Toimittaja kysyi professori Noel Sharkeylta vuonna 2007, voisiko tämä kertoa jotakin robottiaseista. Tekoälyn ja robotiikan huippuasiantuntijana tunnettu Sharkey ei osannut vastata mutta ryhtyi tutkimaan asiaa netistä samana iltana.

”Olin aivan järkyttynyt. Niinpä minusta tuli aktivisti ikään kuin vahingossa”, Sharkey, 69, kertoi eilen vieraillessaan Helsingissä.

Sheffieldin yliopiston emeritusprofessori ja muun muassa Yalen ja Stanfordin yliopistoissa luennoinut brittiläis-irlantilainen Sharkey on nykyisin kansainvälisen tappajarobottien kieltämisen puolesta toimivan kampanjan (Campaign to Stop Killer Robots) keulahahmo. Suomesta kampanjassa ovat mukana Rauhanliitto ja Sadankomitea.

Tappajaroboteilla tarkoitetaan autonomisia aseita, jotka valitsevat kohteensa ja iskevät niihin ilman ihmisen kontrollia. Sharkey ja muut asiantuntijat ovat niiden kehityksestä huolissaan, sillä käytännössä tappajarobotit voisivat tehdä itsenäisesti päätöksen ihmisen tappamisesta.

Nykytiedon mukaan tappajarobotteja ei ole vielä käytetty taistelutilanteissa, mutta kehittely on täydessä vauhdissa. Sharkey näyttää esimerkkejä. Videoilla näkyy venäläinen Armata T14-panssarivaunu, henkilöautoa alleen survova amerikkalainen panssaroitu ajoneuvo Crusher sekä miehittämättömien lennokkien parvi, jonka osaset lähtevät lentoon yksi toisensa jälkeen.

Ne näyttävät tavallisilta sotimisvälineiltä, mutta ero tavalliseen on, että sen jälkeen, kun ase on aktivoitu, tietokone tekee ihmisen puolesta kaiken työn. Robotin sensorit reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin, minkä perusteella tietokone tekee päätöksen ja lähettää toimintakäskyn.

Robotti ei erottele sotilasta ja siviiliä

Sharkeyn mukaan robottiaseiden kehittämiseen liittyy sekä teknisiä että eettisiä ongelmia. Hän muistuttaa, että kuten kaikki tietokoneohjelmat, myös robottiaseet ovat alttiita virheille, ulkopuolisille hyökkäyksille ja ennakoimattomille tilanteille.

Vielä suurempia ovat eettiset ongelmat. Esimerkiksi kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan sodassa on pystyttävä erottelemaan siviilit ja taistelijat ja käytettävä erityistä harkintaa siviilikohteisiin hyökättäessä.

”Tiedän, mihin tekoäly ja robotiikka pystyvät. Eivätkä ne pysty noudattamaan sodan oikeussääntöjä”, Sharkey toteaa.

Vaikka tekoälybisneksessä intoillaan esimerkiksi kasvojentunnistuksen mahdollisuuksista, todellisuudessa robottiaseet eivät vielä tunnista kunnolla edes panssarivaunua, jos se sijaitsee lähellä puita, Sharkey sanoo. Siviilien erottaminen olisi siis vaikeaa.

Sharkey kertoo myös esimerkin Irakista, jossa yhdysvaltaiset sotilaat tekivät päätöksen olla tappamatta kapinallisia nähdessään näiden kantavan ruumisarkkua. Kone ei olisi samaa päätöstä tehnyt, hän muistuttaa.

Napin painallus ei riitä

Tappajarobottien kehittämistyön aloitti Sharkeyn mukaan Yhdysvallat vuoden 2003 paikkeilla, mutta nyt mukana ovat myös Venäjä, Iso-Britannia, Kiina, Turkki ja Israel. Uhkakuva on, että aseet muuttuvat yhä tuhoisammiksi, kun jokainen pyrkii kehittämään toista tehokkaamman aseen.

”Nyt alkamassa on asevarustelukilpa”, Sharkey toteaa.

Campaign to Stop Killer Robots on kampanjoinut viisi vuotta sen puolesta, että YK-maat neuvottelisivat sopimuksen, joka kieltäisi täysautonomiset aseet. Tavoitteena on, että tavanomaisia aseita koskevaan CCW-sopimukseen lisättäisiin pöytäkirja, jossa täysautonomiset aseet kiellettäisiin. Vastaava pöytäkirja on olemassa jo esimerkiksi sokeuttavista laseraseista.

Avainasia on Sharkeyn se, että aseissa säilyy merkittävä ihmisen kontrolli – muunkinlainen kuin napin painaminen.

”Tarkoituksenamme ei ole estää tekoälyn tai siviiliaseiden kehittämistä. Ase voi olla autonominen, mutta olemme huolissamme kahdesta asiasta: siitä, että kone valitsee kohteen ja iskee siihen voimalla”, Sharkey sanoo.

Keskusteluissa on viimeisten puolen vuoden aikana edistytty, mutta tällä hetkellä vasta 26 maata kannattaa suoraan kieltosopimusta. Suurin osa niistä on Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maita, eivätkä merkittävät asevalmistajat ole innostuneita sopimuksesta.

”Autonomisia aseita kehittävät maat sanovat, että autonomisten aseiden määritelmää pitää vielä miettiä. Ne maat, jotka eivät kehitä aseita, taas tietävät kyllä, mitä autonomiset aseet ovat – jostain oudosta syystä”, Sharkey toteaa.

Hän on silti optimistinen, sillä esimerkiksi Itävalta ja Kiina on saatu viime aikoina mukaan. Nyt hän toivoo, että Suomi muotoilisi asiasta oman kansainvälisen kantansa. Useita Euroopan maita on lähiaikoina tulossa mukaan, hän uskoo.

”Euroopan maat pitävät nyt korttinsa piilossa. Ne katsovat, kuka puhuu ensin. Kaikki eivät ehkä halua kieltoa, mutta kaikki kannattavat sääntelyä”, hän muistuttaa.

Kieltosopimusneuvotteluiden aloittamisesta on määrä keskustella seuraavan kerran Genevessä elokuun lopulla.

TÄSMENNYS 14.6.2018. Täsmennetty panssaroituihin ajoneuvoihin sekä sodan oikeussääntöihin liittyviä termejä.