Englanninkielinen alkuperäisartikkeli on julkaistu alun perin Project Syndicate -lehdessä.

Etiopian pääministeri Abiy Ahmed nimitti lokakuussa uuden hallituksen. Kymmenen paikkaa 20:stä meni naisille. Viikkoa myöhemmin maan parlamentti valitsi yksimielisesti Sahle-Work Zewden maan ensimmäiseksi naispresidentiksi, ja viikkoa sen jälkeen kansanedustajat nimittivät Meaza Ashenafin ensimmäiseksi naispuoliseksi korkeimman oikeuden presidentiksi.

Etiopia ei ole yksin. Ruandan presidentti Paul Kagame nimitti uuden sukupuolellisesti edustavan hallituksen lokakuussa. Ruandassa oli jo maailman korkein osuus naisia eduskunnassa. Nyt maalla on vieläkin enemmän naisjohtajia.

Etiopia ja Ruanda ovat eturintamassa Afrikan yrityksissä lisätä politiikan tasa-arvoa, mutta muutkaan Afrikan maat eivät jää kauas. Niistä maailman 20 maasta, joissa on korkein naisten osuus lainsäätäjistä, kuusi on Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kahdessa listan häntäpäässä olevassa maassa – Nigeriassa ja Malissa – poliitikot keskustelevat parhaillaan keinoista lisätä naisten edustusta.

Muutos on inspiroiva, sillä se on historiallinen. Nimittämällä niin paljon nuoria, energisiä naisjohtajia, kuten Ruandan tieto-, viestintä- ja innovaatioteknologiaministeri Paula Ingabiren, Malin ulkoministeri Kamissa Camaran tai Botswanan kauppaministeri Bogolo Kenewendon, Afrikan maat osoittavat, että nuoret naiset voivat tavoitella ja saavuttaa vaikuttavia tavoitteita.

Nämä muutokset eivät ole välttämättömiä vain reiluuden takia vaan myös Afrikan vaurauden kannalta pitkällä aikavälillä. Maanosassa, jossa presidenttien keski-ikä on 62 vuotta, valtaan tarvitaan enemmän nuoria naisia, jotka kuvastavat nuorekkaan väestön lahjakkuutta ja toiveita. Jotta voidaan ylläpitää Afrikan sosiaalis-taloudellista edistystä, nuoria naisia pitää olla johtoasemissa.

Naiset kokevat maailman eri tavoin kuin miehet. Kasvamme suunnistaen kulttuuristen normien ja odotusten keskellä. Vaikka ne ovat rajoittavia, ne antavat meille oivalluksia, joita tarvitaan osallistavassa päätöksenteossa. Kasvava näyttö osoittaa, että naisten poliittinen johtajuus vahvistaa hallintokapasiteettia, parantaa yhteistyötä liittolaisten kanssa sekä puolueiden välillä ja edistää vanhempainvapaaseen ja lastenhoitoon, eläkkeidensaantiin ja sukupuolittuneen väkivallan poistamiseen liittyviä kysymyksiä.

Naiset kokevat maailman eri tavoin kuin miehet. Kasvamme suunnistaen kulttuuristen normien ja odotusten keskellä.

On kohtuutonta – ja epätoivottavaa – odottaa, että naiset ovat keskenään samaa mieltä kaikista asioista tai ovat yhtä sukupuolisensitiivisiä omassa politiikassaan. On kuitenkin reilua odottaa, että ainutlaatuiset kokemukset vaikuttavat naisjohtajan ajatuksiin. Johtajat kaikkialla yrittävät rakentaa oikeudenmukaisempia yhteiskuntia. Heidän ei pidä aliarvioida sitä, miten tärkeää on poliittisen äänen antaminen sukupuolittuneelle asiantuntemukselle.  

Suuressa osassa maailmaa ja monissa Afrikan maissa naisen paikan uskotaan laajasti olevan kotona. Julkinen tila nähdään miesten alueena. Kun Afrikan hallitukset ohjaavat rohkeasti ja tarkoituksella naisia päätöksentekoelimiin ja uskovat heille valtaa, ne haastavat suoraan nämä vanhentuneet oletukset. Kun naisroolimalleja on enemmän, nuoret naiset ja tytöt voivat kuvitella itselleen uusia uravaihtoehtoja, vanhemmat kartoittavat uusia menestyksen polkuja tyttärilleen, opettajat opettavat tyttöjä eri tavoin ja yhteiskunnalliset ja kulttuuriset esteet murtuvat.

Jotkut kriitikot sanovat, että hallitusten sukupuolikiintiöt ovat alentuvia ja tarpeettomia. Mutta monissa osissa maailmaa ne ovat välttämättömiä. Joissakin yhteiskunnissa naiset eivät esimerkiksi voi äänestää helposti, mikä tarkoittaa, että vaikka naisehdokkaita on, heidän voi olla vaikeaa saada tukea.

Etiopia ja Ruanda ovat tunnustaneet tämän haasteen ja alkaneet puuttua siihen. Nimittämällä sukupuolellisesti edustavia hallintoja johtajat myös puuttuvat tarkoituksella naisten yhteiseen kokemukseen, joka on, että heitä on politiikassa paljon vähemmän kuin miehiä. Näillä kahdella hallituksella on nyt mahdollisuus tuoda naisten näkökulmaa ratkaistakseen maidensa kohtaamat haasteet.

Sukupuolellisesti edustavien hallitusten luominen vahvistaa viestiä, että edistyksessä on kyse muustakin kuin yksilön kapasiteetin rakentamisesta. Se vaatii myös yhteiskuntaa hallitsevien rakenteiden ja instituutioiden muovaamista. Nuorille afrikkalaisnaisille viime viikkojen poliittiset muutokset edustavat virstanpylvästä tasa-arvotyössä. Se merkitsee uuden edistyksen aikakauden alkamista maanosassa.

Fatima Al Ansar on African Leadership Academyn alumni, Malin ulkoministeriön ja kansainvälisen yhteistyön ministeriön operaation päällikkö, Tilwalte Girls Peace Networkin perustaja, Oxford Consortium on Human Rightsin vieraileva tutkija (2017) ja Mastercard Foundationin stipendiaatti.

Shona Bezanson on Mastercard Foundationin stipendiohjelman apulaisjohtaja.

Suomennos: Teija Laakso

Copyright Project Syndicate