Transsukupuolinen Rafaelly Wiest on saavuttanut jotain, jota valtaosa hänenlaisistaan ei koskaan tule saavuttamaan: Brasilian transsukupuolisten keskimääräisen eliniänodotteen, 36 vuoden iän. Valtaväestön keskimääräinen eliniänodote on Brasiliassa 75 vuotta. Onkin kysyttävä, mistä dramaattinen, lähes 40 vuoden ero johtuu.

Rafaelly on ollut onnekas, sillä perheensä tuen avulla hän on aina kokenut elämänsä suhteellisen turvatuksi. Ilmapiiri on kuitenkin muuttunut rajusti kuluneen vuoden aikana. Kasvava turvattomuuden tunne on johtanut tilanteeseen, jossa Rafaelly tuntee itsensä haavoittuvammaksi kuin koskaan aiemmin elämässään. Juuri valittu presidentti Jail Bolsonaro sekä uusi hallitus ovat vaikuttaneet merkittävästi yleiseen turvattomuuteen, jota seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa (hlbti) ja erityisesti transsukupuolisten keskuudessa koetaan.

Seksistinen kulttuuri johtaa väkivaltaan

Brasilian transsukupuolisten päivää juhlitaan joka vuosi 29. tammikuuta. Päivää tarvitaan kipeästi, sillä Brasilia on maailman johtava maa hlbti-rymiin kohdistuvissa rikoksissa: 45 prosenttia niistä tapahtuu Brasiliassa. Vuonna 2018 rikosten määrä oli korkeampi kuin koskaan: vähintään 450 brasilialaista tapettiin sukupuoli-identiteettinsä ja/tai seksuaalisen suuntautumisen takia. Vaikka transsukupuoliset muodostavat marginaalisen vähemmistön koko hlbti-yhteisöstä, 180 murhaa 450:stä kohdistui juuri transsukupuolisiin.

Transsukupuoliset ja erityisesti transnaiset kohtaavat viharikoksia ja väkivaltaa, joka sisältää usein äärimmäistä julmuutta. Kuluneen vuoden aikana on tapahtunut esimerkiksi murha, jossa murhattua transnaista oli puukotettu yli sata kertaa, sekä murha, jossa murhatun sydän oli kaivettu tämän rinnasta ulos. Vaikka julmaa väkivaltaa onkin Brasiliassa lähes kaikilla yhteiskunnan tasoilla, on transsukupuolisten ja erityisesti transnaisten kohtaaman väkivallan julmuus kuitenkin aivan omassa luokassaan.

Transsukupuolisia vihataan, murhataan – ja halutaan.

Rafaellyn mukaan tämä johtuu voimakkaasta seksismin kulttuurista. Naiset kärsivät sukupuolittuneesta väkivallasta huomattavasti miehiä enemmän. Naisiin kohdistuva sukupuolittunut väkivalta onkin Brasiliassa niin laajalle levinnyt ilmiö, että sillä on oma portugalinkielinen terminsä: feminicídio. Brasiliassa murhataan päivittäin keskimäärin neljä naista sukupuolensa takia.

Useimmiten murhan tekee naisen kumppani, hänen omassa kodissaan. Seksismin rinnalla vaikuttaa myös toinen tekijä: homofobia, joka on brasilialaisessa yhteiskunnassa edelleen vahvasti läsnä. Transnaisten tapauksessa kohtaavatkin sekä seksismi että homofobia, mistä seuraa, että rikokset ovat erityisen väkivaltaisia ja julmia.

Uhrit usein prostituoituja

Transmiehet eivät ole päivittäisessä elämässään yhtä haavoittuvaisia viharikoksille kuin transnaiset. Rafaelly kertoo tämän johtuvan suurilta osin siitä, että transmiehet näyttävät usein enemmän miehiltä kuin transnaiset naisilta.

Kun transmiehen transsukupuolisuus paljastuu, kohtaavat nämä kuitenkin aivan yhtä äärimmäistä vihaa ja väkivaltaa kuin transnaisetkin. Erityisesti silpomiset ja ”korjaavat raiskaukset” ovat väkivaltatekoja, joiden kohteeksi juuri transmiehet saattavat joutua, kun heidän sukupuoli-identiteettinsä tulee julki.

Maskuliinisuuden ja väkivallan kulttuurien kohtaaminen on johtanut paineen ja vihan ilmapiiriin. On kuvaavaa, että Brasilia on maailman johtava maa transväkivallan lisäksi myös transpornon kuluttajana. Transsukupuolisia siis vihataan, murhataan – ja halutaan. Suuri osa hlbt-rikosten uhreista onkin prostituoituja.

Erityisesti transnaisille ei usein ole riittäviä koulutus- tai työmahdollisuuksia, jolloin he turvautuvat prostituutioon. Onkin ensiarvoisen tärkeää luoda sellaisia koulutus- ja työmahdollisuuksia, jotka luovat transnaisille turvallisen, pitkäjänteisen elinkeinon.

Suunta on parempaan päin

Vaikka Brasilian transtilastot näyttävätkin synkiltä, on ilmassa myös toivoa. TransEmpregos on vuonna 2013 perustettu transsukupuolisten työllisyysprojekti. Se tekee yhteistyötä yli 140 yrityksen kanssa. Niistä iso osa on kansainvälisiä yrityksiä. Näin on kyetty luomaan merkittävä määrä työllisyysmahdollisuuksia. Projektin tarkoituksena ei ole lopettaa prostituutiota moraalisista syistä vaan pikemminkin luoda transsukupuolisille niitä mahdollisuuksia, joita heiltä puuttuu.

Projektin alkuvaiheilla työmahdollisuudet sijoittuivat pitkälti puhelinkeskuksiin sekä muihin näkymättömiin asemiin, mutta viime aikoina transsukupuolisia on palkattu myös asemiin, joissa heillä on enemmän näkyvyyttä ja vaikuttavuutta. Tulevaisuudessa toimintaa on tarkoitus laajentaa myös koulutuksellisempaan suuntaan: ideana on luoda hlbti-ihmisille paremmat valmiudet osallistua yliopistojen pääsykokeisiin.

Myös lainsäädännöllinen puoli koki suuren harppauksen maaliskuussa 2018, kun Brasilian korkein oikeus poisti lääketieteelliset ja oikeudelliset kriteerit juridisen sukupuolen vaihdokselle. Päätös otettiin osana sitä globaalia ilmapiiriä, joka pyrkii kasvavissa määrin tunnistamaan transsukupuolisten oikeudet.

Kaikkein tehokkain tapa vastata vihaan ja väkivaltaan on synnyttää tunne yhteisöllisyydestä.

Ennen päätöstä Brasilian transsukupuolisten täytyi käydä läpi pakolliset psykiatriset testit ja leikkaustoimenpiteet sekä saada oikeudellinen päätös voidakseen vaihtaa nimeään ja juridista sukupuoltaan. Nykyinen lainsäädäntö onkin oikeuspohjainen ja tapahtuu yksilön oman identifioinnin kautta. Sen perusajatuksena on, että ihmisiä ei tulisi pakottaa kantamaan sellaisia identiteettimerkitsijöitä, jotka eivät vastaa heidän omaa käsitystään itsestään.

Rafaelly oli tunnetun brasilialaisen transsukupuolisten järjestön, Transgrupo Marcela Pradon, presidentti viiden vuoden ajan. Nyt hän on palannut taas toimimaan Brasilian hlbti-järjestöjen kattojärjestön, Grupo Dignidaden, alla.

Hän on myös mukana myös kansainvälisen It Gets Better Projectin Brasilian osastossa. It Gets Better Projectin ideana on voimaannuttaa ja yhdistää hlbti-nuorisoa kaikkialla maailmassa tarinankerronnan ja yhteisön rakentamisen keinoin. Se osoittaa ihmisille ympäri maailmaa, että toivoa on – ja että suunta on parempaan päin.

Ennen kaikkea Rafaelly haluaakin muistuttaa, että vaikka on tärkeää olla tietoinen siitä äärimmäisestä väkivallasta ja vihasta, jota transsukupuoliset kohtaavat, on tärkeää myös pitää yllä toivoa ja katsoa eteenpäin. Kaikkein tehokkain tapa vastata vihaan ja väkivaltaan on synnyttää tunne yhteisöllisyydestä sekä luoda ilmapiiri, joka ruokkii toivoa siitä, että jonain päivänä kaikki sukupuolet voivat elää mahdollisuuksien täyteistä elämää.

Kirjoittaja on maailmanpolitiikan tutkimuksen maisteriopiskelija, freelance-toimittaja ja kansalaisaktivisti, joka työskentelee tällä hetkellä Brasiliassa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen parissa Grupo Dignidade -järjestössä.