Tila muistuttaa isoa olohuonetta. On värikkäitä tuoleja ja tyynyjä, juttelevia ihmisiä ja täyteen ahdettu kirjahylly. Ompelukone surisee kotoisasti.

Kotoisa tunnelma onkin tavoitteena Helsingissä toimivassa monikulttuurisessa päiväkeskuksessa Mosaiikissa. Se on ulkomaalaistaustaisille suunnattu oleskelutila, jonne voi tulla, oli oleskelulupaa tai ei.

Sen jälkeen, kun Helsingin seurakuntayhtymä, Sininauhasäätiö ja Punainen Risti avasivat Mosaiikin vuonna 2017, tulijoiden määrä on kasvanut ”eksponentiaalisesti”, kertoo keskuksen työntekijä Nora Repo-Saeed Helsingin seurakuntayhtymästä.

”Volyymi yllätti meidät täysin. On tuhansia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua”, Repo-Saeed toteaa.

Yksi heistä on Ahmed*, 23. Hän saapui Suomeen turvapaikanhakijana noin neljä vuotta sitten ja haaveilee parturin ammatista mutta ei tiedä vieläkään, saako jäädä, vaikka muut hänen turvapaikkaa hakeneet perheenjäsenensä ovat saaneet oleskeluluvan.

Hän ei ole varma edes siitä, missä vaiheessa hänen hakemusprosessinsa on. Oleskeluluvan puutteen takia hän ei voi käydä töissä tai opiskella.

”Sain kielteisen päätöksen kesäkuussa 2016. Siitä asti olen vain odottanut. Olen oikeasti väsynyt”, hän sanoo.

Ahmed haluaa turvapaikan Suomesta, koska hän on kääntynyt kristityksi ja pelkää paluuta Irakiin, sillä sinne jääneet perheenjäsenet ovat uhkailleet häntä. Lisäksi hänen perheenjäseniään on ollut töissä Saddam Husseinin ajan hallinnossa ja yksi hänen veljistään on kadonnut. Kotia on pommitettu.

Ahmedin tarina on suhteellisen tyypillinen.

”Meillä käy paljon ihmisiä, jotka ovat turvapaikkaprosessiin liittyvässä valituskierteessä. Jossain vaiheessa ihmisen vastaanottopalvelut katkaistaan, ja hän jää järjestelmän ulkopuolelle. Silloin hänestä tulee meidän asiakkaamme”, Repo-Saeed kertoo.

Oikeusapua ja taidetyöpajoja

Mosaiikin alkuperäinen tarkoitus oli tukea nimenomaan paperittomia, eli ihmisiä, joilla ei syystä tai toisesta ole virallista oleskelulupaa Suomessa ja jotka eivät siksi ole oikeutettuja juuri mihinkään julkisiin palveluihin.

Käytännössä Mosaiikissa käy muitakin, kuten ihmisiä, joiden turvapaikkaprosessi on yhä kesken. Heitä on riittänyt, vaikka keskuksen osoitetta ei kerrota julkisesti.

Mosaiikkiin voi tulla juomaan kupin kahvia tai käymään netissä, mutta sieltä saa myös oikeudellista neuvontaa. Vapaaehtoiset järjestävät erilaisia kursseja ja viriketoimintaa, kuten taidetyöpajoja. Keskuksesta voi saada myös vaikkapa saattajan lääkärille.

Irakilainen Khaled, 38, tuli keskukseen löytääkseen sosiaalisia kontakteja. Nyt hän vetää vapaaehtoisena kaksi kertaa viikossa parturikurssia.

”Täällä kysytään, miten voin ja mitä kuuluu – kuin perheessä. Kansalaisuutta tai papereita ei kysellä”, hän kiittelee.

Khaled on saanut Suomesta oleskeluluvan, mutta perheenyhdistämiseen hän sai kielteisen päätöksen. Hän pelkää, että korosti haastattelussa liikaa sairaan poikansa tarvetta saada hoitoa eikä kertonut perhesuhteistaan riittävän yksityiskohtaisesti. Nyt hän ihmettelee, miksi viranomaiset haluavat erottaa perheenjäsenet toisistaan.

Paperittomien määrä kasvaa

Turun yliopiston tutkimuksessa on arvioitu, että vuoden 2017 lopulla Suomessa oli noin 3 000–4 000 paperitonta, eli ihmistä, jolla ei ole virallista oleskelulupaa Suomessa mutta jotka ovat syystä tai toisesta jääneet silti Suomeen. Virallisia lukuja ei tiedä kukaan, mutta määrän arveltiin voivan jopa kaksinkertaistua vuonna 2018.

Kasvuennustetta selittää se, että vaikka uusien turvapaikkahakemusten määrä on Suomessa vähentynyt huippuvuodesta 2015, turvapaikkajärjestelmässä on yhä tuhansia ihmisiä. Paperittomien määrän voi olettaa kasvavan, sillä esimerkiksi viime vuonna Maahanmuuttoviraston (Migri) tekemistä turvapaikkapäätöksistä alle puolet oli myönteisiä.

Varsinaisten paperittomien lisäksi Suomessa on paljon myös turvapaikanhakijoita, jotka odottavat päätöstä valitukseen tai uusintahakemukseen.

Turvapaikanhakijoiden ja paperittomien avuntarpeen kasvu on havaittu Mosaiikin lisäksi myös Pakolaisneuvonta ry:ssä. Se on kansalaisjärjestö, joka tarjoaa ulkomaalaisille oikeudellista neuvontaa ja oikeusapua sekä tekee vaikuttamistyötä.

Pakolaisneuvonnan paperittomien neuvontaan yhteyttä ottaneiden määrä kasvoi vuonna 2017 vajaaseen tuhanteen, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2016. Turvapaikanhakijoiden osuus yhteydenotoista nousi samaan aikaan 10 prosentista 50:een.

Viime vuonna sen rinnalle avattiin yleisneuvontapalvelu, jonka yli 2 000 yhteydenotosta runsaat 40 prosenttia liittyi kansainväliseen suojeluun.

Lakimiehiltä kysytään esimerkiksi uuden turvapaikkahakemuksen teosta, työperustaisista luvista sekä oikeuksista palveluihin.

”On aivan selvää, että tarvetta on niin paljon kuin neuvontaa on tarjolla”, kertoo paperittomiin erikoistunut lakimies Kristiina Koivukari.

Oikeusturva huolena

Repo-Saeed ja Pakolaisneuvonnan lakimiehet ovat huolissaan turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta. Heidän mukaansa muun muassa Migrin huonosti tehdyt päätökset selittävät sitä, miksi niin Mosaiikista kuin Pakolaisneuvonnastakin haetaan yhä enemmän apua.

Migriä kritisoitiin etenkin vuosina 2015–2016 kiireellä ja huolimattomasti tehdyistä päätöksistä, kun hakijamäärä oli huipussaan. Pakolaisneuvonta ja Mosaiikki ovat edelleen huolissaan päätösten tasosta.

”Viranomaiset vain vahvistavat edellisten viranomaisten päätöksen eivätkä tutki ihmisen tapausta kunnolla. Näemme työssämme tätä jatkuvasti”, Repo-Saeed kertoo.

”Pakolaisneuvonnalle on tullut paljon tapauksia, joissa koko turvapaikkamenettely on käyty läpi eikä perusteita ole välttämättä selvitetty tarpeeksi. Kansainvälisen suojelun tarvetta ei ole arvioitu eikä tunnustettu lain edellyttämällä tavalla”, sanoo Pakolaisneuvonnan toinen paperittomiin erikoistunut lakimies Henrietta Heinonen.

Uusintahakemusten tekoa vaikeutetaan

Syynä turvapaikanhakijoiden ja paperittomien ahdinkoon ovat Pakolaisneuvonnan ja Mosaiikin asiantuntijoiden mukaan myös viime vuosien lakimuutokset. Suomi päätti vuonna 2015, ettei se enää myönnä tilapäisiä oleskelulupia niille, jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa kansainvälisen suojelun perusteella mutta joita ei myöskään voida poistaa maasta. Nyt heistä tulee paperittomia.

Vuonna 2016 puolestaan vaikeutettiin päätöksistä valittamista. Muissa asioissa valitusaika on 30 päivää, mutta kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa valitusaika on 14–21 päivää riippuen siitä, onko kyseessä hallinto-oikeus vai korkein hallinto-oikeus. Valitusta ei välttämättä siis ehdi tehdä ajoissa.

”On hurjaa, että aika on lyhyempi niillä ihmisillä, joiden on muutenkin vaikeampi löytää avustajaa jo pelkästään kulttuurin ja kielen takia”, Koivukari huomauttaa.

Oma haasteensa on se, että kaikki turvapaikanhakijat eivät ymmärrä koko prosessia. Mosaiikin ja Pakolaisneuvonnan työntekijöiden mukaan usein turvapaikanhakija ei osaa kertoa puhuttelussa kaikkia olennaisia seikkoja eikä puhuttelija välttämättä ymmärrä tai ehdi kysyä. Päätösten venyessä monet turvapaikanhakijat menettävät aloitekykynsä eivätkä enää jaksa toimittaa oikeanlaisia dokumentteja tai viedä prosessia eteenpäin.

Turvapaikanhakijoilla on oikeus oikeusapuun, mutta sen saanti on aiempaa vaikeampaa, sillä kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa julkisesta oikeusavusta maksetaan avustajille nykyisin könttäsumma, ei tuntipalkkiota. Niinpä oikeusapua tarjoaville tahoille toiminta ei ole enää kannattavaa.

Nyt Suomessa valmistellaan sisäministeriön johdolla myös lakimuutosta, joka vaikeuttaisi uusintahakemusten tekoa ja mahdollistaisi tietyissä tilanteissa käännyttämisen, vaikka uusintahakemusta ei olisi vielä käsitelty. Tarkoituksena on estää ”viivytystarkoituksessa” tehdyt uusintahakemukset.

”Perusteettomiakin turvapaikkahakemuksia varmasti on. Mutta joukossa on hyvin paljon niitä, joiden tapaus on tutkittu huonosti tai joilla on uusia perusteita saada turvapaikka. Tässä vaikeutettaisiin sellaisten ihmisten asemaa ihan kohtuuttomalla tavalla”, Heinonen sanoo.

”Suomessa luotetaan liikaa viranomaisiin”

Suomessa on käyty viime vuosina paljon keskustelua siitä, onko Suomen turvapaikkajärjestelmä oikeudenmukainen.

Esimerkiksi Turun yliopiston, Åbo Akademin ja yhdenvertaisuusvaltuutetun viimevuotisen selvityksen mukaan Migrin ratkaisukäytännöt kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa kiristyivät vuosina 2015–2017.  Tutkijat olivat sen perusteella huolissaan ihmisoikeuksien toteutumisesta Suomessa. Heidän mukaansa kansainvälistä suojelua hakevien oikeudellinen asema on heikentynyt.

Nora Repo-Saeedin mielestä Suomessa pitäisi keskustella asiasta kriittisesti. Hänen mielestään Suomessa ei kyseenalaisteta riittävästi viranomaisten päätöksiä vaan oikeusjärjestelmän toimivuuteen luotetaan liikaa.

Hän uskoo sen johtuvan siitä, että suomalaiseen kulttuuriin ei yleensäkään kuulu kyseenalaistaminen.

”Ehkä siksi, että Suomessa ei ole ollut todellista hirmuvallan aikaa, ei ole noussut kansallista tietoisuutta siitä, että viranomaisetkin voivat liioitella ja tehdä vääriä päätöksiä. Meillä luotetaan hirveän pitkään heidän erehtymättömyyteensä ja oikeamielisyyteensä”, hän pohtii.

* Irakilaiset haastateltavat esiintyvät pelkillä etunimillään yksityisyyden suojaamiseksi. Ahmedin etunimi on muutettu.