Tällä viikolla ilmestyivät YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n pakolaistilastot, jotka ovat viime vuosina nousseet otsikoihin usein. Syynä on se, että luvut ovat viime vuosina nousseet kovaa vauhtia. Käännekohta oli vuosi 2014, jolloin pakolaisten määrä ylitti ensimmäistä kertaa 50 miljoonaa sitten toisen maailmansodan.

Sen jälkeen tilastot ovat olleet toinen toistaan pysäyttävämpiä. Tällä viikolla selvisi, että viime vuoden lopulla jo 65,6 miljoonaa ihmistä oli joko turvapaikanhakijana, kansainvälisenä pakolaisena tai maan sisäisenä pakolaisena.

Kun lukua verrattaan eilen ilmestyneisiin lukuihin maailman väkiluvusta – 7,6 miljardia – voidaan laskea, että melkein 0,9 prosenttia maailman väestöstä, joka 116:s ihminen, on paennut kodistaan. 

Tilastoja tarvitaan, ehdottomasti. Ne kuitenkin turruttavat näkemään pakolaiset kasvottomana massana ja ongelmana, joka pitää hoitaa sen sijaan, että heidät nähtäisiin yksilöinä.

Esimerkiksi Suomessa väännetään parhaillaan siitä, pitäisikö kiintiöpakolaisten määrää lisätä 300:lla, jollakin suuremmalla määrällä, ei lainkaan vai kenties poistaa koko järjestelmä. Vaikka luvuista onkin pakko puhua, samalla unohtuu herkästi se, että jokaisen numeron takana on ihminen.

Suomen Pakolaisapu muistuttikin tällä viikolla, ettei pakolaisuudessa ole kyse numeroista vaan ihmisistä. Siitä muistuttaa nyös Unicefin kampanjavideo, joka löytyy Upworthy-verkkosivustolta sekä YouTubesta.

Videolla toisen maailmansodan pakolainen, saksalainen Harry, ja Syyrian pakolainen Ahmed kertovat kokemuksistaan. Ne ovat yllättävän samanlaisia. 92-vuotias Harry kertoo koulunsa tuhoutumisesta, äidin menettämisestä ja pakomatkasta laivalla. 12-vuotias Ahmed kertoo paosta veljensä kanssa, venematkasta ja saapumisesta turvaan. ”Luulin kuolevani”, kumpikin sanoo.

Videota katsellessa herää kysymys, millainen on Ahmedin kaltaisten lasten tulevaisuus. Saavatko he samat mahdollisuudet kuin Harry aikoinaan ja pääsevätkö he kertomaan kokemuksena 80 vuotta myöhemmin? Vai pysyvätkö he pelkkinä tilastofaktoina ja kuluerinä rikkaiden maiden budjeteissa?