Nokia. Se oli ainoa asia, joka Heba Almahrousille tuli mieleen, kun hän kuuli, että hän muuttaisi perheineen pian Suomeen.

”En tiennyt Suomesta mitään muuta, eikä tiennyt miehenikään. Ryhdyin heti selvittämään netin kautta, millainen maa Suomi on. Sain tietää, että täällä on kylmä ja että maassa on oma kieli”, Almahrous, 31, kertoo.

Hän oli paennut sotaa käyvästä Syyriasta Libanoniin vuonna 2012. Syksyllä 2014, pian ensimmäisen lapsensa syntymän jälkeen, hän kuuli YK:n pakolaisjärjestöltä UNHCR:ltä pääsevänsä muuttamaan toiseen maahan kiintiöpakolaisena.

Almahrous arveli päätyvänsä ehkä Saksaan, jossa hänellä on sukulaisia. Sijoituspaikkana oli kuitenkin Suomi.

Hän ei ollut erityisen huolissaan uudesta, tuntemattomasta maasta vaan iloitsi uudesta alusta. Varsinaista kulttuurishokkia ei tullut.

Monet muut kiintiöpakolaiset saavat Suomeen tultuaan kulttuurishokin, kertoo Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) Suomen-toimiston kouluttaja Dima Salih.

Salih’n tehtävänä on matkustaa maihin, joista Suomi ottaa kiintiöpakolaisia, ja vetää heille kollegoidensa kanssa kulttuuriorientaatio, joka on kolme päivää kestävä Suomi-kurssi.

Vaikka koulutus on vasta alku kotoutumiselle ja palveluita on Suomessa tarjolla lisää, Salih’n mukaan on erityisen tärkeää, että tutustuminen suomalaiseen kulttuuriin ja kieleen aloitetaan jo lähtömaassa. Monet muut maat aloittavat kotouttamisen vasta pakolaisten saapumisvaiheessa, mikä voi olla turhan myöhään.

”Kulttuurishokki voi näkyä esimerkiksi masennuksena tai nukkumisvaikeuksina, ja ihmiset ihmettelevät, mikä heitä vaivaa. Kun kulttuuriorientaation on käynyt etukäteen, on helpompi ymmärtää, mitä on käymässä läpi”, Salih selittää.

Tieto helpottaa oloa

Suomi ottaa tänä vuonna vastaan 850 kiintiöpakolaista, joista suurin osa on syyrialaisia ja kongolaisia.

Kiintiöpakolaiset ovat kotimaastaan paenneita, jotka YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on määritellyt pakolaisiksi. Maahanmuuttovirasto (Migri) haastattelee heidät jo maassa, johon he ovat paenneet. Heidät sijoitetaan sen jälkeen Suomeen, jossa he saavat oleskeluluvan.

Migri vastaa myös kulttuuriorientaatiosta, mutta varsinaisen käytännön työn tekevät Salih’n työnantaja IOM sekä Diakonia-ammattikorkeakoulu. Vuodesta 2001 lähtien IOM:n Suomen-toimisto on järjestänyt kulttuuriorientaatiota yli 4 000 pakolaiselle.

Salih on kouluttanut viimeisen vuoden aikana Suomeen sekä Islantiin saapuvia syyrialais- ja kongolaispakolaisia Turkissa ja Sambiassa.

Orientaatiossa kerrotaan esimerkiksi Suomen koulutusjärjestelmästä, työelämästä ja työnhausta, sosiaali- ja terveyspalveluista, asumisjärjestelyistä, tasa-arvosta, joukkoliikenteen käytöstä, roskien lajittelusta, matkasta Suomeen sekä kotoutumisprosessin eri vaiheista. Lisäksi opetellaan ensimmäiset sanat suomea.

Aihevalikoimaan kuuluu myös suomalainen kulttuuri: naapurien tai ystävien luo ei saa mennä kylään ilmoittamatta ja jonottamista on kunnioitettava.

Pakolaiset saavat myös kysyä omista huolenaiheistaan. Moni pelkää esimerkiksi syrjintää tai uudelleen leirille joutumista, Salih kertoo.

Ongelmistakin puhutaan

Suomalaisen yhteiskunnan toiminnan ja arvojen selittäminen kolmessa päivässä ei ole yksinkertaista, varsinkin, kun monien pakolaisten kotimaiden kulttuuri on suomalaista konservatiivisempi.

Salih’n mukaan vaikeistakin aiheista puhutaan silti. Koulutuksissa kerrotaan, että Suomessakin on ongelmia, kuten rasismia, yksinäisyyttä, päihdeongelmia ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Samalla painotetaan kuitenkin myös, että Suomessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt hyväksytään, sukupuolten tasa-arvoa kunnioitetaan eikä lapsia saa kurittaa ruumiillisesti.

Työtä helpottaa se, että Salih on itse alun perin palestiinalainen ja osaa nähdä suomalaisen kulttuurin muualta tulevien näkökulmasta.

Hänen mukaansa ristiriitoja on lopulta vähän. Osa koulutukseen osallistuvista on kysynyt, miksi kristitty maa sallii homoliitot, mutta Salih’n selitys kirkon ja valtion erosta ja kirkon avoimuudesta on riittänyt vastaukseksi.

”Ihmiset ovat uupuneita, eivätkä he välitä tällaisista asioista. He vain haluavat päästä rauhalliseen maahan ja aloittaa uuden elämän, mennä töihin ja saada lapset kouluun”, Salih toteaa.

Salih on kertonut myös siitä, miten Suomessa suhtaudutaan seksuaalirikoksiin ja seksuaaliseen häirintään. Osallistujat ovat hänen mukaansa olleet shokissa kuultuaan esimerkiksi alaikäisiin kohdistuneista seksuaalirikoksista Suomessa.

”Esimerkiksi Lähi-idässä on kyllä lapsiavioliittoja, mutta raiskauksia ei hyväksytä”, hän muistuttaa.

Kulttuurishokki tulee kaikesta huolimatta

Osallistujapalautteen mukaan kulttuuriorientaatiosta on pakolaisille hyötyä. Kaikkia sopeutumisvaikeuksia koulutus ei kuitenkaan estä. Salih’n mukaan etenkin työn löytämisen ja kielen oppimisen vaikeus turhauttavat pakolaisia.

Suomeen neljä vuotta sitten muuttanut Heba Almahrous on tyytyväinen. Hän puhuu sujuvaa suomea ja on myös aloittanut opinnot.

”Kulttuuriorientaatiosta oli hyötyä, sillä arabimaissa Suomea ei tunneta kovin hyvin, ja sen avulla sain pohjatietoa”, hän sanoo.

Esimerkiksi julkisten palveluiden toiminnasta hän kuitenkin kaipaisi lisätietoa. Muitakin yllätyksiä on tullut.

”Olin ajatellut, että kylmä sää tarkoittaa lunta ja aina nollaa lämpöastetta, mutta kun saavuimme, oli varmaan 30 astetta pakkasta. Ihmisiä oli tosi vähän, sillä saavuimme ensin Mikkeliin”, hän muistelee.

Vaikeinta on erossaolo suvusta.

”Syyriassa koko suku elää lähekkäin, ja viikonloput ja juhlat vietetään yhdessä. Suomessa näin ei ole, ja minulla on ikävä perhettäni.”