Runsaat viisi viikkoa Turkin tuhoisan maanjäristyksen jälkeen elämä on hiljalleen alkamassa uudelleen katastrofialueilla. Monet asuvat kuitenkin yhä tilapäissuojissa vailla tietoa siitä, miten selviytyä lähitulevaisuudesta.

Helmikuun 6. päivänä alkanut maanjäristysten sarja aiheutti suurimmat tuhot Turkissa, jossa yli 46 000 ihmistä menetti henkensä. Järistys on vaikuttanut noin yhdeksän miljoonan ihmisen elämään.

Naapurimaa Syyriassa kuolleita on noin 6 000, mutta vaikutukset ulottuvat lähes yhtä laajaan joukkoon ihmisiä, noin 8,8 miljoonaan.

Syyrian avustusoperaatio on erityisen haastava, sillä toisin kuin Turkki, maa oli valtavassa humanitaarisessa kriisissä jo ennen maanjäristystä, ja siksi toipuminenkin on hitaampaa.

12 vuotta kestänyt sisällissota ja sitä seurannut talouskriisi ovat johtaneet siihen, että yli 90 prosenttia syyrialaisista eli köyhyydessä jo ennen järistystä ja noin 15 miljoonaa tarvitsi humanitaarista apua. 

Peruspalvelut ovat lähes romahtaneet, ja viime vuosien koronapandemia sekä viime syksynä alkanut koleraepidemia ovat heikentäneet terveystilannetta. 

Maanjäristyksen vaikutuksista kärsivät ihmiset ovat siis erityisen haavoittuvassa asemassa.

”Puolet terveysasemista tai sairaaloista ei ollut toiminnassa ennen maanjäristystäkään. Kouluista kolmannes ei ollut käytössä. Myös esimerkiksi vesijohtoverkosto on huonossa kunnossa. Monet lääkärit ovat lähteneet ulkomaille. Kaikki tämä vaikeuttaa avustustyötä”, kertoo Unicefin Syyrian maatoimiston suomalainen viestintäjohtaja Eva Hinds.

Suomen tuella terveysklinikka

Heti järistyksen jälkeen Syyriaan oli vaikea saada humanitaarista apua, sillä konfliktin vuoksi yhtä raja-asemaa lukuun ottamatta maan Turkin-puoleinen raja on ollut kiinni. Syyrian poliittinen tilanne on hankala, sillä osa maasta on hallituksen joukkojen, osa opposition hallussa.

Raja-asemia on sittemmin saatu auki, ja YK:n viimeisimpien tietojen mukaan yli 1,5 miljoonaa ihmistä on saanut Syyriassa ruoka-apua ja yli 600 rekkaa on päässyt rajan yli.

Apua ovat toimittaneet niin YK-järjestelmä kuin paikalliset ja kansainväliset järjestötkin. Esimerkiksi Unicef on jakanut maanjäristyksestä kärsiville muun muassa vettä, hygieniapakkauksia ja talvivarusteita. Vesi- ja sanitaatiopalveluita on saanut sen kautta vajaat puoli miljoonaa ihmistä.

Kaikkien avustusjärjestöjen tärkein tehtävä heti järistyksen tapahduttua oli saada ihmiset nopeasti lämpimään. 

”Monet ihmiset lähtivät taloistaan ilman talvivaatteita. Talvi on täällä hyvin vaikea, ei sellainen kuin muissa arabimaissa”, kertoo Kirkon Ulkomaanavun (KUA) Syyrian ohjelmajohtaja Karam Sharouf.

KUA teki jo ennen järistystä Syyriassa työtä koulutussektorilla. Sharouf oli Damaskoksessa järistyksen sattuessa ja on sen jälkeen vieraillut järistysalueilla. Järjestö on muun muassa jakanut 1400 talvivarustepakettia perheille ja hygieniapakkauksen 1 400 naiselle. Lapsille tarjotaan psykososiaalista tukea ja koulutusta yhteistyössä YK:n kanssa. Tarkoituksena on myös jakaa käteisapua sekä tukea koulujen kunnostusta.

Suomen Punainen Risti (SPR) on lähettämässä Syyriaan liikkuvan terveysklinikan yhdessä viiden muun maan Punaisen Ristin kanssa.

”Tavallisesti terveysklinikka toimii teltassa, mutta koska ihmiset siirtyvät paljon paikasta toiseen, pyörillä kulkeva klinikka on toimivampi ratkaisu. Samalla klinikka vapauttaa Syyrian Punaisen Puolikuun terveydenhuollon resursseja takaisin normaalityöhön”, kertoo katastrofiavun koordinaattori Johanna Arvo, joka palasi hiljattain arviointimatkalta Aleppon, Latakian ja Jableh'n alueilta.

Klinikka liikkuu kolmen auton voimin ja keskittyy äitien ja lasten hoitamiseen, perusterveydenhuoltoon sekä tartuntatautien ehkäisyyn ja hoitoon.

”Monilla oli ennen järistystä diabetes tai sydän- ja verisuonitauteja, joihin heillä oli lääkitys. Kun talot romahtivat ja ihmiset pakenivat yöpaitasillaan, kaikki dokumentit ja lääkkeet jäivät raunioihin. Iso osa asiakaskunnasta tulee olemaan ihmisiä, jotka tarvitsevat lääkkeitä jokapäiväiseen elämäänsä”, Arvo kertoo.

Pelko pitää ulkosalla

Arviolta yli puoli miljoonaa syyrialaista joutui pakenemaan järistystä. Osa elää yhä tilapäissuojissa, osa perheidensä ja ystäviensä luona. Tarkkoja lukuja ei tiedetä.

”Tilapäissuojien ulkopuolella elävät eivät näy tilastoissa. Esimerkiksi omat sukulaiseni elävät nyt ystävien luona, koska heidän kotinsa vahingoittui”, Sharouf kertoo.

Tilapäissuojien virkaa toimittavat esimerkiksi koulut, moskeijat, kirkot, liikuntakeskukset ja stadionit. 

”Koulut on tyhjennetty kalusteista. Ihmiset asuvat usein kylmillä betonilattioilla ainoina kalusteinaan ohuita mattoja tai patjoja. Vessoja ja suihkuja on vähän ja tautiriski on suuri”, Aleppossa hiljattain vieraillut Unicefin Eva Hinds kertoo.

Järistyksessä tuhoutui tuhansia taloja. Avustusjärjestöjen mukaan osa ihmisistä on jäänyt tilapäissuojiin myös siksi, ettei uskalla järistyksen pelossa palata kotiinsa, vaikka se olisikin pystyssä. Katastrofin psykologiset vaikutukset ovatkin valtavat.

”Osa ihmisistä on peloissaan ja traumatisoituneita, osa on vihaisia siitä, että apua ei ole tarpeeksi. Tapasin myös esimerkiksi tytön, joka oli menettänyt vanhempansa. Hän ei reagoinut mitenkään. Ihmisten on vaikea ilmaista huoliaan ja pelkojaan. Sillä tulee olemaan pitkäaikaisia vaikutuksia”, Sharouf sanoo.

Traumojen purkamiseksi monet järjestöt, kuten Unicef ja Kirkon Ulkomaanapu, antavat etenkin lapsille psykososiaalista tukea. Esimerkiksi Unicef tarjoaa tiloja, joissa he voivat opiskella tai vaikkapa vai piirtää tai leikkiä muiden lasten kanssa.

”Monille lapsille se on tapa käsitellä traumoja. Puhuminen voi olla vaikeaa, joten on hyvä löytää muita tapoja käsitellä asiaa”, Hinds sanoo.

Yhteisöllisyys näkyy

Syyrian maanjäristyksen tuhoja korjataan todennäköisesti vuosikausia. Pelkästään fyysisten vahinkojen korjaaminen maksaa YK:n arvion mukaan yli viisi miljardia euroa.

Sharoufin mukaan tärkeää olisi keskittyä etenkin koulutukseen ja elinkeinoihin. KUA on aiemmin muun muassa kunnostanut kouluja sekä tarjonnut ammattikoulutusta. Työtä aiotaan jatkaa. 

”Lapset voivat menettää vuoden tai kaksi koulutuksestaan, ja sillä on pitkäaikaisia vaikutuksia. Ihmiset tarvitsevat myös taloudellista tukea, sillä etenkin monet päivätyöläiset ovat nyt menettäneet tulonsa.”

Monissa katastrofeissa aiemmin työskennelleen Johanna Arvon mukaan toivoa antaa kuitenkin se, että ihmisten välinen yhteishenki on hyvä. 

”Perheet ja ystävät majoittavat ihmisiä, jotka ovat menettäneet kotinsa. On ihailtavaa, miten omasta vähästä ollaan valmiita antamaan toiselle, joka on sillä hetkellä huonossa tilanteessa.”