Oikeutta osoittaa mieltä rajoitetaan järjestelmällisesti Euroopassa – myös Suomessa merkkejä

Eri puolilla Eurooppaa on käytössä kokoontumisvapautta tukahduttavia lakeja, viranomaiset tekevät mielivaltaisia pidätyksiä, kohdistavat oikeustoimia mielenosoittajiin ja käyttävät mielenosoituksissa tarpeetonta tai liiallista voimaa. Lisäksi valvontateknologiaa käytetään yhä enemmän ja mielenosoituksia rajoitetaan perusteetta tai syrjivin perustein.

“Tutkimuksemme antaa hälyttävän kuvan Euroopan laajuisesta hyökkäyksestä mielenosoitusoikeutta vastaan. Rauhanomaiset mielenosoitukset ovat olleet läpi historian keskeisiä monien nykyään itsestäänselvinä pidettyjen oikeuksien ja vapauksien saavuttamisessa. Silti eri puolilla Eurooppaa lait ja käytännöt uhkaavat rauhanomaisen kokoontumisvapauden toteutumista”, Amnesty Internationalin pääsihteeri Agnès Callamard toteaa.

Myös Suomessa on merkkejä kokoontumisvapauden tukahduttamisesta. Suomessa havaittiin leimaavaa kielenkäyttöä mielenosoituksista ja mielenosoittajista, poliisin suhteetonta voimankäyttöä sekä rajoittavia käytäntöjä etenkin ilmastomielenosoitusten ja kansalaistottelemattomuuden suhteen. Lisäksi lasten oikeuksien toteutumisessa on puutteita, sillä Suomen kokoontumislain mukaan mielenosoituksen järjestäjän täytyy olla vähintään 15-vuotias. Raportissa nähdään positiivisena, että Suomen laissa turvataan myös spontaanit mielenosoitukset.

“Valtaosa mielenosoituksista Suomessa sujuu hyvin ja viranomaiset turvaavat niitä asianmukaisesti. Suomen kokoontumislaki seuraa pitkälti kansainvälisiä normeja. Se kuitenkin antaa viranomaisille runsaasti harkintavaltaa, minkä vuoksi viranomaisten toiminta voi mennä yhä enemmän eurooppalaisten rajoittavien trendien suuntaan”, Amnestyn Suomen osaston asiantuntija Anu Tuukkanen sanoo.

Mielenosoitusten rajoittaminen ja kriminalisointi – etenkin kansalaistottelemattomuutta tukahdutetaan

Valtiot laiminlyövät kansainvälisiä oikeudellisia velvoitteitaan turvata rauhanomaisia kokoontumisia, eivätkä noudata velvollisuuttaan välttää perusteetonta puuttumista kokoontumisiin. Vaikka kaikki raportissa tarkastellut 21 maata ovat ratifioineet keskeiset kokoontumisvapautta suojaavat ihmisoikeussopimukset, monet eivät ole panneet niitä täytäntöön kansallisessa lainsäädännössään.

Viime vuosina useat hallitukset ovat asettaneet laajoja rajoituksia mielenosoituksille. Tekosyinä rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamiseen hallitukset ovat käyttäneet esimerkiksi “kansallista turvallisuutta” ja “yleistä järjestystä”. Etenkin palestiinalaisten solidaarisuusmielenosoituksia on kielletty ja rajoitettu epämääräisin perustein, ja poliisi on pannut rajoituksia täytäntöön usein väkivalloin.

Myös rauhanomainen kansalaistottelemattomuus kuuluu kokoontumisvapauden suojan piiriin. Siitä huolimatta valtiot reagoivat siihen yhä ankarammilla menetelmillä. Poliisit ovat esimerkiksi hajottaneet kansalaistottelemattomuutta sisältäviä mielenosoituksia perusteetta, käyttäneet suhteettomasti voimaa ja pidättäneet mielenosoittajia epäselvin perustein. Mielenosoittajat ovat saaneet myös rikossyytteitä ja jopa vankeusrangaistuksia.

“Myös Suomessa on nähty, että rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta sisältäviin mielenosoituksiin suhtaudutaan ajoittain järeämmin viranomaisten taholta”, Tuukkanen toteaa.

Mielenosoitusten ja mielenosoittajien leimaaminen

Viranomaiset ja poliitikot eri puolilla Eurooppaa käyttävät toistuvasti leimaavaa ja halventavaa retoriikkaa mielenosoittajista ja mielenosoituksista. Tällä retoriikalla pyritään usein oikeuttamaan lainsäädännön tiukentamista.

Poliitikot ovat käyttäneet leimaavaa kieltä etenkin palestiinalaisten solidaarisuusmielenosoituksista. Lisäksi rauhanomaista kansalaistottelemattomuutta kuvataan yhä useammin uhkana yleiselle järjestykselle tai kansalliselle turvallisuudelle. Suomessa poliitikot ja muut valta-asemassa olevat ovat käyttäneet halventavia ja leimaavia termejä etenkin ilmastomielenosoittajista tai tietyistä liikkeistä, kuten Elokapinasta.

“Mielenosoittajia mustamaalaava narratiivi on osa kokoontumisvapauden tukahduttamista. Julkinen keskustelu kielii siitä, että monet eivät ymmärrä mielenosoittamisen olevan kaikille kuuluva perus- ja ihmisoikeus tai, että mielenosoitukset saavat aiheuttaa häiriötä. Erityisesti viranomaisten ja valta-asemassa olevien pitäisi varmistaa mielenosoituksista jaetun tiedon oikeellisuus”, Tuukkanen painottaa.

Liiallinen voimankäyttö

Raportti osoittaa, että poliisi käyttää laajalti liiallista tai tarpeetonta voimaa rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan Euroopassa. Useissa maissa voimankäyttö on johtanut vakaviin vammoihin, kuten luun- ja hammasmurtumiin muun muassa Ranskassa ja Saksassa, vakaviin päävammoihin Espanjassa sekä käden menetykseen Ranskassa. Useissa maissa poliisi on käyttänyt suhteettomia voimakeinoja myös lapsiin. Suomessa poliisi sumutti pippurisumutteella vuonna 2020 Elokapinan mielenosoittajia, joista ainakin yksi oli lapsi.

Rajoitukset aiheuttavat pelkoa ja ovat usein syrjiviä

Mielenosoituksia perusteettomasti rajoittavat ja tukahduttavat käytännöt luovat pelkoa ja nostavat kynnystä osallistua mielenosoituksiin.

Monissa maissa viranomaiset vaikuttavat tekevän syrjivää erottelua mielenosoitusten teemojen ja järjestäjien perusteella. Rajoituksia on asetettu esimerkiksi rasisminvastaisille mielenosoituksille sekä sateenkaari-ihmisten, maahanmuuttaneiden ja turvapaikanhakijoiden järjestämille mielenosoituksille. Viranomaiset ovat perustelleet rajoituksia syrjivillä tavoilla, kuten rasistisiin sekä homo- ja transfobisiin stereotypioihin perustuen.

Suomessa vuonna 2022 poliisi kielsi mielenosoittajia käyttämästä PKK:n ja muiden kurdijärjestöjen lippuja. Berliinissä vuosina 2022 ja 2023 Nakban muistoksi suunnitellut mielenosoitukset kiellettiin ennakkoon syrjiviin ennakkoluuloihin perustuen. Poliisi muun muassa kuvaili osallistujien olevan “väkivaltaisuuteen taipuvaisia”. Puolassa ja Turkissa sateenkaari-ihmiset ovat jo vuosia kokeneet yhä enemmän viranomaisten häirintää ja syrjiviä rajoituksia.

“Mielenosoitusoikeus on ihmisoikeus. Rauhanomaisia mielenosoituksia ei pidä rajoittaa perusteetta, saati rangaista ihmisiä, jotka käyttävät oikeuttaan osoittaa mieltä. Rajoittavien lakien ja käytäntöjen sijaan valtioiden on turvattava ja edistettävä kokoontumisvapauden toteutumista”, Tuukkanen painottaa.

Tutkimuksesta

Raporttiin tutkitut maat ovat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Luxemburg, Portugali, Puola, Ranska, Ruotsi, Saksa, Serbia, Slovenia, Suomi, Sveitsi, Tšekki, Turkki, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta.