Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Ihmisiä muuttoliikkeessä -verkkosivulla.

Diaspora-termi on suomalaisille varsin akateeminen tai täysin tuntematon. Somaliassa se kuuluu arkiseen kielenkäyttöön ja kaikki tietävät mitä käsite tarkoittaa. Sillä viitataan ulkomailla pakolaisena olevaan ja myös sieltä kotimaahan palanneeseen henkilöön.

"Diasporayhteisö on lähtömaalle merkittävä resurssi" on hokema, jonka kuulee usein, jos on tekemisissä maahanmuuttajayhteisöjen tai kehitysyhteistyön kanssa. Erityisen usein toistuva tämä ajatus on somalialaisen yhteisön parissa, sillä somalidiaspora on suuri, kaikille mantereille ulottuva ja sen rahalähetykset lähtömaahan ovat elintärkeitä.

Suhde diasporan ja kantaväestön välillä ei kuitenkaan ole vailla jännitteitä. Kantaväestön hokemaksi saattaa nimittäin muodostua "Diaspora tulee ja vie työpaikkamme".

Olojen rauhoittuminen sille asteelle, että paluumuutto käynnistyy, on tietenkin myönteinen asia kenen tahansa näkökulmasta. Edellä kuvailtu reaktio on kuitenkin ymmärrettävä sisällissodasta toipuvassa Somaliassa, jossa työttömyys on korkea eikä paikallisista korkeakouluista valmistuville nuorille löydy tarpeeksi töitä. Samaan aikaan korkeimmat virat ovat paluumuuttajien miehittämät.

Puntmaan osavaltiossa koillisessa Somaliassa, jossa joulukuussa 2014 vierailin, korkeimman virkamiesjohdon taustat kuvastavat tilannetta koko maassa. Sekä osavaltion presidentti että varapresidentti ovat viettäneet ison osan elämästään Pohjois-Amerikassa, niin ikään ministereistä monilla on kansalaisuus myös Pohjoismaissa tai muussa Euroopan maassa. Diasporasta on palattu synnyinmaahan, ja usein korkeisiin asemiin. Paluumuuttajia löytyy myös parlamentin jäsenten, yliopiston opettajien ja yrittäjien joukosta.

"Miksi länsimaissa hankittu koulutus tai työkokemus koetaan niin arvokkaaksi ja palaako diaspora kotimaahansa suorastaan kolonialistisen elkein?"

Miksi länsimaissa hankittu koulutus tai työkokemus koetaan niin arvokkaaksi ja palaako diaspora kotimaahansa suorastaan kolonialistisen elkein? Tällaisen huomion on esittänyt mm. Iso-Britanniassa asuva kirjailija Nadifa Mohamed.

Eräät keskustelukumppanini Puntmaassa jakoivat diasporan kahteen ryhmään; niihin, joilla aidosti on annettavaa ja intohimo osallistua Somalian kehittämiseen sekä poliittisiin pyrkyreihin, joille pääasia on korkean aseman saaminen itselleen. Jotkut hakevat rakentavaa näkökulmaa ja miettivät, kuinka yhdistää kantaväestön paikallisten olojen tuntemus ja diasporan osaaminen? Missä määrin länsimaissa opittua voi soveltaa erilaiseen ympäristöön?

Somaliassa läpi sisällissodan asuneet saattavat kokea tehneensä suuren uhrauksen jäämällä kotimaahansa ja tuntevansa maan todellisuuden paremmin kuin ne, jotka ovat asuneet kenties suurimman osan elämästään diasporassa. Joillekin korkeassa asemassa olevista paluumuuttajista Puntmaa oli jopa aiemmin täysin tuntematon alue, jossa he eivät olleet ennen virkanimitystään koskaan edes käyneet. Toisaalta maan koulutusjärjestelmä romahti sisällissodan seurauksena eikä maahan jääneillä välttämättä ole ollut mahdollisuutta opiskella ja hankkia työkokemusta, jota diasporasta palaavalla voi olla.

Koulutussektori Somaliassa on kutienkin alkanut elpyä. Sisällissodan aikana koulutus on ollut täysin yksityisten toimijoiden varassa. Tällä hetkellä yliopistoja on monissa suurimmissa kaupungeissa. Somaliassa tarvittaisiin myös kipeästi ammatillista koulutusta moniin käytännöllisiin ja tekniikan alan ammatteihin, mutta sitä on saatavilla vasta hyvin vähän. Esimerkiksi sairaaloissa lojuu käyttämättöminä kalliita laitteita, joita kukaan ei osaa korjata, kun ammattilaiset puuttuvat.

Puntmaassa korkeakouluopetusta tarjoavat Puntland State University sekä kansainvälinen East Africa University, jotka kuitenkin saavat toistaiseksi pärjätä ilman mainittavia julkisia avustuksia. Osavaltion hallinto panostaa peruskouluihin. Opetusministeriön antaman tiedon mukaan tällä hetkellä noin puolet Puntmaan lapsista pääsee peruskouluun, joten perusopetuksen parissa on vielä valtavasti työtä eikä toisen asteen koulutukseen juuri riitä julkista rahaa.

Kansainvälistä kokemusta arvostetaan myös opiskelijapiireissä. Puntland State Universitylla (PSU) on ohjelma, jossa menestyneillä opiskelijoilla on mahdollisuus päästä opiskelijavaihtoon ulkomaiseen yliopistoon, mikäli he palattuaan sitoutuvat toimimaan PSU:ssa opettajina määrätyn ajan.

Unelma Euroopasta elää edelleen monen nuoren mielessä eikä ihme, jos sen avulla näyttää saavan parhaat työpaikat. Säännöllisin väliajoin Puntmaan nuoria katoaa salakuljettajien matkaan. Vaikka määrät ovat pieniä suhteutettuna maailman pakolaistilastoihin, paikallisyhteisölle usein jäljettömiin kadonneet nuoret ovat suuri tragedia.

Diasporan ja kantaväestön yhteistyökykyä tullaan todella tarvitsemaan. Dadaabin valtavaa pakolaisleiriä Keniassa, jossa elää satoja tuhansia somalialaisia, pyritään lähivuosina tyhjentämään. Tällä hetkellä Dadaabin somalialaisten paluumuutto on vapaaehtoista ja suunnataan pakolaisten alkuperäisille kotiseuduille. Siellä palaajiin suhtaudutaan ainakin toistaiseksi myönteisesti, juuri siksi että he tuovat Somalian jälleenrakentamisessa tarvittavaa osaamista tullessaan. Yksi syy voi olla se, että pakolaisleirilläkin voi saada paremman koulutuksen kuin sisällissodasta kärsivässä maassa.