Artikkeli on alun perin ilmestynyt Vantaan seurakuntien Vantaan Lauri -lehdessä. 

Vantaalla asuvat myanmarilaiset – tai burmalaiset kuten he itse itseään kutsuvat – pakolaiset saivat erityisen vieraan kun thaimaalaisen pakolaisleirin johtaja Wachira Chotirosseranee kävi tapaamassa heitä Hakunilan kirkolla.

Suomen Pakolaisavun vieraana ollut Chotirosseranee johtaa Ban Mae Nai Soi -pakolaisleiriä, jossa elää noin 14 000 burmalaispakolaista. Leiriltä valitaan kiintiöpakolaisia myös Suomeen.

"Suomi on antanut heille uuden elämän. Katsokaa vaikka häntä, täällä hänestä voi tulla mitä vain", Chotirosseranee sanoi viitaten kirkolle saapuneeseen pieneen tyttöön.

Suomen Pakolaisavun tiedotuspäällikkö Kaisa Väkiparran mukaan burmalaisille on ollut helppoa löytää vastaanottavia kuntia eri puolilta Suomea toisin kuin muille pakolaisryhmille. Esimerkiksi kongolaiset ovat joutuneet odottamaan kuntapaikkoja jopa vuosia.

Burmalaisista erityisesti nuoremmat, luku- ja kirjoitustaitoiset, ovat päässeet hyvin uuden elämän alkuun Suomessa. Eri-ikäisiä pakolaisia yhdistää huoli pakolaisleirille jääneistä. "Onko mitään, mitä voisit tehdä perheenjäsenteni vuoksi, miten voisimme saada heidät Suomeen", kysyi moni.

Koulutusta ja pienviljelyä

Myanmaria, entistä Burmaa, hallitsi pitkään sotilasjuntta ja maassa on käyty vuosia sisällissotaa. Maassa on yli sata etnistä vähemmistöä, joiden oikeuksia on poljettu ja jotka ovat taistelleet diktatuuria vastaan. Viime vuoden vaalien jälkeen juntta näennäisesti luopui vallasta, mutta johtotehtävissä on samoja henkilöitä kuin ennenkin.

Tilanne Myanmarissa on vakaampi kuin vuosiin ja uudistuksia on tehty, mutta Thaimaan rajalla sijaitsevat yhdeksän pakolaisleiriä ovat yhä tarpeen. Leirit ovat olleet rajalla niin kauan, että niistä on tullut kuin omia kaupunkejaan.

"Leirillä pakolaiset saavat rakennusmateriaalia oman talon rakentamista varten sekä kansalaisjärjestöjen tarjoamaa ruokaa. Järjestöt tarjoavat myös terveysaseman ja perus- ja ammattikoulutusta lapsille ja nuorille. Suomen Pakolaisapu kouluttaa lukutaidottomia aikuisia", Wachira Chotirosseranee kertoo.

"Nyt Suomen Pakolaisavun kanssa kannustamme myös pakolaisia pienviljelyyn ja omaan tulonhankintaan."

Helppoa elämä pakolaisleirillä ei ole. Pakolaiset eivät saa liikkua leirin ulkopuolella, ruokaa ja rahaa on niukasti ja epävarmuus omasta ja perheenjäsenten tulevaisuudesta painaa.

"Suurin osa pakolaisleireille tulleista jää sinne, ei uskalla hakea tai ei pääse kolmanteen maahan", Kaisa Väkiparta toteaa.

Chotirosseraneen mukaan pakolaisten suurin toive on kotiinpaluu. Pakolaistilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin kansainvälisen yhteisön tukea konfliktien ratkaisemisessa.

Vaikeat vuodet leirillä

Kiintiöpakolaiseksi pääsevät valitsee YK:n pakolaisjärjestö UNCHR, sitten Suomen viranomaiset. Suomeen pakolaiset pääsevät vasta, kun heille on löydetty kuntapaikka.

Vantaalainen Khu Day saapui Suomeen kuusi vuotta sitten. Ennen pakenemistaan kotimaastaan hän oli mukana taisteluissa vähemmistökansa karenien joukoissa.

"Olin pakolaisleirillä viisi vuotta. Se oli vaikeaa aikaa, sieltä ei voi mennä ulos. Sotilasjuntan tykit kuuluivat. Rahaa ei saanut kuin vähän ja pakolaiset vaihtoivat tavaroita ja ruokaa keskenään."

Nyt Khu Day asuu Hakunilassa vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa. Hän on opiskellut metallialaa ja saanut oman alan töitä.

Burman uusi presidentti on kehottanut pakolaisia palaamaan maahansa. Day ei usko, että tilanne on kohentunut riittävästi.

"En usko, että sinne voi vielä palata. Ehkä joskus eläkeläisenä palaan takaisin, mutta sitä varten minun pitää tehdä töitä ja säästää rahaa."