Muovipussinarkkarien planeetta

Maailman kaikkia maita yhdistää sama pakkomielle: muovipussit. Havaitsin sen viimeksi Ghanassa.

Ei niin pientä myyntikojua, etteikö vähäisiäkin ostoksia olisi sullottu hataraan mustaan muovipussiin. Jopa hotellin respa työnsi muovilla vuoratun yksittäispakatun vessapaperirullan varmuuden vuoksi vielä pussiin, kun kävin hakemassa täydennystä varastoihin.

Kerran yritin vihjaista katukojun myyjälle, että ostokset voi kyllä pakata kaikki samaan pussiin. Tulos: myyjä laittoi jo pakkaamansa kaksi pussia kolmanteen.

Sama meininki on Itä-Euroopan maissa, samoin Palestiinassa, jossa kananmunatkin ladeltiin muovipussiin, jos niitä ei ostanut kolmeakymmentä kerralla.

Muovipussimania kehittyvissä maissa ei tietysti ole kovin kummallinen asia. Ympäristötietoisuus on vasta leviämässä, edes kangaskasseihin ei välttämättä ole varaa ja toisaalta pusseja voi uusiokäyttää – pahimmillaan vessana, jos muuta ei ole.

Vielä oudompaa onkin pussimania maissa, joissa muovijätteen haitat tiedetään. Vaikka Suomessa sentään pussista yleensä joutuu maksamaan, olen aina yhtä hämmentynyt, kun menen olkalaukku esillä ostamaan saippuapullon tai hiuslenkkejä ja myyjä ryhtyy kaivelemaan minikokoista muovipussia esiin. Ja on vikaa kuluttajissakin. Kestohedelmäpusseja on ollut tarjolla jo vuosia, mutta moniko niitä käyttää?

Tänään vietetään muovipussien vastaista päivää. Pahasta tavasta voi luopua vaikkapa kajauttamalla selkeästi kassalla "en tarvitse pussia", mutta lisäapua saa tästä videosta.