Luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin katoamisen ehkäisy ei näy riittävästi Suomen kehityspolitiikassa sen paremmin poliittisissa linjauksissa kuin käytännössäkään. Tätä mieltä on kehityspoliittisen toimikunnan (KPT) asiantuntijaryhmä tuoreessa selvityksessään (pdf).

Sen mukaan Suomen pitäisi ottaa luonnon monimuotoisuuden katoamisen ehkäisy selkeämmin kehitysyhteistyönsä, kehityspolitiikkansa ja kansainvälisen vaikuttamistyönsä tavoitteeksi.

Selvityksen mukaan biodiversiteetti ei näy etenkään kehitysyhteistyörahoituksessa. Vuosina 2011–2019 luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen kohdistettujen varojen määrä on pikemminkin laskenut.

Vuoden 2015 jälkeisten kehitysyhteistyöleikkausten jälkeen ilmastoasioiden rahoitusta on kyllä lisätty, mutta muu ympäristörahoitus sekä biodiversiteettiä koskeva rahoitus ovat jääneet alhaiselle tasolle.

Selvityksessä siteerataan myös teollisuusmaiden yhteistyöjärjestön OECD:n vertaisarviota, jonka mukaan Suomen kehitysrahoituksesta suuntautui ympäristösektorille 17 prosenttia vuonna 2015, kun tuki OECD-maissa keskimäärin oli 27 prosenttia.

KPT on valtioneuvoston asettama neuvoa-antava elin, joka seuraa Suomen toiminnan vaikutuksia kehitysmaihin. Sen jäsenistö koostuu muun muassa eduskuntapuolueista, etu- ja kansalaisjärjestöistä sekä UniPID-verkoston yliopistoista. Selvityksen valmisteluun osallistui KPT:n jäsentahoista koottu asiantuntijaryhmä.

Akuutti kysymys

Kysymys biodiversiteetin suojelun tukemisesta on akuutti, sillä luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen on viime vuosina kiihtynyt.

Kansainvälisen luontopaneelin vuonna 2019 tekemän arvion mukaan biodiversiteetti vähenee maapallolla nopeammin kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Miljoona eläin- ja kasvilajia on vaarassa hävitä. Joidenkin tutkijoiden mukaan käynnissä on kuudes suuri sukupuuttoaalto. Syynä on pääosin ihmisen toiminta, kuten maankäytön muutokset.

Uhattuna on koko ihmiskunnan tulevaisuus.

”Meidän olemassaolomme maapallolla on hyvin riippuvainen muista lajeista, elinympäristöistä ja vuorovaikutussuhteista. Tässä ollaan siis hyvin olennaisten asioiden äärellä”, muistutti KPT:n selvityksen pääkirjoittaja, filosofian tohtori Jaana Vormisto Fiant Consulting Oy:stä selvityksen etäjulkistustilaisuudessa tänään.

Biodiversiteettikato vaikuttaa eniten haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin ja uhkaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteita, kuten köyhyyden poistamista.

”Luonnon monimuotoisuus kannattelee koko kestävän kehityksen tavoitteiden rakennelmaa. Jos luonnon monimuotoisuuden kadon hidastamisessa ei edetä, köyhyyden tai nälän poistaminen ei etene alueilla, joilla ihmiset ovat riippuvaisia ekosysteemipalveluista”, muistutti KPT:n puheenjohtaja, kansanedustaja Inka Hopsu (vihr).

Lisää rahaa ja painoarvoa

Selvityksessä korostetaan, että luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tarvitaan järjestelmätason muutoksia, kuten kulutuksen ja jätteiden vähentämistä, ruokajärjestelmien ja koko globaalin talousjärjestelmän uudistamista.

Se, mitä Suomi voisi tehdä, olisi nostaa kehityspoliittisissa linjauksissaan ja vaikuttamistyössään luonnon monimuotoisuus yhdeksi keskeiseksi, läpileikkaavaksi teemaksi samaan tyyliin kuin naisten ja tyttöjen sekä vammaisten oikeudetkin ovat. Resursseja on lisättävä ja kehittyviä maita on tuettava biodiversiteettiä koskevien sopimusten toimeenpanossa, raportissa suositellaan.

Raporttia kommentoineen ulkoministeriön kehityspolitiikasta vastaavan alivaltiosihteerin Elina Kalkun mukaan teemaa pidetään jo kansainvälisissä kokouksissa esillä, ja jatkossa sitä aiotaan vahvistaa. Viime vuonna rahoitustakin lisättiin.

Toisaalta rahoituskysymyksistä päättää koko yhteiskunta, hän muistutti.

”Meillä oli takavuosina mittavat leikkaukset. Tilanne on, että jos jotakin rahoitusta nostetaan, pitää miettiä, otetaanko se pois jostain muualta. Ratkaisut eivät ole yksinkertaisia.”

Asiasta tekee monimutkaisen myös se, että aiheena luonnon monimuotoisuuden hupeneminen uhkaa jäädä muiden teemojen varjoon. Yksi syy on sen laajuus ja monimutkaisuus vaikkapa ilmastonmuutokseen verrattuna.

”Tämä on paljon salakavalampi ja monimutkaisempi ilmiö. Avainkysymys on pitää asioita esillä ja yksinkertaistaa niitä konkreettisten esimerkkien avulla. On rehellistä tunnustaa, että tämä on eksistentiaalinen kysymys. Luonnon monimutkaisuuden katoaminen on iso riski nyt, mutta pitkällä aikavälillä vielä suurempi”, Kalkku painotti.