Artikkeli on julkaistu alun perin Eetti ry:n blogissa.

Jokainen suomalainen tietää keltaiset UFF:n laatikot ja muut vaatteiden keräyspisteet. Oletko tullut ajatelleeksi, mihin keräyslaatikoiden vaatteet ihan oikeasti päätyvät? Osa menee Suomessa myyntiin, osa käyttökelvottomana tekstiilikierrätykseen tai energiajätteeksi. Mutta osa vaatteista todella rahdataan Afrikan maihin, jossa ne saavat aivan uuden elämän trokareiden ja katumyyjien käsissä.

Käytettyjä vaatteita saapuu Euroopasta Keniaan, Mombasan satamaan, rahtina suurissa paketeissa. Paketteja, joiden sisältöä ei kukaan tiedä, myydään suoraan välittäjille. Osa viedään pääkaupunkiin Nairobiin ja osa muihin kaupunkeihin. Maaseudulle, kuten Länsi-Kenian Aheroon, vaatteet päätyvät rahtina Nairobista. Siellä paketit avataan ja välittäjät myyvät vaatteita eteenpäin katumyyjille. Paikalliset ostavat kaikki vaatteensa käytettyinä heiltä; uusien vaatteiden kauppoja on vähän, lähinnä vain Nairobissa, eikä paikallisilla yleensä ole niihin varaa.

Tavallinen katumyyjä Nairobissa tai maaseudulla on trokarin viimeinen asiakas. Nämä myyjät ovat tavallisesti työttömiä, jotka saavat elantonsa myymällä vaatteita kadulla. Yleensä myyntipiste levitetään maahan suojaliinan päälle, mutta joillakin on jopa pöytä myyntikojuna. Myyjillä ei ole varmuutta tuloista, ei työnantajaa tai mitään työntekijän turvaa. Vaatteiden välittäminen ja myynti kadulla saattaa joskus olla tuottoisaa.

"Euroopassa käyttämättä jäävien vaatteiden on hyvä saada uusi elämä."

Se kuitenkin riippuu paljolti siitä, onko vaatteet saatu lahjoituksena tai korruption avulla. Korruptiota esiintyy jopa hyväntekeväisyysjärjestöissä, joiden olisi tarkoitus auttaa ja lahjoittaa vaatteita köyhimmille ihmisille. Niissä tapauksissa vaatteiden välittäjät lahjovat kyseisiä järjestöjä saadakseen vaatteet itselleen myyntiä varten, jolloin yhteisön köyhimmät jäävät ilman avustusta. Jotkut välittäjät lyöttäytyvät yhteen ja jopa varastavat vaate-eriä köyhiltä katumyyjiltä uudelleen myytäväksi. Suuri osa kuitenkin käy rehellistä kauppaa vaatteilla.

Kenian maaseudulla, esimerkiksi Aherossa, myynnin ja kenialaisten kuluttajien käytön jälkeen vaatteita usein lahjoitetaan vielä eteenpäin yhteisön köyhimmille avustuksena. Elinkaarensa loppupuolella vaatteita voidaan vielä paikata, mutta kun siitäkään ei ole enää apua, vaatteet yleensä hävitetään polttamalla. Koska Keniassa ei ole valtion järjestämää julkista jätehuoltoa, vaatteita näkee usein palavan pihamailla muiden roskien seassa. Seurauksena kuorma ympäristölle on suuri ja ilman laatu heikkenee.

Käytettyjä vaatteita saapuu Euroopasta Keniaan, Mombasan satamaan, rahtina suurissa paketeissa.Vaatteiden lahjoitus länsimaissa hyväntekeväisyyteen ei ole ongelmatonta. Koska muodin kierto on nopeaa, vaatteita saapuu Keniaan todella paljon, liikaakin. Ylitarjonta aiheuttaa ongelmia Kenian kansantaloudelle. Keniassa on puuvillantuotantoa ja sitä kautta kapasiteettia muodostaa omaa puuvillan jalostusta ja vaateteollisuutta. Suuri tehdas voisi työllistää paljon ihmisiä, mutta teollisuus ei kannata, koska Euroopasta ilmaiseksi tai halvalla rahdatut vaatepaalit vääristävät markkinoita. Tämä pahentaa työttömyyttä entisestään. Ongelmien taustalla vaikuttaa länsimaisten ihmisten kulutusintoilu ja kertakäyttömuodin suosiminen. Edellisen kauden vaatteita hylätään vaatekeräyksiin ja tilalle ostetaan uutta, vaikka käyttöikää olisi vielä jäljellä. Vaatteet ovat myös entistä huonolaatuisempia, jolloin muutaman pesun jälkeen ne on valitettavan helppo hylätä uusien vaatteiden tieltä.

Vaikka vaatteiden lähettämistä Keniaan voidaan kritisoida syystäkin, tälläkin asialla on ristiriitainen kääntöpuoli; Euroopassa käyttämättä jäävien vaatteiden on hyvä saada uusi elämä. Vaatteiden käyttöaika pitenee, kun ne kierrätetään. Tehtaissa valmistetut uudet tekstiilit ja vaatteet kun kuluttavat aina luonnonvaroja, myös Keniassa.

Blogia varten on haastateltu Moses Warahia Kenian Aherossa.

Kirjoittaja on Eetin kampanja- ja hankeavustaja.