Artikkeli on julkaistu alun perin Maailmantalouden tekijät -kampanjan blogissa.

Lähivuosien energia- ja ilmastopäätökset vaikuttavat pitkälle tulevaisuuteen ja ovat tärkeässä roolissa, kun tavoitellaan kestävälle päästöuralle pääsyä. Energiapolitiikan suuria haasteita ovat toisaalta tarve saada hiilidioksidipäästöt nollaan vuoteen 2050 mennessä, toisaalta aurinkoenergian teknologinen kehitys, joka uhkaa energiateollisuuden nykyisiä valtarakenteita.

Samaan aikaan Suomen rooli kansainvälisen ilmastorahoituksen yhtenä maksajana muuttuu yhä tärkeämmäksi, sillä globaalisti ilmastonmuutos on jo arkipäivää.

Näiden megatrendien keskellä puolueet käyvät hallitusneuvotteluja keskustan Juha Sipilän johdolla. Mitä voimme odottaa neuvotteluilta ilmaston ja energian suhteen?

Sipilä lähetti viime viikolla puolueille 15 kysymystä, joiden perusteella edetään kohti hallitusneuvotteluja. Kysymys numero kaksitoista oli, hyväksyykö puolue ilmastokirjauksen, joka kuului näin:

"Hallitus toimii kattavan ja kunnianhimoisen kansainvälisen ilmastosopimuksen aikaansaamiseksi, jotta ilmaston lämpeneminen saadaan rajoitettua kahteen asteeseen. Sopimuksen on vähennettävä energiavaltaisen teollisuuden hiilivuotoriskiä ja luotava uusia markkinoita puhtaille teknologioille. Suomi saavuttaa vuoden 2020 ilmastotavoitteet uusiutuvan energian osuudesta ja päästöjen vähentämisestä vaalikauden loppuun mennessä. EU:n 2030 ilmasto- ja energiapaketin jatkovalmistelussa varmistetaan päästökauppajärjestelmän toimivuus sekä riittävä kustannustehokkuus ja joustavuus päästökaupan ulkopuolisen sektorin taakanjaossa. Korkean teknologian uusiutuvien liikennepolttonesteiden asemaa vahvistetaan."

Kuten näemme, kirjaus koskee kansainvälistä ilmastopolitiikkaa, ja Suomi asetetaan ympäripyöreästi passiiviseksi seuraajaksi. Kirjauksesta ei selviä, millaista Suomen kansallinen ilmasto- ja energiapolitiikka olisi.

"Näillä leikkauksilla valtion kassaan voitaisiin saada jopa kahden miljardin euron lisätulot."

Auki jää myös tärkeitä kansainvälisen ilmastopolitiikan kysymyksiä, joista keskeisin lienee se, että Suomen on parannettava ilmastorahoitustaan. Kansainvälisten sopimusten mukaan rahoituksen kuuluisi olla uutta ja lisäistä, mutta tähän mennessä se on tullut kehitysyhteistyömäärärahoista. Hallituksen kannattaa jatkossakin korvamerkitä päästökauppaoikeuksien huutokaupasta saatavat tulot ilmastorahoitukseen.

Kansallisen politiikan puolella Juha Sipilä on sitoutunut energiaremonttiin (www.energiaremontti2015.fi), jossa esitetään Suomelle täysin uusiutuvilla toimivaa tulevaisuutta viimeistään vuonna 2050. Hiilestä on luovuttava jo 2025, ja tämän onnistumiseksi on aloitettava siirtyminen uusiutuviin jo tulevalla hallituskaudella.

Tämä on mahtava tavoite, joka osittain tukisi sitä, että Suomi kantaa vastuunsa ilmastokysymyksissä. Saa nähdä, saako keskusta suostuteltua muut puolueet tälle linjalle.

Hallitusneuvottelujen taustalla vaikuttaa voimakkaasti valtiovarainministeriön arvio siitä, että Suomessa tarvitaan neljän miljardin suuruisia menoleikkauksia.

Tässä muutama vinkki leikkauksista, jotka koituisivat sekä Suomen että maailman hyödyksi: Tukea fossiilisille energiamuodoille voisi leikata ja osan säästyvistä rahoista suunnata uusiutuvaan energiaan, energiansäästöön ja ilmastorahoitukseen. Esimerkkejä valtiovarainministeriön ehdottamista leikkauskohteista ovat teollisuuden ja kasvihuoneiden alennettu sähköverokanta, työkoneissa käytetyn polttoaineen alempi verokanta ja dieselin normia alempi verokanta.

Näillä leikkauksilla valtion kassaan voitaisiin saada jopa kahden miljardin euron lisätulot.

Kirjoittaja on Kepan kehityspoliittinen asiantuntija. Maailmantalouden tekijät -blogissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta kampanjassa mukana olevien järjestöjen virallista kantaa.