(IPS) -- "Lilac ei ole tavallinen muotijulkaisu, vaan lehti jolla on tehtävä", päätoimittaja Yara Mashour julistaa. Hän haluaa rikkoa arabiankielisen maailman tabuja Israelissa ilmestyvän lehtensä avulla.

Mashour kokee tehtäväkseen muuttaa sitä, miten arabinaiset näkevät itsensä, miten arabimiehet näkevät heidät ja miten Israelin juutalaiset näkevät palestiinalaisväestön, johon kuluu joka viides asukas.

Lehden kesäkuun numeroon tehdään kansikuvaa, jota varten 20-vuotias Sumoud Farraj ja kolme muuta nuorta arabinaista poseeraavat huippusuunnittelijan minihameissa.

Malli ajaa kumousta

Farrajin etunimi tarkoittaa lujaa luonnetta, ja sitä hän tarvitseekin toimiessaan mallina kulttuurissa, jossa naiskauneus on tapana verhota.

"Jotkut torjuvat minut haaveideni vuoksi, mutta pystyn elämään sen kanssa. Olen kuka olen ja aion tulla tunnetuksi Israelin ohella muuallakin maailmassa", Farraj vakuuttaa.

"Arabinaisten asema vaatii pienoisvallankumousta, jotta saavutamme henkisen ja yhteiskunnallisen vapauden. Tarvitsemme liian usein aviomiehen, vanhempien tai yhteiskunnan luvan rohkeisiin tekoihin", hän pohtii.

Bikini tuohdutti

Mashour päätti vuonna 2011 julkaista Lilacin kannessa kuvan Miss Earthiksi kruunatusta Huda Naqashista bikineissä. Arabinainen esiintyi ensi kertaa näin vähissä pukeissa arabilehdessä.

Tieto levisi internetin kautta koko arabimaailmaan, ja aihe keräsi 70 000 – pääasiassa kielteistä – kommenttia saudiarabialaisen al-Arabiya-uutiskanavan nettisivulla.

"Maa ei kuitenkaan järissyt, eikä Naqashia tapettu tai edes uhkailtu. Tapaus osoitti, että arabiyhteiskunta oppii hyväksymään muutoksia", Mashour analysoi.

"Lilacin lukijoiden ei tarvitse olla kanssani samaa mieltä, eikä lehteä tarvitse ostaa, jos ei pidä siitä. Mutta meidän on kyettävä demokraattiseen keskusteluun", hän jatkaa.

Moninkertainen eristys

Mashour muistuttaa, että arabilehdistö on käynyt läpi monia vaiheita. Lilacin edeltäjät julkaisivat jo 1970-luvulla rohkeita kuvia ja egyptiläisissä elokuvissa nähtiin intohimoisia suutelukohtauksia.

Mashour sanoo toteuttavansa naisellista luovuuttaan murtautuakseen ulos eristyksestä, joka syntyy siitä, että hän on nainen pääosin vanhoillisessa yhteisössä, kristitty muslimivaltaisessa yhteiskunnassa, palestiinalainen juutalaisvaltiossa ja israelilainen arabivoittoisessa Lähi-idässä.

On helpompi vakuuttaa Israelin arabit sukupuolten tasa-arvosta kuin saada juutalaiset ymmärtämään, että Israelin arabinaisten ja -miesten kuuluu olla tasa-arvoisia heidän kanssaan, Mashour huomauttaa.