Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Finnwatch-järjestön verkkosivulla.

Norjalainen mediayhtiö AftenpostenTV on saanut paljon huomiota uudella realitysarjallaan Deadly Fashion. Idea on sama kuin Suomessakin pyörineessä BBC:n Blood, Sweat and T-shirts -sarjassa: joukko teinejä viedään työskentelemään hikipajoihin sekä viettämään samanlaista elämää kuin millaista meille länsimaiden markkinoille tuotteita tuottavat työntekijät elävät.

En tiedä onko kulttuuri- ja kehitysmaashokista kärsivä, kameran edessä itkevä nuori muotibloggari parasta mahdollista viihdettä, mutta ainakin sarja on taas nostanut pintaan keskustelun vaateteollisuuden vastuullisuudesta. Jos vaatteita ostava asiakas purskahtaa itkuun nähdessään miten hänen vaatteensa valmistavat työntekijät elävät, saattaa olla, että tuotannossa on jotain pielessä.

Ihmettelen kuitenkin miksi TV-yhtiöt toisensa jälkeen haluavat itkettää teinejä Aasian hikipajoissa? Muodista pitävä norjalainen nuori on suurin piirtein yhtä syyllinen vaateteollisuuden ongelmiin kuin slummissa elävä työntekijäkin.

Vaikka reality-TV:tä tehdään edelleen yleisön tirkistelynhalun tyydyttämiseksi, on yksittäisten kuluttajien syyllistämiseen keskittynyt keskustelu onneksi etenemässä uusille urille ympäri Eurooppaa.

Ranskassa äänestetään tänään uuden lakialoitteen käsittelyyn ottamisesta. Laki edellyttäisi ranskalaisia monikansallisia yrityksiä tekemään ihmisoikeusriskien arviointeja niiden toimiessa kolmansissa maissa, joissa on kohonnut riski ihmisoikeusloukkauksiin. Ranskan lakihankkeen kirittämiseksi on käynnistetty kansainvälinen vetoomuskampanja, jonka oli tätä blogia kirjoitettaessa allekirjoittanut jo 120 000 ihmistä.

Myös Sveitsissä yritysvastuuverkosto Coalition for Corporate Justice on aloittanut kampanjoinnin laista, joka sitoisi sveitsiläiset yritykset tekemään ihmisoikeusriskien arviointeja. Kampanjan odotetaan saavan positiivisen vastaanoton, sillä Sveitsin ulkoasiainkomitea on jo peräänkuuluttanutta tarvetta yritysten ihmisoikeusvastuuta koskevalle lakialoitteelle.

Saksassa sitova ihmisoikeusriskien arviointi on nostettu prioriteetiksi, kun maa laatii oman toimintasuunnitelmansa YK:n yritysvastuuperiaatteista. Meillä Suomessa taas Helsingin yliopiston alainen KATTI on laatinut vuoden vaihteessa selvityksen Suomen lainsäädännön kehittämistarpeista yritysten ihmisoikeusvastuita silmällä pitäen. Selvityksen on tilannut työ- ja elinkeinoministeriö ja se liittyy Suomen laatimaan YK:n yritysvastuuperiaatteiden toimeenpano-ohjelmaan. Lainsäädäntökartoituksen tulokset julkaistaan helmikuun lopussa.

"Odotammekin, että jo seuraavassa realitysarjassa jätetään teinibloggarit rauhaan ja tehdastyöläisten elämään viedään tutustumaan eurooppalaisia päättäjiä."

Euroopan laajuinen liikehdintä tuo toivottavasti myös aitoa toivoa hikipajoissa päivittäin työskentelevien ihmisten elämään. Odotammekin, että jo seuraavassa realitysarjassa jätetään teinibloggarit rauhaan ja tehdastyöläisten elämään viedään tutustumaan eurooppalaisia päättäjiä. Erityisen innokkaasti asetumme TV-vastaanottimen ääreen, jos TV-sarjassa seurataan myös sitä, mihin käytännön toimenpiteisiin nämä päättäjät ryhtyvät kotiin palattuaan.

On tärkeää, että maailman menosta huolestuneet kansalaiset ovat tietoisia kulutusvalintojensa taustoista ja pyrkivä vaikuttamaan ostopäätöksillään aina kun siihen tarjoutuu mahdollisuus. Kun samaistumme tehdassalissa itkevään teinibloggariin – ja tunnemme pohjatonta syyllisyyttä ja voimattomuutta – on kuitenkin hyvä muistaa, että vastuu yritysten ihmisoikeusloukkauksista ei ole yksittäisillä kuluttajilla. Vastuu surkeista oloista on aina yrityksillä ja valtioilla.

Jotta valtiot saadaan kantamaan vastuunsa, meillä kansalaisilla on tärkeä rooli. Meidän tehtävänämme on valita päättäjiä, jotka edistävät ihmisoikeuksien toteutumista ja säätävät lakeja, joilla yritystoiminnan ihmisoikeusloukkauksille laitetaan piste. Onneksi eduskuntavaalit ovat taas kulman takana.