Kerjääminen häiritsee silmää

Kadulla haitaria näppäilevien romanikerjäläisten soittotaidon puute voi olla poliisiasia, uutisoi Ylen Tampereen radio viime viikolla. Aggressiivinen kerjääminen, kuten hihasta vetäminen, on jo takavuosilta tuttu ilmiö, mutta nyt poliisi kertoo, että myös saman kappaleen soittaminen haitarilla samassa paikassa koko päivän ajan on "häiritsevää toimintaa".

Uutisessa haastateltu komisario Ismo Nykopp kertoo myös, että kerjäläiset häiritsevät suomalaisten silmää ja ajatusmaailmaa.

On totta, että moni romanikerjäläinen soittaa kehnosti eikä osaa sitä yhtäkään kappaletta kunnolla. Keskusta-asuja voi joutua kuuntelemaan avoimesta ikkunasta soittoyritystä tuntikausia.

Mutta sekö tässä on ongelman ydin? Kerjääminen ei ole toivottava ilmiö, koska se häiritsee, ja siksi poliisinkin pitää puuttua siihen? Siinä tapauksessa moneen muuhunkin kesäisen kaupungin ilmiöön pitäisi puuttua poliisivoimin. Mauttomasti pukeutuvat ihmiset ja turhat kesätapahtumat ne vasta häiritsevätkin. Puhumattakaan valtaväestöön kuuluvista katumusikanteista.

On varmasti olemassa sellaisiakin tilanteita, jolloin poliisin on syytä puuttua kerjäämiseen. Silti on huolestuttavaa, että kerjäämiskeskustelu pyörii edelleen lähes pelkästään suomalaisten etujen ympärillä. Suurin ongelma tuntuu olevan se, että kerjääminen ei kuulu kulttuuriimme - aivan kuin Suomessa ei koskaan olisi ollut köyhiä.

Joskus voisimme ehkä miettiä, kumpi on suurempi ongelma: se, että meitä häiritsee kerjääminen vai se, että joku ylipäätään joutuu tulemaan toimeen kerjäämällä.