansallisten yritysten valtaan, jota ne ovat onnistuneet haalimaan uusliberalistisen kapitalismin ja niin kutsutun ’monenkeskisyyden avulla’. Todisteet osoittavat, että pienviljelijöiden agroekologinen malli on ratkaisu maailman ruokakriisiin. Ilmastonmuutoksen vuoksi se on yhä tärkeämpää”, sanoo Mosambikin Maan ystävien, Justiça Ambiental -järjestön johtaja Anabela Lemos.

Hän kommentoi kokousta sähköpostitse Mosambikin pääkaupungista Maputosta käsin.

Vastakkainasettelu on syvällä

Erimielisyyttä ei ole siitä, etteikö ruokajärjestelmälle pitäisi tehdä jotain.

811 miljoonaa ihmistä kärsii nälästä, ja määrä alkoi nousta jo ennen koronapandemiaa. Samaan aikaan noin kolmannes ruuasta menee hävikkiin ja miljoonat kärsivät ylipainosta.

Lisäksi ruuantuotanto tapahtuu ympäristön kustannuksella: maatalous tuottaa noin kolmanneksen kasvihuonekaasupäästöistä ja saastuttaa maaperää sekä vesistöjä.

”Tämänhetkinen ruokajärjestelmä ei pysty toteuttamaan perustehtäväänsä: tuottamaan ruokaa kaikille maailman ihmisille ja takaamaan tuottajille toimeentulon vahingoittamatta ympäristöä”, tiivistää ulkoministeriön kehityspolitiikan neuvonantaja Sanna-Liisa Taivalmaa, jonka erityisalaa on maaseutukehitys.

Taivalmaa on mukana Suomen kokouskoordinaatioryhmässä, jossa on myös muun muassa maa- ja metsätalousministeriön edustajia.

Suomi ajaa kokouksessa etenkin kouluruokailun lisäämistä sekä muun muassa veden, energian, metsien ja ruuan välisten yhteyksien parempaa tunnistamista ja hyödyntämistä.

Siitä, miten ruokajärjestelmää sitten pitäisi uudistaa, on kuitenkin monia näkemyksiä. Pahin vastakkainasettelu on syntynyt kaupallista, laajan skaalan intensiiviviljelyä kannattavien sekä ympäristöystävällistä pienviljelyä kannattavien välille.

Etenkin pienten ruohonjuuritasonjärjestöjen kanta on selvä. Justiça Ambientalin Anabela Lemosin mielestä ruuantuotannon pitäisi perustua paikallisten ruokajärjestelmien tukemiseen ja agroekologisiin malleihin, yritykset pitäisi sulkea kokonaan pois YK:n päätöksentekoelimistä ja kokouksessa pitäisi kieltää esimerkiksi kemialliset myrkyt ja lannoitteet sekä geenimuunnellut siemenet ja tuotteet.

”Mutta tiedämme, että se on mahdotonta niin kauan kuin kokous sallii suuryritysten epäsuotuisan puuttumisen asiaan”, hän sanoo.

Tasa-arvon illuusio

Kiista liittyy ennen kaikkea valtaan. YK on halunnut kokouksesta mahdollisimman osallistavan, ja sitä varten ympäri maailman järjestettyihin konsultaatiotilaisuuksiin on kutsuttu mahdollisimman monenlaista väkeä aina ruohonjuuritason pienviljelijäryhmistä suuryrityksiin. Jo ennen kokousta on syntynyt yli 2 500 erilaista ideaa siitä, miten ruokajärjestelmää voisi parantaa.

Kriitikot ovat kuitenkin muistuttaneet, ettei kehitysmaiden pienillä toimijoilla ole samoja mahdollisuuksia osallistua kuin suuryrityksillä tai yksityisen sektorin agendaa ajavilla maatalousjärjestöillä.

”Monenkeskisyys on sinänsä hyvä asia, mutta kun aihe on näin laaja ja siinä on monia toimijoita, vaarana on, että äänekkäimmät pääsevät dominoimaan keskustelua”, huomauttaa kehitysjärjestöjen kattojärjestö Fingon kestävän talouden asiantuntija Elina Mikola.

Epäilyksiä on herättänyt myös se, että YK:n omalla elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO:lla eikä monenkeskisellä ruokaturvakomitealla CFS:llä ole yhtä vahvaa roolia kuin aiemmissa kokouksissa. Joidenkin tietojen mukaan YK:n pääsihteeri António Guterres teki päätöksen kokouksen järjestämisestä Maailman talousfoorumin kanssa.

Myös kokouksen sekavaa hallintorakennetta on kritisoitu, sillä on epäselvää, mikä taho lopulta päättää, mitä ratkaisuja kokouksessa ryhdytään ajamaan.

Järjestöt ovat olleet näreissään myös siitä, että kokouksen valmistelijaksi on nimitetty Ruandan entinen maatalousministeri Agnes Kalibata. Hän johtaa myös Afrikan vihreän vallankumouksen järjestöä AGRAa, jonka tarkoituksena on muovata Afrikan maataloutta bisnesvetoisempaan suuntaan.

Yli 500 järjestöä, mukana muun muassa Greenpeace ja Amnesty International, ovat vaatineet (pdf) Kalibatan nimittänyttä Guterresia perumaan nimityksen, tuloksetta.

Vanha keskustelu

Suomessa kokous ei ole herättänyt yhtä kiivasta keskustelua kuin maailmalla. Kehitysjärjestöjen kattojärjestön Fingon johtama järjestöjen ruokaturvaryhmä on lähettänyt Suomen kehitysministerille Ville Skinnarille (sd) avoimen kirjeen, jossa toivotaan pienviljelijöiden äänen kuulumista, mutta laajaa kritiikkiä ei ole esitetty.

Sitä kyllä ymmärretään.

”Kritiikki on herättänyt relevantteja kysymyksiä. Kenellä pitäisi olla valtaa päättää ruokajärjestelmiin liittyvistä asioista, mikä on voitontavoittelun rooli ja voiko voittoa tehdä ihmisoikeuksien, elonkirjon ja ilmaston kustannuksella? Toivoisin, että niistä puhuttaisiin enemmän”, sanoo ympäristöalan kehitysyhteistyöhankkeita rahoittavan Siemenpuu-säätiön ohjelmakoordinaattori Kirsi Chavda.

Sinänsä jännitteet pienviljelyn ja tehomaatalouden kannattajien välillä eivät ole uusia, Elina Mikola muistuttaa.

”Tämä on sama debatti, jota on käyty ruuantuotannon ja ylipäätään kehitysliikkeen sisällä 60–70-luvuilta lähtien. Lannoitteisiin, teknologiaan, laajaan tuotantoon perustuvaan maatalouden haitat ja eriarvoistavat vaikutukset ovat olleet vuosikymmeniä tiedossa, eikä tällä hetkellä ole näköpiirissä, että kokous lähtisi aktiivisesti juuri tätä puolta purkamaan”, hän toteaa.

Ulkoministeriön Sanna-Liisa Taivalmaan mukaan kokousta ei pitäisi tarkastella mustavalkoisesti. Kaikkia tarvitaan samaan pöytää keskustelemaan, koska kaikilla toimijoilla on oma roolinsa ruokajärjestelmässä, hän korostaa.

”Tämä ei ole joko tai -asia. Pienviljelijät tuottavat hyvin suuren osan maailman ruuasta, mutta tarvitaan tavanomaista laajempaakin tuotantoa. Yritykset ovat vastuussa suuresta osasta maailmankauppaa, vaikka onkin huolestuttavaa, että on muutamia yrityksiä, joilla on niin paljon vaikutusvaltaa globaalissa ruokajärjestelmässä”, hän sanoo.

Ongelma ymmärretty

Kokous ei välttämättä johda kovin konkreettiseen lopputulokseen löysää loppulausumaa lukuun ottamatta, mutta periaatteessa siitä voi seurata esimerkiksi uutta rahoitusta ja hankkeita.

Osa asiantuntijoista on myös sitä mieltä, että sen tärkein anti on ollut nostaa keskusteluun ruokajärjestelmän ongelmat.

”Ainakin se on ymmärretty, että ruuantuotanto luo ison osan maailman päästöistä ja on yksi suurimmista metsätuhon ja biodiversiteettikadon aiheuttajista. Samaan aikaan ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato muodostavat suurimman uhan ruokajärjestelmälle. Ongelma on ainakin osoittelutasolla tuotu vahvasti mukaan kokoukseen”, Mikola toteaa.