Ulkoministeriö on kasvattamassa kehitysyhteistyötä tekevien kumppanuusjärjestöjensä määrää, mutta ei aio hylätä pieniä ja vapaaehtoisvoimin toimivia järjestöjä. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyössä halutaan kuitenkin lisätä isoja kokonaisuuksia silpun sijasta, ministeriöstä sanotaan.

"Meillä ei ole järjestöille A-, B- ja C-luokkaa. Kumppanuus ei ole paremmuuden mittari. Osa järjestöistä pyörii ohjelmatuella, osa hanketuella. Ne vain ovat erilaisia", toteaa kansalaisjärjestöyksikön ylitarkastaja Kirsi Pulkkinen.

Ulkoministeriö ilmoitti viime viikolla valinneensa uusiksi kumppanuusjärjestöikseen Crisis Management Initiativen, Suomen Pakolaisavun, Reilun kaupan, Taksvärkin ja WWF Suomen. Ne täydentävät aiempaa 11 kumppanuusjärjestön joukkoa.

Kumppanuus ei tuo yksittäiselle järjestölle juurikaan enempää rahaa, mutta se vahvistaa järjestön asemaa, kun se alkaa saada perinteisen hanketuen sijasta joustavampaa ohjelmatukea.

"Aiemmin meillä on ollut 5–10 hanketta, ja toimiston palkat ja kaikki kulut on pitänyt pilkkoa hankkeittain aika keinotekoisesti. Voimme suunnitella kehitysyhteistyöhankkeiden toteutusta ja rahoitusta nyt laajemmin, eikä budjetti ole aina tiukasti sidottu yhteen hankkeeseen. Uskon, että joustavuus lisääntyy", kuvailee kumppanuusaseman saaneen Taksvärkin toiminnanjohtaja Lauri Peltonen.

Kärsivätkö pienet järjestöt?

Perinteisesti ulkoministeriön kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöhön tarkoitetuista varoista reilu puolet on osoitettu kumppanuusjärjestöille.

Käytännössä prosenttiosuus nousee jatkossa, koska kumppanuusjärjestöjen määrä kasvaa viidellä ja niiden kokonaisrahoitusta ollaan lisäämässä. Pulkkisen mukaan ensi vuonna kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöpotti kasvaa nykyisestä vajaasta 108 miljoonasta eurosta 114 miljoonaan. Lisärahaa jaetaan etenkin kumppanuusjärjestöille.

Suomen YK-liiton toiminnanjohtaja Helena Laukko on tilanteesta huolissaan, vaikka hän pitääkin kumppanuusjärjestöjen lisäystä periaatteessa hyvänä asiana.

Resurssien painopisteen siirtyminen yhä selvemmin kumppanijärjestöihin voi hänen mielestään kuitenkin tarkoittaa karhunpalvelusta muille järjestöille ja kansalaisaktiivisuudelle ainakin, jos kehitysyhteistyövaroja lähivuosina leikataan, kuten on uhattu.

"Kumppanuusjärjestöillä on pitkäaikaiset ohjelmat ja sopimukset, ja jos jostain joudutaan karsimaan, voidaan olla tilanteessa, jossa on aika vähän jaettavaa millekään muulle toimijakentälle", hän toteaa.

Jos näin käy, kehitysyhteistyön painopiste siirtyy ammattimaisempaan järjestötyöhön ja tavallisten kansalaisten osallistumiskanavat voivat kaventua, hän huomauttaa.

Ammattimaisuus ei painopiste

Kirsi Pulkkisen mukaan Laukon huoli on toistaiseksi turha – hanketukea saavat järjestöt eivät euromääräisesti menetä mitään, varsinkin, kun määrärahat ovat vielä kasvussa.

Pulkkinen myöntää, että kumppanuusjärjestöjen status on vahva, eikä siitä luovuta hevillä leikkaustenkaan aikana. Hän kuitenkin muistuttaa, että ulkoministeriön omissakin päätöksissä korostetaan, etteivät isot toimijat saa viedä pienten järjestöjen rahoja.

"Ammattimaisella kehitysyhteistyöllä on roolinsa mutta niin on myös aktiivisten kansalaisten työllä, ja sen suomalaiset osaavat parhaiten. Ajamme kehitysmaissa aktiivista kansalaisuutta ja totta kai haluamme, että se tapahtuu täälläkin."

Hänen mukaansa kumppanuusjärjestöjen lisäyksessä on kyse paremminkin laajojen kehitysyhteistyökokonaisuuksien painottamisesta, ei ammattimaisten järjestöjen suosimisesta. Lisäksi kumpppanuusjärjestöjen lisääminen säästää paperisotaa, kun yksittäisten hankkeiden sijasta käsitellään isompia ohjelmia.