Suomen viime viikolla tekemä päätös sulkea neljä itärajan rajanylitysasemaa ja keskittää turvapaikanhaku vain kahdelle rajanylitysasemalle on hallituksen mukaan reaktio Venäjän hybridioperaatioon, jossa Suomeen yritetään lähettää järjestelmällisesti turvapaikanhakijoita. 

Päätöksen voi nähdä kuitenkin myös laajemmin osana laajempaa rikkaiden maiden jo vuosikausia harjoittamaa politiikkaa, sanoo tutkija Stephen Phillips.

”Se, mitä Suomessa nyt nähdään, on uusi esimerkki ennustettavasta ja yhä jatkuvasta länsimaisten rikkaiden maiden reaktiosta ei-toivottuun siirtolaisuuteen”, hän sanoo.

Phillips on kansainvälisen oikeuden tohtorikoulutettava Åbo akademin ihmisoikeusinstituutissa. Hän tutkii toimia, joilla valtiot yrittävät estää turvapaikanhakijoiden saapumisen. Hän näkee Suomen päätöksen osana kaavaa, jota rikkaat maat ovat soveltaneet viimeiset 40 vuotta.

Yhdysvallat aloitti kovemman siirtolaispolitiikan jo 1980-luvulla, Australia parikymmentä vuotta sitten ja Eurooppa viimeistään vuosina 2015–2016.  Käytännössä kyse on siitä, että maat yrittävät erilaisilla toimilla estää turvapaikanhakijoiden saapumisen. 

Näitä toimia ovat esimerkiksi Meksikon vastaisen rajan aitaaminen ja veneiden palauttaminen Karibianmerelle Yhdysvalloissa. Myös Kreikan, Italian ja Maltan on kerrottu ottavan kiinni ja palauttavan veneitä Välimerellä. EU on solminut Libyan ja Tunisian kanssa sopimukset siirtolaisten tulon estämisestä.

Suomen toimet eivät ole yhtä radikaaleja ja tulijoiden määrä on toistaiseksi hyvin pieni, mutta seuraukset voivat silti olla samanlaiset. Tilanteessa on Phillipsin mukaan samoja piirteitä kuin Puolassa, jonne on viime vuosina saapunut Valko-Venäjältä tuhansia turvapaikanhakijoita, ilmeisesti osana niiden hybridioperaatiota Puolaa ja sen naapurimaita vastaan.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Puola on pakottanut saapujia väkivaltaisesti takaisin rajan yli ja heitä on pidetty kurjissa oloissa pidätyskeskuksissa. Ihmisiä on myös kuollut pakkaseen.

Suomessa vastaavaa ei ole tapahtunut – vielä. 

”Rajalle ei ole syntynyt humanitaarista katastrofia. Näin voi kuitenkin Suomessa käydä. Se on nähty Yhdysvalloissa, Australiassa, Euroopassa ja kaikissa rikkaissa maissa, jotka yrittävät rajoittaa turvapaikanhakijoiden saapumista. Kun turvalliset tavat saapua poistetaan, ihmiset lähtevät vaarallisemmille reiteille ja voivat kuolla tai vammautua. Ei ole mitään syytä olettaa, että Suomi olisi immuuni sille”, Phillips  varoittaa.

Rimaa hipoen kansainvälisten velvoitteiden yli

Suomi sulki viikonloppuna neljä rajanylitysasemaa. Hallituksen torstaina tekemän päätöksen mukaan turvapaikanhakijat ohjataan kahdelle pohjoiselle raja-asemalle, Kuhmon Vartiukseen sekä Sallaan.

Kansainvälisen oikeuden asiantuntijat sekä ihmisoikeusjärjestöt ovat kritisoineet päätöstä, sillä heidän mielestään se heikentää merkittävästi mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, joka on kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyvä perusoikeus. 

Esimerkiksi Helsingin Sanomien haastattelemien oikeusoppineiden mukaan Suomi ei käytännössä voi torjua hakemuksia suljetuillakaan raja-asemilla, jos turvapaikanhakijat onnistuvat rajan ylittämään.

Phillipsin mukaan Suomen päätös keskittää turvapaikkahakemukset vain kahdelle asemalle ei ole kirjaimellisesti kansainvälisen oikeuden vastainen, sillä Suomesta on edelleen mahdollista hakea turvapaikkaa. Eri asia on, kuinka hyvin päätös vastaa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henkeä.

”Jo viime kesän hallitusohjelmassa oli selvää, että tämä hallitus yrittää tähdätä kansainvälisen oikeuden noudattamisessa minimitasoon. Päätös on linjassa sen kanssa. Turvapaikan hakemisesta on tehty käytännössä hyvin vaikeaa”, hän huomauttaa.
 
Myös ihmisoikeus- ja pakolaisjärjestöt ovat sitä mieltä, että käytännössä Suomi vaikeuttaa turvapaikanhakua merkittävästi.

”Oikeus hakea turvapaikkaa pitää turvata kaikissa tilanteissa, ja vaikka pitää paikkansa, että joissakin tilanteissa valtio voi itse vähentää paikkoja, joissa hakemuksen voi jättää, niin turvapaikanhakijoilla pitää silti olla tosiasiallinen mahdollisuus hakea turvapaikkaa”, muistuttaa ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin oikeudellinen asiantuntija Pargol Miraftabi.

Jos turvapaikanhakijat todella ohjataan jättämään hakemuksensa satojen kilometrien päähän, ei kuulosta siltä, että kyseessä olisi tosiasiallinen mahdollisuus jättää turvapaikkahakemus, sanoo myös Pakolaisneuvonnan toiminnanjohtaja Pia Lindfors. 

”Toivon, ettei päätös tarkoita sitä, että viranomaiset jättävät turvapaikanhakijat oman onnensa nojaan.”

Palautuskielto uhattuna

Toistaiseksi tilanne on rajalla pysynyt suhteellisen rauhallisena, mutta merkkejä on myös sen kärjistymisestä. Viikonlopun aikana suljetuille raja-asemille on rakennettu esteitä. Niiralan suljetulla asemalla käytettiin kaasua yhtä tulijaa vastaan. Venäjän on epäilty työntäneen hakijoita myös väkisin rajan yli. 

Miraftabin mukaan kaasun käyttö on ensimmäinen Amnestyn korviin kuulunut esimerkki voimankäytöstä turvapaikanhakijoita kohtaan. 

”Tämän ei pidä olla se suunta, jonka Suomen viranomaiset valitsevat”, hän toteaa.

Järjestöjen asiantuntijat myös pelkäävät, että raja-asemien sulkeminen johtaa laajempi ihmisoikeusongelmiin. Erityisesti uhattuna on palautuskielto, joka on yksi kansainvälisen oikeuden perusperiaatteista. Sen mukaan ihmistä ei saa palauttaa maahan, jossa häntä odottaa julma, epäinhimillinen tai halventava kohtalo.

”Puolan ja Valko-Venäjän rajalla on nähty, mitä palautuskiellon loukkaamisesta seuraa. Suomessa näin ei välttämättä tule tapahtumaan, mutta se riski on olemassa”, Miraftabi sanoo.

Rajavartiolaki saa kritiikkiä

Hallituksen päätös perustuu kesällä 2022 uudistettuun rajavartiolakiin, jonka mukaan raja voidaan sulkea, mikäli Suomeen kohdistuu turvallisuusuhka tai kansanterveysuhka tai yleinen järjestys sitä vaatii. Lindfors ja Miraftabi kritisoivat koko lakia, sillä se heidän mukaansa säädettiin kiireellä eikä se ole riittävän tarkkarajainen vaan jättää liikaa tulkinnanvaraa.

Lain mukaan rajan voi sulkea muun muassa silloin, jos on perusteltu epäily, että maahantulo on vieraan valtion tai muun toimijan vaikutuksesta tapahtuvaa. Miraftabi muistuttaa, että Suomella on mahdollisesta hybridioperaatiosta huolimatta velvollisuus ottaa vastaan turvapaikkahakemukset.

Asiantuntijoista tuntuu myös oudolta, että päätös soveltaa lakia ylipäätään tehtiin, sillä tulijoiden määrät ovat jääneet melko pieniksi.

”Turvapaikanhakijoiden joukossa on ollut esimerkiksi jemeniläisiä ja syyrialaisia, joiden hakemusten hyväksymisprosentit ovat yleensä hyvin korkeita. Kuitenkin ihmisistä luodaan narratiivia turvallisuusuhkina. Viestintä tästä kaikesta olisi voinut olla hyvin erilaista”, Miraftabi sanoo.

Lindfors kritisoi myös hallituksen päätöksen taustalla olevaa muistiota (pdf), jossa puhutaan avoimesti ”laittomasta” maahantulosta.

”Turvapaikanhakijat eivät tule maahan laittomasti. Turvapaikanhakeminen on nimenomaan oikeus, ja nämä ihmiset ovat ihan normaaleja reittejä pitkin pyrkineet maahan ja jättäneet sitten rajalla hakemuksen. On hyvin harhaanjohtavaa puhua laittoman maahantulon ilmiöstä, kun puhutaan turvapaikanhakijoista.”

Oikaisu 21.11. Korjattu kohta, jossa viitataan Puolaan kohdistuneeseen hybridioperaatioon. Alun perin artikkelissa luki, että turvapaikanhakijoita saapui Puolaan Venäjältä ja Valko-Venäjältä. Todellisuudessa turvapaikanhakijoita saapui kyseisessä tapauksessa suoraan vain Valko-Venäjältä.