”Älkää ruvetko laiskoiksi älkääkä tehkö oloanne liian mukavaksi. Vaikka asiat ovat hyvin nyt, se ei tarkoita, etteikö huomenna voisi olla eri tavalla.”

Se on ohje, jonka yhdysvaltalainen demokratia-asiantuntija Laura Thornton haluaa antaa suomalaisille.

Thornton viittaa Yhdysvaltain demokratian heikkenemiseen ja etenkin tammikuun 2021 tapahtumiin, jolloin vaalit hävinneen presidentti Donald Trumpin kannattajat yrittivät vallata kongressitalon. 

Vaikka Trumpin aika on toistaiseksi ohi, Yhdysvaltain demokratia on kärsinyt. Trump lietsoo epävakautta yhä väittämällä vaaleja varastetuiksi. Kansa on jakautunut kahtia kenties pahimmin sitten sisällissodan.

Thornton johtaa yhdysvaltalaisen Marshall Fund -ajatushautomon demokratiahanketta Alliance for Securing Democracya. Hän on toiminut demokratian edistämiseen liittyvissä tehtävissä ympäri maailman viimeisten 25 vuoden ajan. 

Thornton vieraili viime viikolla Suomessa puolueiden demokratiatukijärjestö Demo Finlandin vieraana. Hän on viime vuosina havainnut saman ilmiön kuin monet muutkin demokratiatutkijat: maailman maat liukuvat yhä epädemokraattisempaan suuntaan.

Kyse ei ole vain kehittyvien maiden ongelmasta, vaan perinteisesti demokraattisina pidetyissä rikkaissakin maissa näkyy merkkejä demokratian rapautumisesta.

Yhdysvallat on erityisen vaarallinen esimerkki, koska sillä on paljon valtaa kansainvälisissä instituutioissa ja muut maailman maat ottavat siitä mallia. 

”Olemme myös menettäneet uskottavuuttamme. On vaikeaa edistää maailmalla demokratiaa, kun minulta kysytään, että entäpä sitten oma maanne ja voin vain vastata, että ’niinpä’ ”, Thornton toteaa.

Moni kaipaa vahvaa johtajaa

Tutkijat ja ajatushautomot ovat viime vuosina varoitelleet useaan otteeseen globaalin demokratian heikkenemisestä. Esimerkiksi ruotsalaisten demokratiainstituuttien IDEAn ja V-Demin (pdf) mukaan demokraattisesti hallittujen maiden määrä on viime vuosina vähentynyt ja autokratioiden eli autoritaarisesti johdettujen maiden määrä kasvanut.

Esimerkkejä löytää helposti pelkästään uutisia seuraamalla. Esimerkiksi Filippiineillä nousi valtaan vuonna 2016 populistijohtaja Rodrigo Duterte, tänä vuonna entisen diktaattori Ferdinand Marcosin poika Bongbong Marcos. Törkeyksiä puhunut ja sotilasjunttaa ihannoinut Jair Bolsonaro puolestaan valittiin Brasilian presidentiksi vuonna 2019. Hän on pyrkinyt varmistamaan uudelleenvalintansa uhkailemalla oikeuslaitosta ja mediaa.

Myanmaria hallitsee demokraattisen tauon jälkeen sotilasjuntta. Ja Euroopan parlamentti hyväksyi viime viikolla päätöksen, jonka mukaan Unkari ei ole enää täysi demokratia.

25 vuotta demokratia-alalla työskennellyt Thornton on asunut muun muassa Aasian maissa, joissa demokratisoituminen käynnistyi 1990-luvulla. Hänen mukaansa tilanne ei ole vielä niin paha kuin aikoinaan, mutta jonkinlaisessa aallonpohjassa demokratia kyllä on.

Eri maissa syyt demokratian rapautumiseen vaihtelevat, mutta yksi asia toistuu Thorntonin mukaan samanlaisena monissa maissa.

”Kuulen samaa niin Puolassa, Georgiassa kuin Wisconsinissakin. Monissa maissa ajatellaan, että eliitti on kaapannut demokratian. Tavalliset ihmiset kokevat, että heidät on jätetty ulkopuolelle eikä heitä edusteta. Se luo tyhjiön, jossa populistiset, jopa autokraattiset liikkeet saavat valtaa. Ne lupaavat yksinkertaisia ratkaisuja vaikeisiin ongelmiin, ja siksi niitä on helppo kannattaa”, Thornton sanoo.

Tyytymättömyys omiin johtajiin on johtanut siihen, että myös usko demokratian toimivuuteen hallintomuotona vaikuttaa heikentyneen. 

Esimerkiksi Yhdysvalloissa on tehty kysely, jonka mukaan republikaaneista 41 prosenttia ajattelee, että on parempi, että maalla on vahva johtaja, jota ei ole valittu vaaleilla kuin heikko johtaja, joka on valittu vaaleilla. Osuus on Thorntonin mukaan ”mielipuolisen” suuri. 

Viime aikoina Thornton on pohtinut paljon myös dis- ja misinformaation roolia demokratian rapautumisessa.

”Informaatiolla on ollut demokratioissa aina tärkeä rooli, mutta se, että tietoa saa somesta ja sitä voidaan manipuloida niin nopeasti, on voiteluainetta, joka auttaa demokratian vastaisia liikkeitä nousemaan valtaan.”

Misinformaatiolla tarkoitetaan väärää tietoa, joka voi levitä myös tahattomasti, disinformaatio taas on tarkoituksella levitettyä väärää tietoa. 

Yhdysvallat onkin disinformaation leviämisestä erityisen hyvä esimerkki. Siellä Trumpin kannattajat ovat nielleet tämän väitteet esimerkiksi siitä, että hän voitti vuoden 2020 vaalit.

Thorntonin mukaan ihmiset eivät oikeastaan todella usko vääriin tietoihin. Tärkeämpää on se, miltä heistä tuntuu. Ja koska keskustelussa kyse ei ole tosiasioista, disinformaation torjuminen on vaikeaa.

”Ajattelemme helposti, että auttaa, kun ihmisille vain kerrotaan faktat. Mutta olemme jo melkeinpä menneet sen vaiheen ohi. Informaatiojärjestelmä on korruptoitu niin pahasti, ettei ihmisten välinen keskustelu perustu edes samaan todellisuuteen. Se on hyvin pelottavaa. Yhdysvalloissa on vielä se ongelma, että poliittiset johtajat ovat itse osa ongelmaa ja levittävät väärää tietoa”, Thornton toteaa.

Demokratia on kompromissi

Ihmisten tyytymättömyys demokratiaan on osittain perusteltua. Esimerkiksi korruptio ja rahan valta politiikassa ovat aitoja huolenaiheita. Toisaalta etenkin uusissa demokratioissa odotukset ovat olleet alun perinkin liian korkealla.

”Demokratia ei ratkaise kaikkia ongelmia ja se on aina kompromissi. Oma politiikka ei välttämättä ole se suosituin. Kun ihmiset näkevät sen, se johtaa pettymyksiin”, Thornton sanoo.

Demokratia on kuitenkin paras vaihtoehto, Thornton uskoo. Siksi ihmisten luottamus demokratiaan on palautettava. Vaihtoehto voi olla synkkä, ja siitä on osoituksena esimerkiksi Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

”Sota Ukrainassa on hyvä esimerkki kasvavasta autoritaarisuudesta. Ukraina oli toimiva demokratia, vaikkakin viallinen. Kun Putin ei saanut maata muuten haltuunsa, hän päätti hyökätä sinne. Sodan pitäisi toimia muistutuksena: jos emme puolusta demokratiaa, mitä tapahtuu seuraavaksi?”

Thornton haluaakin herätellä maailmaa suojelemaan demokratiaa yhteistyöllä. 

”Meidän kaikkien pitää olla nöyriä. Tiedän, että oma demokratiani on painajainen ja sitä pitää parantaa, mutta niin pitää muidenkin. Emme ole muita ylempänä, vaan meillä on samat ongelmat, voimme oppia yhdessä ja tukea toisiamme.

Hänen mielestään demokratian kehittämisen suhteen on oltava innovatiivisempi ja kokeiltava, mitkä vaihtoehdot voisivat toimia nykyistä paremmin. Esimerkiksi erilaiset suoran demokratian kokeilut voivat toimia, samoin medialukutaidon lisääminen kouluissa. 

”Puolueita tarvitaan toki yhä edelleen, mutta niiden pitää olla moninaisempia. Omassa maassani kongressi koostuu valkoisista yli 60-vuotiaista miljonääreistä. Se määritelmä ei päde kaikkiin amerikkalaisiin. Teillä on kolmekymppinen pääministeri, ja se on hyvin jännittävää. Amerikassa me voimme vain haaveilla siitä, että presidentti ei olisi joka kerta yli 75-vuotias”, Thornton naurahtaa.