Vaikka muslimien määrä Suomessa on Tilastokeskuksen arvioiden mukaan kasvanut lähes sadalla tuhannella viimeisten 20 vuoden aikana, suomalaisten ymmärrys islaminuskosta ja muslimeista on vieläkin hyvin vähäistä. Avoin keskustelu on hankalaa, ja se johtuu usein ennakkoluuloista ”vierasta” kulttuuria kohtaan.

Haastateltuani 25-vuotiasta suomalaista muslimitaustaista naista huomasin, että minullakin oli ennakkokäsityksiä, joilla ei oikeastaan ollut lainkaan pohjaa. Huomasin ajatelleeni, että ollakseen osa uskontoa tai kulttuuria pitäisi hyväksyä kaikki siihen liittyvät ongelmat.

Nasir (nimi muutettu) ei hyväksy kaikkea omassa kulttuurissaan mutta ei myöskään pidä kulttuuriaan tai uskoaan negatiivisena asiana. Uskonto ohjaa elämää, ei määritä sitä.

Nasirin mukaan negatiiviset ennakkokäsitykset muslimikulttuuriin liittyvistä säännöistä ja käytännöistä vaikuttavat ihmisten suhtautumiseen jo ennen kuin asioita edes yritetään ymmärtää. Hän uskoo, että monilla ulkoisilla asioilla saattaa olla vaikutusta siihen, miten muslimeihin suhtaudutaan.

Esimerkiksi huivin käyttö yhdistetään usein naisten alistamiseen, vaikka kaikki huivia käyttävät eivät koe asiaa negatiivisena. Nasir käyttää huiviaan omasta tahdostaan ja päättää muutenkin itse elämästään.

Yhdeksi suurimmista kulttuurieroista suomalaisten muslimien ja muiden suomalaisten välillä koetaan ihmissuhteisiin liittyvät käytännöt. Esimerkiksi vuonna 2022 julkaistun Suomalaiset muslimit -kirjan mukaan neitsyyden säilyttäminen avioliittoon asti on vaikkapa somalikulttuurissa erittäin tärkeää. Miehille säännöt ovat tosin usein hyvinkin paljon löyhempiä.

Vielä suurempi kulttuuriero liittyy seurusteluun yleensä: muslimikulttuurissa kumppanin kanssa on tarkoitus avioitua periaatteessa ilman tapailuvaihetta.

Esiaviollisen seksin luokitteleminen synniksi kuuluu kuitenkin useisiin muihinkin uskontoihin. Samanlainen käsitys toistuu muun muassa jehovantodistajien ja lestadiolaisten yhteisöissä. Vaikka näihinkin vähemmistöuskontoihin liittyy ennakkoluuloja, ne hyväksytään Suomessa helpommin. Onhan esimerkiksi lestadiolaisuus Pohjoismaissa syntynyt uskonto.

Lisäksi ihmisten käsitykset seurustelusta ja seksistä vaihtelevat kulttuurien ja uskontojen sisälläkin. Nasir kertoo perheensä suhtautuvan seurusteluun paljon vapaammin kuin monet muut perheet: tapailu on hyväksyttyä, kunhan sen tavoitteena on avioliitto.

”En kuitenkaan kertoisi perheelleni, mikäli aloittaisin seurustelun. Jos en ole itsekään varma suhteen tulevaisuudesta, siitä keskusteleminen olisi täysin turhaa.”

Myös esimerkiksi vuonna 2019 Suomessa tehdyn, musliminuoria käsittelevän tutkimuksen mukaan musliminuoret analysoivat kulttuurin ja islaminuskon luomia sääntöjä usein itsenäisesti ja päättävät itse, minkä osan uskonnosta hyväksyvät ja minkä eivät.

Vähemmistökulttuureista tarvitaan lisää tietoa, mutta se on hankalaa. Itse en useista haastattelupyynnöistä huolimatta saanut vastauksia yhteenkään esittämääni kysymykseen tutkijoilta enkä nuorisojärjestöiltä. Tuli sellainen olo, ettei Suomessa uskalleta puhua asiasta lainkaan.

Hiljaisuus ei ole oikea keino lisätä tasa-arvoa, vaan puheenvuoro pitäisi antaa ihmisille, jotka oikeasti ymmärtävät, mistä puhuvat.

Kirjoittaja on Turun ammattikorkeakoulun opiskelija.