Suomalainen kotoutumispolitiikka on rankattu kansainvälisessä maahanmuuttopoliittisessa indeksissä maailman kymmenen parhaan joukkoon. Sen sanotaan rakentuvan yhdenvertaisuudelle, inklusiivisuudelle ja syrjimättömyydelle.

Todellisuus on toista, sanoo filosofian tohtori Ameera Masoud, joka väitteli helmikuussa Helsingin yliopistossa aiheenaan suomalainen kotoutumiskoulutus. Hänen mukaansa kotoutumisjärjestelmä keskittyy paremminkin yksilön vikojen korjaamiseen ja rakentaa samalla jakautunutta yhteiskuntaa, jossa maahanmuuttajat nähdään ”toisina”, erilaisina.

Aihe on Masoudille henkilökohtainen. Hän tuli aikoinaan Suomeen kansainvälisenä opiskelijana suorittamana kasvatustieteen tutkintoa ja valmistui maisteriksi mutta ei valmistumisen jälkeen löytänyt töitä.

”Vastaukset olivat joko kielteisiä tai sitten minulle ei vastattu – edes niistä työpaikoista, joissa ei vaadittu suomen kielen taitoa. Tunsin monia muitakin ihmisiä, joilla oli sama tilanne ja jotka sitten päätyivät kotoutumisjärjestelmään. Ymmärsin, että kun ihmiset eivät pääse osaksi suomalaista yhteiskuntaa, menetetään paljon”, hän sanoo.

Kriittistä tutkimusta aiheesta ei tuntunut olevan, ja tutkijat olivat pääosin kantasuomalaisia. Masoud päätti ryhtyä tutkimaan asiaa ja pääsi tohtorikoulutusohjelmaan Helsingin yliopistoon. Ilman sitä hänkin olisi päätynyt kotoutumiskoulutukseen.

Korkeakoulutetut ammattikoulussa

Suomessa tehdään kotoutumissuunnitelma periaatteessa kaikille oleskeluluvan saaneille maahanmuuttajille, jotka ovat oleskelleet maassa alle kolme vuotta ja jotka eivät ole löytäneet töitä. Keskeinen osa sen toteuttamista on kotoutumiskoulutus. Se sisältää suomen tai ruotsin kielen opiskelua sekä esimerkiksi ammattiopintoja. Tarkoituksena on edistää työelämään ja jatkokoulutukseen pääsyä.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan kotoutumiseen tähtäävään työvoimakoulutukseen osallistuu kuukausittain vajaat 7 900 opiskelijaa. Lisäksi omaehtoisesti opiskelee yli 5 500.

Masoud seurasi tutkimuksessaan kotoutumiskoulutusta kahdessa suomalaisessa ammattioppilaitoksessa ja haastatteli vuosina 2016–2018 kymmeniä koulutukseen osallistuvia maahanmuuttajia sekä alan ammattilaisia.

Osa haastateltavista oli turvapaikanhakijoita ja pakolaisia esimerkiksi Syyriasta, Irakista ja Somaliasta. Osa oli muunlaisia maahanmuuttajia esimerkiksi Thaimaasta tai Intiasta.

Hänen mukaansa kotoutumisjärjestelmän keskeinen ongelma on, että se keskittyy maahanmuuttajien työllistämiseen mahdollisimman nopeasti näiden koulutus- ja urataustasta riippumatta. Kotoutumista lähestytään ongelmalähtöisesti, eikä järjestelmä huomioi sitä, että kotoutujilla itsellään voi jo olla osaamista ja kokemusta, jota he voisivat hyödyntää työelämässä.

”Fixing oli sana, jota haastattelemani ammattilaiset käyttivät: ihmiset tarvitsevat ’korjaamista’. Se on kielteinen termi. Keskitytään siihen, mitä puutteita ihmisessä on ja jätetään huomiotta, että ihmisellä voi olla muita tietoja ja taitoja.”

Masoud ei kiistä sitä, etteikö esimerkiksi suomea pitäisi opiskella. Useimmat hänen haastattelemansa kotoutujat osasivat kuitenkin jo suhteellisen hyvin suomea ja olleet koulutuksessa jo pidemmän aikaa mutta eivät olleet siltikään löytäneet töitä.

Moni heistä olikin turhautunut. He kokivat, ettei heidän aiemmasta koulutuksestaan ja osaamisestaan ollut hyötyä. Osa ihmetteli, miten Masoud itse arabiaa äidinkielenään puhuvana oli onnistunut löytämään niin hyvän työpaikan.

Useimmat olivat korkeakoulutettuja, mutta heidät oli ohjattu opiskelemaan esimerkiksi lastenhoitajan, lähihoitajan tai kampaajan ammattitutkintoa, rakennusalaa tai mekaniikkaa – aloja, joilta heidän odotetaan löytävän töitä.

Järjestelmä koettiin byrokraattisena eikä kotoutujilla ollut ketään, jonka kanssa jakaa kokemuksiaan.

”He eivät halua vain istua kotona. Mediassa sanotaan, että ihmiset tulevat tänne Kelan tukien perässä. Kaikki haastateltavat sanoivat, etteivät ole täällä siksi mutta he eivät tiedä, mitä tehdä, kun heille ei anneta edes mahdollisuutta. Monet heistä itkivät kanssani”, Masoud kertoo.

Hän ei tiedä, mitä haastateltaville tapahtui tutkimuksen jälkeen. Asiaa ei hänen mukaansa seurata järjestelmällisesti.

Osa päätyy todennäköisesti työttömiksi, matalapalkka-aloille tai työhön, joka ei vastaa heidän osaamistaan. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön tuoreessa kotoutumiskatsauksen (pdf) mukaan 29 prosenttia työssä käyvistä maahanmuuttajista pitää itseään ylikoulutettuna työhönsä. Kyselytutkimuksessa noin 44 prosenttia vastaajista kertoi, että heillä on korkea-asteen tutkinto.

Rasismia on siedettävä

Kotoutumisjärjestelmän toinen keskeinen ongelma on Masoudin tutkimuksen mukaan se, ettei se tunnista rasimia yhdeksi syyksi kotoutumisongelmiin. Maahanmuuttajat määritellään ”erilaisiksi”, ja heidän ongelmansa selitetään helposti kulttuurieroilla.

Esimerkiksi Masoudin haastateltavien kotoutumisongelmien syyksi oli arveltu sotatraumoja. Erästä työnhakijaa kritisoitiin oman kulttuurinsa kannalta ”sopimattoman” työn hakemista, perusteluna oletus siitä, etteivät arabi- ja muslimitaustaiset voi työskennellä paikoissa, joissa on alkoholia.

Masoudin haastattelemat kotouttamisen ammattilaiset eivät kuitenkaan nähneet rasismia suurena ongelmana. He eivät kiistäneet sen olemassaoloa mutta eivät myöskään uskoneet, että se on systemaattista ja että se voisi olla yksi syy siihen, miksi maahanmuuttajat eivät kotoudu tai työllisty.

”Rasismin sietäminen jätetään yksilön vastuulle, ja samalla siitä tulee taito, jota kotoutujilta odotetaan”, Masoud kuvailee.

Ajatus rasismista yksilön ongelmana näkyy myös kotouttamista ohjaavista virallisista asiakirjoista, joita Masoud analysoi osana tutkimustaan. Hän nostaa esimerkiksi vuonna 2022 uudistetun kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelma. 

Sen mukaan yksi koulutuksen tarkoitus on, että osallistuja ”tunnistaa syrjinnän ja rasismin muotoja ja saa valmiuksia toimia tilanteissa, joissa hän saattaa kohdata syrjintää”. Lisäksi kotoutettava saa itse ohjeita syrjimättömästä käyttäytymisestä.

”Tämän pitäisi olla uudistettu versio, ja silti edelleen on maahanmuuttajan itsensä vastuulla toimia. Se ihmetyttää minua. Eivät maahanmuuttajat tarvitse keinoja tunnistaa rasismia”, Masoud kritisoi.

Yhteiskunta jakautuu

Kun rasismi nähdään lähinnä yksilön kokemuksena, huomio kääntyy pois rakenteellisesta rasismista. Se tunnistetaan Masoudin mukaan Suomessa huonosti. Osasyy on se, että ilmiö on niin monimutkainen: se kaikille yhteiskunnan sektoreille. Siksi myös siihen puuttuminen on vaikeaa.

Hänen mukaansa kotoutumisjärjestelmää pitäisi kuitenkin pyrkiä muuttamaan nimenomaan rakenteita uudistamalla, antirasistisin käytännöin. Antirasismi mainitaan kotoutumisasiakirjoissa jo nyt, mutta käytännössä sitä ei hänen mielestään toteuteta.

”Antirasismi on prosessi, joka ei ratkea vain jollakin yhdellä toimenpiteellä, vaan kaikkien pitää olla mukana muuttamassa yhteiskuntaa.”

Yksi tapa voisi olla lisätä vuorovaikutusta maahanmuuttajataustaisten ja kantasuomalaisten välillä. Tällä hetkellä suomalaiset pelkäävät kulttuurieroja eivätkä työnantajat välttämättä uskalla palkata ulkomaalaistaustaista, Masoud sanoo.

”Kotouttaminen on EU:n määritelmän mukaan kaksisuuntainen prosessi, mutta pitäisi pohtia, miten se käytännössä tapahtuu. Tarvittaisiin enemmän vuorovaikutusta. Silloin erilaisuus kohdattaisiin ja hyväksyttäisiin eikä sitä nähtäisi enää pelottavana.”

Siitä hyötyisi maahanmuuttajien lisäksi myös suomalainen yhteiskunta. Epäonnistunut kotoutuminen tarkoittaa, että yhteiskunta menettää potentiaalia, Masoud muistuttaa.

”Jokaisen hallituksen agendalla on se, että Suomeen tarvitaan lisää ammattitaitoista työvoimaa. Silti meillä on [maahanmuuttajataustaisia] ihmisiä, jotka ovat jo asettuneet tänne. Miksi ei investoida heihin sen sijaan, että investoidaan paljon rahaa siihen, että etsitään ammattitaitoisia ja lahjakkaita ihmisiä ulkomailta?”

Ameera Masoudin kasvatustieteen alan väitöskirja tarkistettiin Helsingin yliopistossa 9.2.2024.

TÄSMENNYS 28.2.2024. Päivitetty vuoden 2023 luvut kohtaan, joka käsittelee työ- ja elinkeinoministeriön tilastoja kotoutumiskoulutuksessa olevista.