Viimeaikaiset kansannousut arabimaissa ja liikehdintä myös muualla Afrikassa on nostanut demokratian niin sanottuun neljänteen aaltoonsa. Nyt viimeistään on saatu nähdä, että demokratia ei ole vain länsimainen arvo, vaan sitä tavoitellaan myös esimerkiksi Euroopan eteläisellä naapurialueella. Halu vaikuttaa itseään koskeviin päätöksiin ja vaatimukset sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, vapaudesta ja tasa-arvosta ovat yhteisiä.

Rajut yhteiskunnalliset muutokset Pohjois-Afrikassa paljastivat, että perinteiset tavat arvioida maiden kehitystä ovat auttamattomasti vanhentuneita ja virheellisiä. Vuonna 2010 sekä YK:n kehitysohjelma UNDP että Maailmanpankki nostivat Egyptin ja Tunisian kehityksen mallimaiksi. Maiden bruttokansantuotteiden kasvu ei kuitenkaan kertonut niistä epäkohdista ja paineista, jotka kytivät pinnan alla ja purkautuivat kansannousuina.

Talouskasvun tavoittelu ei yksin riitä, kun tavoitteena on kestävä kehitys ja ihmisarvoinen elämä kaikille. Menestyvät ja vakaat yhteiskunnat rakentuvat oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja demokratian varaan. Ihmisoikeuksien toteutuminen ja demokratia luovat pohjaa kestävälle kehitykselle, joka ottaa huomioon myös yksittäisen ihmisen ja hänen oikeutensa. Demokratia takaa, että kehityksen hyödyt jakaantuvat yhteiskunnassa tasaisemmin.

Demokratia on myös pitkällä tähtäimellä paras yhteiskuntarauhan tae. Se mahdollistaa erilaisten intressien ja ideologioiden kanavoitumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon tukahduttamisen ja vaientamisen tai jopa avoimen konfrontaation sijaan. Suomen kehityspolitiikassa asian tärkeys on tunnustettu, ja kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa demokratian ja ihmisoikeuksien tukeminen määritellään yhdeksi Suomen kehitysyhteistyön pääpainopisteeksi.

EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton on peräänkuuluttanut "syvää demokratiaa" Pohjois-Afrikan maihin. Ashtonin mukaan syvä demokratia tarkoittaa sitä, että ei kuvitella vaalien olevan demokratiakehityksen päätepiste. Sen sijaan rakennetaan pitkäjänteisesti poliittisia instituutioita ja järjestelmiä, jotka mahdollistavat syvään juurtuneet demokraattiset käytännöt.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan näyttää siltä, että ulkopuolisella tuella voidaan edesauttaa nimenomaan demokratian juurtumista. Vaikka ulkopuolisen tuen merkitys demokratisoitumisprosessin alussa voi olla vähäistä, on avunantajilla kuitenkin paljon annettavaa demokratian kehittymisessä ja syventymisessä ensimmäisten vaalien jälkeen.

***

Viime vuosina on korostettu sitä, kuinka demokraattiset sekä yksilön ja yhteisön oikeuksia puolustavat valtiot rakentuvat vahvan kansalaisyhteiskunnan varaan. Muutos on näkynyt selkeimmin kansainvälisen yhteisön keskustelussa laadukkaasta kehitysyhteistyöstä.

Pariisin sopimuksen 2005 laatuperiaatteissa puhuttiin kehitysmaiden omistajuudesta: niiden tulee johtaa kehitystoimien suunnittelua, päätöksentekoa ja toteutusta. Myöhemmin kansainvälinen kehitysyhteisö tunnusti, että omistajuus tulee olla nimenomaan kehitysmaan kansalla, ei hallituksella tai muulla poliittisella eliitillä. Puhutaan demokraattisesta omistajuudesta, jossa hallitukset ovat ensisijaisesti tilivelvollisia kansalaisilleen avunantajamaiden sijaan.

Edellytysten luominen vahvalle kansalaisyhteiskunnalle, ja sen myötä demokraattiselle yhteiskunnalle ovat kestävän ja oikeudenmukaisen kehityksen tae. Tähän pyritään myös Suomen kehityspolitiikassa, kun tukea kansalaisyhteiskunnalle lisätään ja demokratiatuen kaltaisiin uusiin tukimuotoihin panostetaan.

***

Kehitysyhteistyössä on pitkään keskitytty niin sanotun hyvän hallinnon tukemiseen. Demokratiatuki ja erityisesti poliittisten instituutioiden tukeminen on nähty liian arkaluontoisena. Hyvän hallinnon tukeminen on ollut sopivan teknistä ja ei-poliittista. Siinä on keskitytty esimerkiksi paikallisten viranomaisten kapasiteetin vahvistamiseen - ikään kuin kehitys olisi kiinni vain heidän osaamisestaan.

On huomattava, että kehityksen tukeminen on aina poliittista. Vaikka puolueita usein perustellusti kritisoidaankin, ei todellista kansanvaltaa ole mahdollista saavuttaa ilman niitä. Moniarvoinen demokratia edellyttää vapaata monipuoluejärjestelmää. Tämän vuoksi onkin erittäin merkittävää, että uudessa kehityspoliittisessa toimenpideohjelmassa huomioidaan kansalaisyhteiskunnan toimijoiden lisäksi myös demokraattiset instituutiot, eritoten poliittiset puolueet.

Jää nähtäväksi, miten kehityspoliittisen toimenpideohjelman demokratiapainotukset toteutuvat käytännössä. Vanhan nyrkkisäännön mukaan rahaa seuraamalla paljastuvat myös todelliset painopisteet. Tästä näkökulmasta kuva ei ole ruusuinen: Tuki toimille, joilla rakennetaan demokratiaa ja hyvää hallintoa sekä kitketään korruptiota on vain kuusi prosenttia kaikesta Suomen kehitysyhteistyöstä. Se on vähän yhdelle neljästä päätavoitteesta.

Kehityspoliittisten linjausten mukaisesti Suomi voisi nyt profiloitua demokratiakehityksen tukijana. Todellisessa kansanvallassa kiinnitetään huomiota kaikkien väestöryhmien, kuten naisten ja nuorten, tasavertaiseen osallistumiseen. Tässä piilee Suomen erityinen mahdollisuus - tunnetaanhan meidät maailmalla tasa-arvon mallimaana. Suomella on vahvana, pohjoismaisena demokratiana sekä kansainvälistä uskottavuutta että hyviä kokemuksia jaettavaksi.

Tiina Kukkamaa-Bah on Puolueiden kansainvälinen demokratiayhteistyö Demo Ry:n vt. toiminnanjohtaja ja Timo Lappalainen kehitystyön palvelukeskuksen Kepan toiminnanjohtaja. Tämä kannanotto on ilmestynyt alun perin Turun Sanomissa kansainvälisenä demokratiapäivänä 14.9.2012.