(IPS) -- Saharan etelänpuoleisen Afrikan maat ovat sopineet yhteistyöstä taistelussa armeijamadoksi kutsuttua Spodoptera frugiperda -yöperhosen toukkaa vastaan. FAO arvioi kyseisten toukkien verottavan alueen maissisatoa jopa kymmenellä prosentilla.

Ensimmäisen kerran armeijamatoja havaittiin Keski- ja Länsi-Afrikassa vuonna 2016 ja nyttemmin siitä on havaintoja jo lähes 20:ssa maassa.

Myrkytyksiä vain hätätilanteessa

Armeijamadon on havaittu tehneen tuhoja yli 80 eri kasvilajille, joiden joukossa on perusviljoja ja vihanneksia. Yhteisessä strategiassaan maat sopivat ympäristöystävällisestä integroidusta kasvinsuojelusta, IPM:sta. Pyrkimys on ehkäistä ennalta toukkien tuhot, mutta käyttää myrkkyjä vain, kun se on välttämätöntä.

”Armeijamato on uhka, josta ei helpolla päästä”, sanoo FAO:n aluekoordinaattori David Phiri. ”Eri maissa sen tuhot ovat vaihdelleet kahdesta kymmeneen prosenttiin sadosta. Se on ruokakriisistä kärsivässä maanosassa huolestuttavan suuri määrä.”

Kansainvälinen maatalouden ja biotieteiden keskuksen, CABI:n mukaan armeijamadot uhkaavat viedä ensi vuonna 13,5 miljoonaa tonnia Afrikan maissisadosta eli tuhota viljaa lähes kolmen miljardin euron edestä.

”Kun maat arvioivat tekevät uhka-arviointejaan, suurin ongelma on seuraava sadonkorjuu”, Phiri sanoo. ”Tuholainen on täällä ja meidän on valmistauduttava siihen, että se uhkaa ensi vuoden satoa. Emme ole löytäneet juuri siihen purevaa hyönteismyrkkyä. Kilpailemme aikaa vastaan.”

Kaikki keinot käyttöön

Pohjois- ja Etelä-Amerikassa armeijamatoa vastaan on taisteltu vuosikymmeniä. Siellä on myös kehitetty myrkyttömiä torjuntavaihtoehtoja. Viljeltäviksi maissilajikkeiksi on valittu vahvimpia lajikkeita, perhosia on hämätty feromoneilla ja toukkakantaa on yritetty pitää kurissa niiden luontaisten vihollisten, kuten loisien ja petohyönteisten avulla. Esimerkiksi Brasilia käyttää vuodessa 600 miljoonaa dollaria armeijamadon tuhojen estämiseen.

Accrassa järjestetyssä tapaamisesa FAO pohti yhdessä Latinalaisen Amerikan edustajien ja asiantuntijoiden kanssa Afrikkaan soveltuvia menetelmiä.

”Tiedämme varmasti sen, että IPM toimii, mutta suurilla maatiloilla järkevä torjunta-aineiden käyttö voi olla ainoa vaihtoehto. Kun niin tapahtuu, meidän on löydettävä tietty myrkky, joka toimii, mutta ei vahingoita ympäristöä, eikä johda vastustuskyvyn kehittymiseen. Siksi tarvitsemme maratonkokouksia ja tutkimushankkeita”, Phiri selittää.

FAO on kehittämässä pitkäkestoista IPM-perusteista strategiaa armeijamatojen torjumiseen. Se pitää sisällään ennusteita, satojen monitorointia, biologisia torjuntakeinoja, kestäviä lajikkeita ja hyviä viljelystapoja.

Pretorian yliopiston eläin- ja hyönteistieteen apulaisprofessori Kerstin Krugerin mukaan armeijamato kuten muutkin leviävät tuholaiset korostavat tarvetta lähestyä uhkia tieteelliseltä pohjalta.

”Yksi tutkimisen arvoinen reitti on tutkia armeijamatojen sukulaisten paikallisia vihollisia”, Kruger sanoo. Esimerkiksi hän nostaa alkuperäislajistoon kuuluvassa Afrikan armeijamadossa loisivan ampiaisen, joka voisi kenties levitä myös Spodoptera frugiperdan toukkiin.