Aizada Kanatbekovan, 27, elämä päättyi viime viikolla julmalla tavalla.

Useamman miehen joukko sieppasi hänet kirkkaassa päivänvalossa Kirgisian pääkaupungissa Biškekissä maanantaina.

Kaksi päivää myöhemmin nuoren naisen ruumis löytyi autosta kaupungin ulkopuolelta. Kanatbekova oli kuristettu. Lisäksi löytyi yhden, ilmeisesti itsemurhan tehneen, sieppaajan ruumis.

Luin uutisen ensin Thomson Reuters -säätiön uutissivuilta ja myöhemmin ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin sivuilta.

Ei voi olla totta. Taas.

Kävin Kirgisiassa vajaat kaksi vuotta sitten työparin kanssa juttumatkalla. Yksi kiinnostuksen kohteistamme oli Kirgisian naisten asema – etenkin julma tapa, jossa naisia kidnapataan vaimoiksi. Joidenkin arvioiden mukaan vuotuinen määrä voisi olla jopa 12 000 naista.

Aihe oli tuolloinkin ajankohtainen, sillä vuonna 2018 Kirgisiassa oli noussut valtavia protesteja, kun 20-vuotias Burulai Turdaaly oli murhattu. Nuori mies oli ensin siepannut hänet mutta jäänyt kiinni. Poliisi kuitenkin jätti sekä Turdaalyn että miehen samaan huoneeseen, ja sieppaaja puukotti naisen kuoliaaksi.

Ilmiö tuntui meistä käsittämättömältä, ja halusimme ottaa siitä selvä. Matkustimme Kirgisiaan ja haastattelimme naisten oikeuksien aktivisteja, asiantuntijoita ja siepattuja naisia. Aloimme pikkuhiljaa saada käsityksen ilmiöstä ja sen monimutkaisuudesta.

Tavallisesti morsiamenryöstö ei pääty murhaan vaan pakkoavioliittoon ja seksuaaliseen väkivaltaan. Usein juonessa on mukana koko sulhasen suku, joka odottaa juhlatamineissa, kun sulhanen ystävineen sieppaa morsiamen ja tuo tämän kotiinsa.

Morsiamenryöstö on Kirgisiassa tietysti rikos. Moni nainen ei painostuksen edessä kuitenkaan uskalla eikä välttämättä edes voi paeta. Kirgisiassa naisen arvon määrittää suurelta osin neitsyys, kunniallisuus ja tottelevaisuus, eikä paluuta oman perheen piiriin välttämättä enää ole etenkään, jos nainen on raiskattu. Poliisin vähättelevät asenteet eivät helpota asiaa.

Haastattelemiemme asiantuntijoiden mukaan ilmiö alkoi yleistyä sen jälkeen, kun Kirgisia itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991. Koko maan ideologinen pohja katosi, työpaikkoja menetettiin, epävarmuus kasvoi. Apua haettiin niin sanotuista perinteisistä arvoista, ja samalla muinainen morsiamenryöstöperinne alkoi elpyä. Sitä helpotti naisten valmiiksi heikko asema ja miesten kyvyttömyys sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Osa kirgisialaisista vähättelee ryöstöjä sillä perusteella, että perinne kuului jo muinaiseen paimentolaiskulttuuriin ja toisinaan nainen on suostunut tekoon. Eräs nuorena ryöstöihin osallistunut mies perusteli osallistumistaan meille sillä, ettei naista kohtaan ollut varsinaisesti käytetty väkivaltaa.

Viime vuosina rangaistuksia morsiamenryöstöistä on kiristetty, mutta vieläkin tärkeämpää on se, että tavalliset kansalaiset, etenkään naiset, eivät enää hyväksy ilmiötä noin vain.

Uusimman kohun, Aizada Kanatbekovan, murhan jälkeen Kirgisiassa on aktivoiduttu. Reutersin mukaan noin 500 ihmistä on protestoinut sisäministeriön edessä, sillä poliisi epäonnistui toimissaan, vaikka sieppaus tallentui nauhalle. Pääministeri ja presidentti ovat joutuneet ottamaan asiaan kantaa ja luvanneet tapauksen huolellista tutkimista.

Myös Burulai Turdaalyn murhan jälkeen Kirgisiassa järjestettiin monenlaisia mielenilmauksia. Haastattelimme muun muassa muotisuunnittelija Zamira Moldoševaa, joka järjesti muotinäytöksen 12:n morsiamenryöstön tai muuta väkivaltaa kokeneen naisen kanssa. Parikymppinen laulaja Zere Asylbek puolestaan julkaisi suosituksi nousseen Kyz – Tytöt -musiikkivideon, jolla hän otti myös laajemmin kantaa naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta.

Tapasimme monenlaisia tasa-arvoaktivisteja – aina pienoissatelliittia rakentavista teinitytöistä seitsemänkymppiseen feministinaiseen. Heillä kaikilla oli paljon sanottavaa tasa-arvosta ja sukupuolirooleista Kirgisiassa eikä heidän ajatuksissaan ollut juuri eroa vaikkapa eurooppalaisiin feministeihin verrattuna.

Toivoa siis sopii, että sieppausuutisia ei enää tulevaisuudessa Kirgisiasta kuulla. Haasteena on se, että muutos keskittyy etenkin kaupunkeihin, maaseudulla taas konservatiiviset arvot ovat voimissaan. Jostain on kuitenkin aloitettava.