Luonnonvarakeskus (Luke) on saanut päätökseen kuusivuotisen tutkimus- ja kehityshankkeensa Food African. Hanke onnistui tavoitteessaan, Afrikan ruokaturvan parantamisessa, kertoo hankkeessa tutkijana ja osana johtotiimiä toiminut tutkimusprofessori Martti Esala.

”Tulokset ovat olleet hyviä. Olemme pystyneet kouluttamaan paikallisia tutkijoita ja luomaan uutta osaamista, jota he voivat käyttää työssään”, Esala kertoo.

Hankkeen aikana Luke ja hankkeessa mukana olleet kansainväliset, ruokaturvaan keskittyvät CGIAR-tutkimuskeskukset tekivät yhteistyötä afrikkalaisten yliopistojen kanssa. Pääosin ulkoministeriön rahoittaman Food African avulla syntyi 15 väitöskirjaa, useita kandintöitä ja tutkimusjulkaisuja. Kahden vuoden lisärahoitusjakson aikana annettiin neuvontaa, koulutettiin paikallisia vapaaehtoisia ja sovellettiin tuloksia käytäntöön.

Lokakuussa päättyneen hankkeen oli alun perin määrä kestää neljä vuotta. Esalan mukaan kahden vuoden jatkohanke osoittautui lopputulosten kannalta ratkaisevaksi.

”Kun aloitetaan uutta tutkimusta, menee muutama vuosi ennen kuin saadaan tuloksia. Kahden vuoden lisärahoitusjakson aikana pystyimme keskittymään pelkästään neuvontaan ja tutkitun tiedon muokkaamiseen paikallisia tarpeita vastaavaksi”, hän kertoo.

”Oli tietoinen päätös, ettemme kouluta afrikkalaisia tutkijoita Suomessa vaan paikan päällä Afrikassa. Vaikka hanke loppuu, osaaminen siellä jatkuu.”

Kenttätyöt tehtiin kuudessa Itä- ja Länsi-Afrikan maassa – Benissä, Ghanassa, Kamerunissa, Keniassa, Senegalissa ja Ugandassa – mutta tuloksia sovelletaan myös muissa maissa.

Maaperätutkimusta, villiruokaa ja homeetonta rehua

Ruokaturvalla tarkoitetaan käytännössä sitä, että ihminen saa riittävästi ravitsevaa ruokaa. Viime vuosina heikosta ruokaturvasta kärsivien määrä on maailmanlaajuisesti kasvanut.

Food African tarkoituksena oli tutkimuksen lisäksi myös soveltaa tuloksia käytäntöön. Ohjelmaan sisältyi seitsemän erilaista tutkimushanketta.

Esala oli mukana hankkeessa, jossa tutkittiin maaperän hivenaineita Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja kehitettiin uusi, halvempi menetelmä maaperän ravinteiden mittaamiseen.

”Uudella menetelmällä tutkimus voidaan tehdä suoraan viljelijän pellolla, eikä näytettä tarvitse lähettää monimutkaisiin laboratoriokokeisiin niin kuin ennen. Jos mittaus aiemmin maksoi viljelijälle 30 dollaria, uudella menetelmällä se maksaa dollarin”, hän kertoo.

Maaperän laatua ei ole alueella aiemmin tutkittu kattavasti. Hivenainetiedon perusteella voidaan kehittää kestävää lannoittamista, edistää paikallista lannoitetuotantoa ja kasvattaa satomääriä.

Beninissä puolestaan kartoitettiin luonnosta saatavia villikasveja ja niiden käyttöä ruuanlaitossa tarkoituksena erityisesti lasten riittävän ravinnonsaannin turvaaminen. Tutkimuksen tuloksena syntyi muun muassa keittokirja ja ravitsemukseen liittyviä opetusvideoita, joita on käännetty paikallisille kielille. Hankkeessa koulutetut ravitsemusneuvojat jakavat ravitsemustietoa odottaville äideille ja perheille.

”Beninin hallitus on hankkeen myötä ottanut käyttöön suomalaisen lautasmallin, jossa puolet lautasesta täytetään kasviksilla”, Esala mainitsee.

Merkittäviä tuloksia saatiin Esalan mukaan myös Keniassa.

”Ongelmana siellä olivat aflatoksiinit, homemyrkyt, joita syntyy, kun maissia kuivatetaan pellolla kosteassa ilmassa.”

Ihmisille vaaralliset homemyrkyt ovat haitallisia myös eläimille. Homeisen rehun myötä aflatoksiinit saastuttavat lehmien maidon.

”Hankkeessa kehitettiin tapaa kuivata vilja sadonkorjuun jälkeen, ja sen myötä toksiinit ovat vähentyneet 80 prosenttia. Sadosta saa nyt myös paremman hinnan”, Esala sanoo.

Tutkimuksella pitkäkestoisia tuloksia

Food Africa -hanke on nyt saatu päätökseen, mutta Lukessa pyritään jatkamaan Afrikan ruokaturvan parantamiseen tähtäävää tutkimusta muun muassa EU-rahoituksella.

Esala toivoo, että Suomessa tavoiteltaisiin 0,7 prosentin kehitysyhteistyörahoitusta ja että edes pieni siivu siitä kohdennettaisiin nimenomaan ruokaturvan tutkimiseen.

”Tutkimuksen kautta annettu rahoitus luo kestäviä, pitkäkestoisia tuloksia, joiden avulla voidaan parantaa sekä kansantaloutta että erityisesti kaikkein köyhimpien elinoloja.”