Tämä kolumni on julkaistu alun perin Ubuntu-lehden numerossa 1/2012.

ANC viettää puolueen 100-vuotisjuhlavuotta ja joulukuussa valitaan myös järjestön presidentti seuraavaksi viideksi vuodeksi. Aikaisemman käytännön mukaan ANC:n presidentistä tulee puolisentoista vuotta myöhemmin myös maan presidentti.

Juhlavuodesta piti tulla myös istuvan presidentin Jacob Zuman juhlavuosi, sillä hänellä on vakaa aikomus jatkaa toinen viisivuotiskausi sekä ANC:n että maan presidenttinä. Alkuvuosi ei kuitenkaan ole näyttänyt oikein hyvältä. ANC on ollut vastuussa Etelä-Afrikan kehityksestä pian 18 vuotta. ANC peri maan, jonka valtion velka oli valtava, rotusuhteet vaarallisen kireät, erirotuiset ihmiset asuivat erillään, kävivät eri kouluja, käyttivät eri sairaaloita, rikollisuutta ja köyhyyttä oli valtavasti jne. Lähtökohdat eivät olleet hyvät.

Maailman eriarvoisin maa

Tällä hetkellä Etelä-Afrikka on tuloeroiltaan maailman eriarvoisin maa. Kahdeksantoista vuoden aikana harjoitetun politiikan aikana ennestään vauraat valkoihoiset ja nopeasti mm. valtion tuella vaurastuneet mustat afrikkalaiset ovat rikastuneet rikastumistaan samalla kuin osa köyhästä väestöstä on köyhtynyt lisää. Puolet eteläafrikkalaisista on köyhiä, 90 prosenttia heistä mustia afrikkalaisia.

Siitä huolimatta, että miljoonat köyhät kansalaiset ovat saaneet uuden asunnon, slummien infrastruktuuria on kehitetty, kaikilla pitäisi olla mahdollisuus koulutukseen ja sosiaaliturvaa on laajalti jaettu, tyytymättömyys on yleistä. Hallituksen jakamasta rahasta huolimatta tilanne ei näytä paranevan. Työttömyys on noin 24 prosenttia (maan suurimman ammattijärjestöjen keskusliiton Cosatun mukaan lähes 40 prosenttia), koulutuksen taso erityisesti maaseudulla ja townshipeissa on heikko, sairaaloissa ei ole riittävästi henkilökuntaa eikä niissä aina ole edes lääkkeitä. Sosiaaliapu ei myöskään aina mene perille.

Tyytymättömyys on pahimmillaan nostanut väkivaltaisia mellakoita alueilla, jossa valtion, alueen tai paikallishallinto ei ole pystynyt korjaamaan tilannetta. Harvinaista ei ole nykyään, että poliisi käyttää mellakoissa kyynelkaasua tai muita voimakeinoja vastarinnan tukahduttamiseen. Väki syyttää kyvyttömiä ja korruptoituneita virkamiehiä ja poliitikkoja.

Populistien maaperää

Tähän maaperään on populisteilla aina mahdollisuus iskeä ja siihen iski myös ANC:n nuorisojärjestön presidentti Julius Malema. Viisi vuotta sitten presidentti Zuman vahvin tukija on nyt Zuman pahin vihollinen. Taistelu vallasta on parin viimeisen vuoden aikana ollut kova. Malema on käyttänyt aseenaan maanjakokysymystä, kaivoksien, pankkien ja muiden suuryritysten kansallistamista ja toisaalta ANC:n johdon ympärillä pyöriviä korruptioepäilyjä ja muita taloudellisia riippuvuuksia. Useat viranomaiset tutkivat parhaillaan Maleman itsensä nopeaa rikastumista. Etelä-Afrikan suurimpana ongelmana pidetään edelleen ratkaisematonta maanjakokysymystä.

Apartheidin päättyessä 1990-luvun vaihteessa 87 prosenttia maasta oli valkoihoisten omistuksessa. ANC:n ensimmäinen hallitus teki vuoden 1994 vaalien jälkeen päätöksen, että vuoteen 2015 mennessä 30 prosenttia maasta tulisi siirtyä ensisijaisesti mustien maatyöläisten omistukseen. Siirtymä on tähän mennessä ollut noin 6 – 7 prosenttia eli valkoihoiset omistavat edelleen noin 80 prosenttia maasta. Siirtymä on jokseenkin täydellisesti epäonnistunut. Vapaaehtoisiin kauppoihin ei ole ollut halukkuutta eikä valtiolla ole ollut varaa maksaa maanomistajien vaatimia hintoja.

ANC:n nuorisojärjestö on Maleman johdolla tarttunut epäkohtaan ja vaatinut maan siirtoa maatyöläisille ilman minkäänlaista korvausta. Samaten se on vaatinut kaivosten, pankkien ja joidenkin muiden suuryritysten kansallistamista. Kun emojärjestö ANC:n johto ei vaatimuksia ole tukenut, ristiriita nuorten ja varttuneiden kesken on kasvanut. Voimakkaimman arvostelun kohteena on ollut entinen nuorisojärjestön idoli, presidentti Zuma.

Nuorisojärjestön ja Maleman voimakkaat kannanotot, puoluejohtoon, erityisesti Zumaan kohdistuneet syytökset ja myös järjestön jotkut naapurimaihin kohdistuneet kannanotot johtivat avoimeen konfliktiin. Nuoret on pantu ANC:n kurinpitolautakunnan tutkittavaksi, tuomioita on annettu, niistä on valitettu, uudelleen tutkittu ja toistamiseen tuomittu. Prosessin viimeinen vaihe on Maleman lopullinen määräaikainen erottaminen ANC:n jäsenyydestä, kun hän kutsui Zumaa diktaattoriksi. Nuorisojärjestö ei erottamispäätöksistä ole tietääkseenkään vaan aikoo pitää Maleman järjestönsä puheenjohtajana vuoteen 2014 asti.

Zuman tilapäinen voitto

Presidentti Zuma näyttää voittaneen Maleman kanssa käymänsä taistelun. Presidentin ympärillä olevat ANC:n tärkeimmät henkilöt ovat vihdoin julkisuudessa esiintyneet Zuman rinnalla, vaikka julkinen salaisuus on, että Maleman ja muiden nuorten kurinpitorangaistukset eivät ole saaneet johtohenkilöiden yksimielistä kannatusta. Presidentin ja pääsihteeri Gwede Mantashen sana kuitenkin ratkaisi.

Zuman asema ei kuitenkaan ole kovin paljon helpottunut, sillä Malema ei ole ainoa, joka haluaa presidentistä eroon. Zumaa on pidetty päättämättömänä populistina, joka kuluttaa pääosan ajastaan oman asemansa pönkittämiseen. Tilapäinen voimannäyttö viime syksynä: kahden ministerin erottaminen ja poliisipäällikön toimien tutkiminen oikeudessa ei ole saanut kovin paljon jatkoa, pikemmin päinvastoin.

Zuma on vahvistanut asemiaan nimittämällä presidentin kansliaan, oikeuslaitokseen sekä tiedustelu- ja turvallisuuspalvelujen johtoon miehiä, jotka ennen edellistä ANC:n ja maan presidentinvaalia tasoittivat hänen tiensä maan johtoon. Jotkut nimitykset hän on joutunut perumaan, kun on selvinnyt, ettei nimitetyillä ole ollut muodollista pätevyyttä tehtäviinsä tai heillä on ollut takanaan mm. vääriä todistuksia oikeudessa. Mm. maan korkein syyttäjäviranomainen Menzi Simelane joutui näistä syistä luopumaan tehtävästään.

Vanhat syytteet uudelleen tutkittavaksi?

Maan pääoppositiopuolue Demokraattinen Allianssi on koko Zuman presidenttikauden ajan nostanut esiin ja vienyt oikeuteen presidenttiin ja hänen hallintoonsa liittyviä epäilyjään. Mm. Simelane joutui eroamaan DA:n tekemän valituksen seurauksena.

Kaikkein merkittävin vaikutukseltaan on Korkeimman oikeuden valitustuomioistuimessa tehty melko tuore päätös. Tuomioistuimen päätöksessä DA:lle annettiin oikeus vaatia nähtäväkseen perustelut, miksi virkaatekevä valtionsyyttäjä Mokotedi Mpshe jätti vuonna 2009 nostamatta syytteet Zumaa vastaan hänen petos- ja korruptio-oikeudenkäynnissään. Mpshen päätös tasoitti Zuman tien Etelä-Afrikan presidentiksi. Nyt DA:n odotetaan vaativan syytteiden uudelleen tutkimista oikeudessa.

Tosin kaikki odotettavissa olevat Zuman ja ANC:n valitukset tulevat lykkäämään asian käsittelyn yli ANC:n joulukuisen kokouksen, missä ANC:n presidentti jälleen valitaan seuraavaksi viideksi vuodeksi.

Ehdokkaiden nimet esiin lokakuussa

ANC on tehnyt päätöksen, että järjestön presidenttiehdokkaat nimetään ja vaalityö aloitetaan vasta lokakuussa. Käytännössä koko Zuman presidenttikausi ja erityisesti ANC:n runsaat 100-vuotisjuhlatilaisuudet ovat yhtä Zuman vaalikampanjaa. Jokainen tilaisuus ja Zuman puhe näkyvät tiedotusvälineissä, erityisesti SABC:n televisiouutisissa. 100-vuotisuhlista on tosin tullut myös ANC:n eri ryhmäkuntien näyttäytymistilaisuuksia. Osa ANC:n ja osa ammattijärjestöjen väestä sekä maan kommunistinen puolue tukevat häntä, mutta toinen osa ANC:sta, ammattijärjestöistä ja erityisesti ANC:n nuorisojärjestö etsivät vastaehdokasta. Ehdokas ei vielä kuitenkaan ole ilmoittautunut.

Vakavimmin esillä ollut nimi on ANC:n ja maan varapresidentti Kgalema Motlanthe. Motlanthe oli pitkäaikainen ANC:n pääsihteeri ja kahdeksan kuukauden ajan maan presidentti siinä vaiheessa, kun Thabo Mbeki pakotettiin eroamaan tehtävästään. Tähän mennessä puolueen lojaali soturi on kommentoinut mahdollista ehdokkuuttaan sanomalla vain, ettei hän lähde jakamaan puoluetta omalla ehdokkuudellaan. Tosin aivan viime aikoina on alkanut tihkua tietoja, että hän kuitenkin saattaisi olla lähdössä tavoittelemaan joulukuussa ANC:n presidenttiyttä. Kuten odottaa saattoi, Motlanthen tielle on jo nyt ehditty vyöryttää esteitä ennen kuin hän on edes mukana kisassa. Hänen naisystäväänsä syytetään lahjoman otosta Etelä-Afrikan asekauppojen yhteydessä. Motlanthe on pyytänyt viranomaisia selvittämään asian. Presidentti Zuman vaimot, lapset, veljet, veljenpojat ym. sukulaiset ovat Zuman presidenttiyden aikana nopeasti edenneet kymmenien yritysten johtoon Etelä-Afrikassa ja myös ulkomailla. Poliitikkojen sotkeutumista talouselämän verkkoihin sukulaisten ja kannattajien kautta pidetään yhtenä pahimmista ongelmista nyky-Etelä-Afrikassa.

Muutoskykyinen ANC ANC valmistautuu tulevaan Manguangin kokoukseen myös miettimällä järjestön ohjelmaa tuleviksi vuosiksi. Pääsiäisen jälkeisellä viikolla jaettiin jäsenistölle ohjelmapaperi, jota käsitellään kesäkuun ohjelmakokouksessa. Järjestö aikoo kouluttaa muutoskykyisen ja suurille massoille sopivan johtajiston ja pyrkii välttämään johdon eristäytymisen jäsenistöstään, josta kyllä jo nyt on pahoja merkkejä.

ANC:n suunnitelmia maan suurien ongelmien ratkaisussa pidetään varsin konservatiivisina. Suuresta työttömyydestä yritetään päästä eroon valtion kehittämillä töillä, mitkä kyllä samanaikaisesti korjaavat heikossa kunnossa olevaa infrastruktuuria. Pienyrityksiä tuetaan, koulutusta parannetaan ja erityisesti nuoria pyritään saamaan mukaan työelämään. Tämä onkin huutava haaste, sillä joidenkin townshipien nuorista jopa 90 prosenttia on työttömänä. Maanjakoasia on ohjelmassa vahvasti esillä. Myös yksityisten yritysten työllistämisvastuuta korostetaan.

ANC:n periaatteiden ja sääntöjen noudattamisessa on viime vuosina ollut ongelmia ja osapuolijaot järjestön sisällä ovat nousseet esiin. Ongelmat liittyvät suurelta osin työttömyyteen, köyhyyteen ja palvelujen heikkoon jakoon, joihin kaikkiin katsotaan poliitikkojen sekä valtakunnan, alueiden että paikallistasolla olevan syypäitä. Järjestön eri tasoilla olevien johtajien korruptoituneisuus ja oman edun tavoittelu ovat myös syitä järjestön kannatuksen laskuun.