(IPS) -- Etelä-Sudanin eteläosassa asuva Margaret Itto on yksi niistä Afrikan nuorimman valtion monista maanviljelijöistä, jotka ovat investoineet paljon maatalouteen. Hän ei kuitenkaan pääse viemään tuotteitaan pääkaupunki Juban houkutteleville markkinoille, sillä maantiet ovat huonossa kunnossa.

”Teiden kunto tässä maassa on iso haitta. Tuotteiden saaminen tiloilta kauppoihin ja toreille on hyvin hankalaa. Työntekijöideni on monesti täytynyt yöpyä puskassa, koska heidän ajoneuvonsa on juuttunut liejuun”, Itto kertoo.

Muun muassa maapähkinöitä, auringonkukkia, maissia, papuja ja seesamia viljelevä Itto on kärsinyt mittavia sadonkorjuun jälkeisiä menetyksiä, etenkin silloin kun sade on tehnyt maanteistä kulkukelvottomia.

Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa 40 prosenttia perusruoka-aineista ei pääse markkinoille huonojen maanteiden ja muiden esteiden vuoksi. Elintarvikkeiden tuojat ovat käyttäneet syntynyttä kysyntää hyväkseen toimittamalla Afrikan kaupunkeihin kehnolaatuista tuontiruokaa.

”Korkeiden tuotantokustannusten takia paikallisesti tuotettu ruoka on niin kallista, että monet kaupunkilaiset päätyvät kuluttamaan ulkomailta tuotua huonolaatuista ruokaa”, Kenian Kiambun läänin kuvernööri tri James Nyoro sanoo.

Afrikan vauhdikkaasti kasvavat kaupungit ja vuodessa noin 211 miljardin euron kokoiset ruokamarkkinat tarjoaisivat valtavan tilaisuuden mantereen 60 miljoonalle maatilalle. Jotta Afrikan farmarit pystyisivät hyödyntämään sitä, tarvittaisiin kuitenkin investointeja maaseudun tiestöön sekä pieniin ja keskisuuriin kaupunkeihin, entistä parempaa urbaanien ruokajärjestelmien hallintaa, ruuan turvallisuuden sääntelyä ja sääntöjen toimeenpanoa.

Kaupunkimaatalouteen kannattaisi investoida

”Covid-19 on altistanut monet ihmiset Afrikan kaupunkialueilla köyhyydelle ja nälälle. Useimmat heistä olivat pätkätyöläisiä, jotka menettivät työnsä koronasulun aikana. Jotkut ovat palanneet maaseudulle, jossa ruuan saaminen on helpompaa. Toisille paluu ei ole vaihtoehto, sillä he ovat alun perin paenneet väkivaltaa tai nälkää”, italialaisen ruoka- ja ravitsemuskeskuksen BCFN:n tutkija Daniele Fattibene selittää.

Fattibene sanoo, että kun kaupungit jatkavat kamppailuaan koronaa vastaan, viranomaisten pitäisi ryhtyä toimiin suojellakseen katuruuan myyjien kaltaisia epävirallisella sektorilla työskenteleviä ihmisiä. Heihin kriisi on vaikuttanut vakavasti.

Fattibenen mielestä Afrikassa kannattaisi investoida kaupunkimaatalouteen. Se lyhentäisi ruokaketjuja ja säästäisi kaupungit äkillisiltä, ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamilta shokeilta.

”Paikallisten viranomaisten kannattaisi tukea pientilallisia osuuskuntien perustamisessa ja kannustaa supermarketteja hankkimaan tuotteensa paikallisesti niiden ulkomailta tuomisen sijaan. Heidän pitäisi ottaa oppia globaalin etelän muilta kaupungeilta, kuten Ecuadorin Quitolta, jolla on tehokkaat urbaanin ruokaturvan suunnitelmat”, Fattibene sanoo.

”Näin olisi mahdollista välttää kaupunkialueiden ruokahätätilat”, hän lisää.