Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Afrikan sarvi -verkkolehdessä.

Tutkija, joka työskentelee ajankohtaisessa keskustelussa esillä olevien aiheiden kanssa, on tavallaan etuoikeutettu. Todennäköisesti hän pääsee vaikuttamaan tutkimustuloksillaan sekä päätösten valmistelun että median kautta helpommin kuin sellainen tutkija, jonka ala liittyy vain epäsuorasti siihen mitä poliitikot pöydältään kulloinkin löytävät.

"Valitettavasti suomalainen media ei vielä näytä hyväksyvän diaspora-sanan käyttöä. Olen itse saanut toimituksista palautetta, jonka mukaan käsite 'vieraannuttaa' lukijan."

Minulla on ollut ilo johtaa peräti kolmea tutkimushanketta, joissa on käsitelty suomalaisen politiikan kannalta erittäin tärkeätä kysymystä: kuinka diaspora osallistuu Afrikan sarven kehitykseen, rauhan rakentamiseen ja mitä kokemuksia paluumuutosta on. Yksi hankkeista sai EU:n tutkimusrahoitusta, yksi Suomen Akatemian ja kolmas oli sisäasianministeriön tilaama. Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa on hiljattain tehty tutkimustyötä myös Helsingin kaupungille Helsingissä asuvan somalitaustaisen väestön kokemuksista.

Kaikissa näissä hankkeissa on korostettu politiikkarelevanssia ja kaikissa on ollut mukana suunnitelma tulosten aktiivisesta levittämisestä, paitsi tieteellisissä julkaisuissa, myös vuoropuhelussa aiheen parissa työskentelevien toimijoiden, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa, sekä suurelle yleisölle tarkoitetussa mediassa.

Yllättävää kyllä media, joka paradoksaalisesti on pelkästään saava osapuoli suhteessa tutkimustietoon, on osoittautunut kaikkein haastavimmaksi kumppaniksi. Näennäisesti pienetkin painotukset ja valinnat voivat muuttaa tai jopa vesittää tutkimuksen tärkeimmän annin julkiselle keskustelulle.

Taustalla vaikuttaa ainakin kaksi asiaa. Ensinnäkin yhteiskunnallisiin ilmiöihin liittyy aina epävarmuuksia ja osittain hallitsematonta moninaisuutta. Sen vuoksi hyvä tutkimus tuottaa tietoa useista eri suuntiin vaikuttavista kehityskuluista. Yksinkertaistaen voi sanoa, että suhteessa johonkin tutkittavaan ilmiöön, kuten kehitykseen, esiin nousee vaikutuksiltaan myönteisiä, kielteisiä, vähäisiä tai vaihtelevia seikkoja. Näiden kehityskulkujen yleistettävyys ja niiden taustatekijöiden teoreettinen ymmärtäminen on tärkeätä.

Toisekseen ajankohtainen keskustelu voi olla siinä määrin politisoitunutta ja jakautunutta, että siihen osallistujat suorastaan jahtaavat omia käsityksiään tukevia mustavalkoisia totuuksia siitä tai tuosta erityistapauksesta. Keskustelun laajeneminen virallisesta mediasta niin sanottuun sosiaaliseen mediaan vain pahentaa tätä ilmiötä.

Tärkeä osa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta on teoreettisesta lähestymistavasta kumpuava käsitteiden määrittely. Tähän liittyy kysymys yhteiskunnallisten ilmiöiden yleistettävyydestä ja keskenään samanlaisten tapausten vertailtavuudesta. Täsmällisen käsitteiden käytön tulisi tämän vuoksi näkyä myös tutkimustuloksista tiedotettaessa.

Edellä mainituissa tutkimushankkeissani diaspora-käsitteellä on erittäin tärkeä merkitys. Vaikka niiden osahankkeissa on käsitelty vaikkapa vain etiopialaisia maahanmuuttajia tai somaleja, on ollut tarkoituksenmukaista viitata yleiseen ilmiöön, johon pelkkä maahanmuuttaja-termikään ei ole riittänyt.

Toki diaspora-termiinkin liittyy ongelmia, joista hankkeissamme keskusteltiinkin – esimerkiksi sen historiallinen liittäminen vain juutalaisdiasporaan. Kokonaisarviomme kuitenkin oli, että diasporan käsite on jo laajentunut tavalla, jota omien tutkimustemme oli syytä tukea. Käsite nostaa esille entisen kotimaan tilanteen ja siitä kumpuavat velvoitteet aivan eri tavalla kuin vaikkapa maahanmuuttaja, jossa huomio kohdistuu uuteen kotimaahan sopeutumiseen.

Aivan kuten nationalismi, tai vaikkapa globalisaatio, myös diaspora viittaa yleiseen ilmiöön. Puhe vain yhdestä ryhmästä tai paikasta ei näitä yleisiä merkityksiä tavoita. Selittääkseen esimerkiksi Venäjän poliittisia tapahtumia tutkija voi käyttää sanoja venäläinen tai venäläismielisyys. Mutta hän voi viitata myös nationalismiin, joka välittömästi rinnastaa tapahtumat yleisempiin ilmiöihin ja tekee niistä myös suurelle yleisölle helpommin ymmärrettäviä.

Valitettavasti suomalainen media ei vielä näytä hyväksyvän diaspora-sanan käyttöä, vaikka kyse onkin vanhasta sivistyssanasta. Olen itse saanut toimituksista palautetta, jonka mukaan käsite "vieraannuttaa" lukijan. Eräässäkin tapauksessa toimittajan käsittelyssä kaikki alkuperäisen tekstini diaspora-sanalla ilmaistut yleisiin kansainvälisiin ilmiöihin viittaavat väitteet latistuivat väitteiksi, jotka koskivat "ulkomailla asuvia somaleita". Lopputulema ei tarkkaan ottaen sisältänyt yhtään virhettä, mutta sen sijaan että se olisi välittänyt tutkimushankkeidemme erittelemää yleisempää näkökulmaa tärkeään keskusteluun, se olisi vain vahvistanut ennakkoluuloja somaliväestön erityisyydestä. Jouduin kieltämään tekstin julkaisun.

Tämä esimerkki koski siis vain yhtä käsitettä. Paljon enemmän olisi kerrottavaa tutkijoiden tarjoamista artikkeliehdotuksista ja mielipidekirjoituksista, jotka on toimituksissa hylätty suoralta kädeltä. Perusteluitahan ei tarvitse tutkijoille kertoa.

Peräänkuulutan medialta vastuuta. Korkeatasoinen tiede tarvitsee suurelle yleisölle tarjottua korkealaatuista tiedonvälitystä.

Kirjoittaja on professori, Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan dekaani ja kehityspoliittisen toimikunnan jäsen. Hänen tutkimuksensa on keskittynyt demokratisoitumiseen, konflikteihin ja rauhanrakentamiseen.