Vihapuhetta on helppo pitää länsimaisen nettikansan ilmiönä, mutta todellisuudessa se on yleinen ilmiö muuallakin.

Etelä-Sudanissa vihapuheesta on tullut yleinen ongelma etenkin vuonna 2013 puhjenneen sisällissodan aikana.

Vaikka vain kahdeksan prosenttia ihmisistä käyttää nettiä ja vasta runsaalla viidenneksellä on kännykkäliittymä, vihapuhe leviää tehokkaasti etenkin diasporan, eli muualla asuvien eteläsudanilaisten, kautta.

”Etelä-Sudanissa uskotaan, että muualla asuvat ovat koulutettuja ja vastuullisia ihmisiä. Siksi diasporan puheisiin uskotaan. Vihapuhe voi levitä vaikka niin, että pääkaupungissa asuva sukulainen lukee ulkomailla asuvan postauksen, uskoo sen ja soittaa sitten maaseudun serkulle, että tällaista tapahtuu”, kuvailee eteläsudanilainen Achol Jok Mach.

Viesti paisuu nopeasti, ja käytännössä vihapuhe voikin Jokin mukaan levitä maassa suusta suuhun ikään kuin vahingossa, juuri diasporan välityksellä.

Sanakirja auttaa tunnistamaan vihapuheen

Kanadalainen, nykyisen Etelä-Sudanin alueella syntynyt Jok johtaa yhdysvaltalaisen Peace Tech Lab -järjestön Etelä-Sudan-ohjelmaa. Hän työskentelee Kenian pääkaupungissa Nairobissa ja vieraili viime viikolla Suomen Lähetysseuran, ulkoministeriön ja Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä rauhanteknologiatapahtumassa.

Peace Tech Labin tarkoituksena on lisätä teknologian käyttöä rauhan edistämisessä.

”Rauhanteknologia ei ole mikään trendi, vaan sen avulla voidaan tavoittaa sellaisia ihmisryhmiä, joita aiemmin ei tavoitettu. Sen avulla voidaan esimerkiksi varoittaa ajoissa ja ehkäistä konflikteja. Keksijöiden ja käyttäjien pitäisi kuitenkin keskustella enemmän keskenään, jotta sovellukset olisivat käyttökelpoisia”, Jok sanoo.

PeaceTech Lab taistelee vihapuhetta vastaan muun muassa ”vihapuhesanakirjan” avulla. Sinne on koottu verkon vihapuhetermejä, joita on kerätty sekä eteläsudanilaisten tarkkailijoiden avulla että automatisoidusti. Keräämisessä keskitytään etenkin Facebookiin, joka on eteläsudanilaisille tärkeä sosiaalinen media.

Sanakirjan avulla valistetaan esimerkiksi paikallisia järjestöjä siitä, miten tunnistaa vihapuhe. Se ei ole yksinkertaista, sillä Etelä-Sudanin kontekstissa esimerkiksi jo sana MTN voi olla vihapuhetta. Virallisesti se tarkoittaa eteläafrikkalaista teleoperaattoria, mutta vihapuheessa sillä viitataan dinka-heimon edustajiin. Usein vihapuheen taustalla Etelä-Sudanissa ovat juuri heimojaot. Maassa on arviolta 64 eri heimoa.

Etelä-Sudanin konflikti puhkesi vuonna 2013, kun dinkapresidentti Salva Kiir ja nuer-heimoon kuuluva Riek Machar riitaantuivat. Etnisten jakolinjojen ja valtataistelun lisäksi konfliktissa on kyse myös pitkään jatkuneesta köyhyydestä, heikosta hallinnosta ja luonnonvaroista.

Konfliktissa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, se on ajanut miljoonia kodeistaan ja vienyt entisestään köyhän maan nälänhädän partaalle. Seksuaalista väkivaltaa on käytetty laajasti aseena.

Kriittistä ajattelua tarvitaan

Sitä, onko vihapuhe todella johtanut Etelä-Sudanissa suoraan väkivallantekoihin, on vaikea todentaa täsmällisesti, mutta selvää on, että huhut leviävät nopeasti maassa, jossa iso osa väestöstä on lukutaidottomia. Etenkin konfliktitilanteessa se voi olla vaarallista.

YK:n kansanmurhien ehkäisyn erityisneuvonantaja Amang Dieng varoitti jo vuonna 2016, että Etelä-Sudanin tappojen ja raiskauksien yhteydessä on esiintynyt provosoivaa retoriikkaa ja että vihaa lietsotaan myös median välityksellä. Hänen mukaansa jopa kansanmurha voi olla mahdollinen.

Jokin mukaan verkossa on jaettu esimerkiksi kuvia ruumiista Ruandasta ja väitetty niden olevan Etelä-Sudanin Equatorian osavaltiosta. Se on johtanut väkivaltaan ja kostoiskuihin.

Viime vuonna Etelä-Sudanissa solmittiin rauhansopimus, mutta käytännössä maassa on yhä käynnissä konflikti. Jokin mukaan myöskään verkon vihapuhe ei ole vähentynyt. Sen kitkemiseen tarvittaisiin etenkin tietoisuuden lisäämistä.

”Tietojen todenperäisyyttä ei osata varmistaa. Tarvittaisiin lisää koulutusta ja kriittistä ajattelua. Yritämme kouluttaa ihmisiä esimerkiksi kertomalla, miten voi varmistaa kuvien tai tekstin todenperäisyyden”, hän kertoo.

Koska suurin osa eteläsudanilaisista ei pääse nettiin, vihapuhetta on kitkettävä myös verkon ulkopuolella. Yksi tapa on PeaceTech Labin radio-ohjelma Sawa Shabab, joka käsittelee tasa-arvoa, rauhaa ja liennytystä, nuorten vastuuta ja traumoista parantumista. Myös vihapuhetta on käsitelty. Kohderyhmänä ovat 18–30-vuotiaat.

”Sarja on fiktiivinen, mutta siihen on helppo samastua Etelä-Sudanin kontekstissa”, Jok kertoo.

Sarjaa esitetään nyt neljättä kautta yli 20 eri radiokanavalla. Sitä aiotaan ryhtyä esittämään myös Keniassa Kakuman pakolaisleirillä, jonne on paennut eteläsudanilaisia.

Radio-ohjelma on tavoittanut yli neljä miljoonaa ihmistä ja vaikuttanut PeaceTech Labin mukaan heidän ajattelutapoihinsa. Ennen ohjelmaa 64 prosenttia koki voivansa vaikuttaa myönteisesti yhteisönsä ongelmiin, ohjelman kuuntelun jälkeen 92 prosenttia.