Kestävää kehitystä käsittelevä journalismi on nykyisin laadukkaampaa kuin aiemmin, todettiin Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) ja Maailma.netin järjestämässä seminaarissa tiistaina.

Yksi keskustelijoista oli globaaleihin kehityskysymyksiin erikoistunut toimittaja ja tietokirjailija Esa Salminen. Hän vertasi nykytilannetta 2000-luvun alkuun, jolloin hän asui Sambiassa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan (nykyisin Fingo) työntekijänä.

”Silloin se oli paljon enemmän katastrofiuutisia, köyhyyttä ja nälänhätää. Sen jälkeen on tullut enemmän kirjeenvaihtajia ja ymmärtävämpää, uteliaampaa ja avoimempaa kirjoittelua myös suomalaisessa mediassa”, hän sanoi.

Seminaarin paneelissa keskustelivat Salmisen lisäksi Finnwatchin ilmastoasiantuntija Lasse Leipola ja Helsingin Sanomien Baltian kirjeenvaihtaja Alma Onali.

Lasse Leipola sanoi olevansa melko tyytyväinen tämän hetken ilmastojournalismiin, vaikka ”puutteitakin on”.

”IPCC:n puolentoista asteen raportin jälkeen suomalaisen median yleinen taso ilmastoasioissa on mennyt eteenpäin.”

Hallitusten välinen ilmastopaneeli IPCC julkaisi syksyllä 2018 raportin, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöt pitää saada nopeasti laskuun, jos ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää 1,5 asteeseen. Raportti sai paljon huomiota suomalaisessakin mediassa.

Aiemmin ilmastotoimittajana työskennelleen Leipolan mielestä ilmastojournalismi oli tavallaan jopa helpompaa silloin, kun oli vielä tahoja, jotka kielsivät ilmastonmuutoksen.

”Nyt lähes kaikki pitävät sitä vakavana uhka ja haluavat myydä oman juttunsa osana ratkaisua. Nykyisten ja tulevaisuuden toimittajien on tärkeää pystyä tekemään ero todellisten ja näennäisten ratkaisujen välillä ja muistaa, että tavoite ei ole sama kuin ratkaisu.”

Erikoistuneita medioita tarvitaan

Haasteena kestävän kehityksen kysymyksissä on, että ne ovat usein niin laajoja ja kompleksisia, että niiden vaatimaan syventymiseen ja luovaan ajatustyöhön voi olla vaikea löytää aikaa kiireisessä uutistyössä, Alma Onali sanoi.

Lisäksi on otettava huomioon yleisöt: ison median on kirjoitettava niin, että kaikki ymmärtävät. Siksi tarvitaan myös erikoistuneempia medioita, jotka voivat mennä aiheisiin syvemmälle.

Toisaalta yksittäisellä toimittajalla on iso rooli siinä, miten asioita käsitellään, Onali sanoi. Omasta taustasta ja mielenkiinnon kohteista riippuu, mitä asioita kysytään ja nostetaan esiin. Hän itse tekee tällä hetkellä gradua siitä, miten muovista puhutaan mediassa.

Lasse Leipolan mielestä ilmastoon tai kehityskysymyksiin erikoistuneita toimittajia tarvitaan ”ehdottomasti”, mutta kestävän kehityksen aiheita ei pitäisi nähdä vain erikoistoimittajille kuuluvina.

”Tässä maailmassa kaikki liittyy kaikkeen, oli kyse sitten ilmastosta, muovista tai kehityksestä, ja jokaisen ammattitaitoisen toimittajan pitäisi tunnistaa niitä yhteyksiä”, Leipola totesi.

Kuka tarinoita kertoo

Tulevaisuudessa tärkeää on miettiä, kuka tarinoita kertoo ja miten ne kerrotaan, sanoi Metropolia-ammattikorkeakoulun lehtori Aura Neuvonen, joka puhui seminaarissa tulevaisuuden toimittajien koulutuksesta.

Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia toimittajia on Suomessa hyvin vähän.

”Siihen, millaisia tarinoita me kerromme, vaikuttaa se, keitä me olemme ja mistä me tulemme. Pitäisi saada enemmän erilaisia ihmisiä kertomaan erilaisia tarinoita. Diversiteetti lähtee jo siitä, ketkä päätyvät tiettyjä aloja opiskelemaan, ja siinä on Suomessa valitettavasti aika paljon ongelmaa”, Neuvonen sanoi.

Kestävä kehitys ja journalismi -seminaari oli osa Vikesin ja Maailma.netin Tulevaisuuden toimittajat -hanketta, jossa on muun muassa järjestetty kansalaisopistojen journalismin opiskelijoille kestävää kehitystä käsitteleviä työpajoja.

Seminaarissa esiteltiin myös hankkeen osana tuotettu kestävän kehityksen kysymyksiä käsittelevä verkko-oppimateriaali opiskelijoille ja toimittajille.

”Huomasimme, että journalismista on hyvin vähän mitään oppimateriaalia avoimesti verkossa ja vielä vähemmän kestävään kehitykseen pureutuvaa”, kertoi Maailma.netin päätoimittaja Teija Laakso.

”Kaikkia aiheita voi tarkastella kestävän kehityksen linssin läpi. Ajatus on antaa käytännön vinkkejä ja rohkaista toimittajaopiskelijoita tarttumaan näihin aiheisiin, jotka helposti ehkä koetaan hiukan tylsiksi tai abstrakteiksi.”