Kolumni on alunperin julkaistu Maailman Kuvalehdessä. Lehden voi tilata täältä.

Toukokuussa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) vaalitarkkailijat luovuttivat vuoden 2011 eduskuntavaaleja koskevan raporttinsa ja suosituksensa oikeusministeriölle. Samalla järjestettiin kuulemistilaisuus, johon osallistui eri puolueiden, ministeriöiden ja kansalaisjärjestöjen edustajia. ETYJ:n edustajat esittivät myös presidentinvaaleja koskevan suosituksen, joka ei kuitenkaan tilaisuudessa juurikaan herättänyt keskustelua.

ETYJ piti valitettavana sitä, että Suomen perustuslain mukaan tasavallan presidentiksi voidaan valita ainoastaan syntyperäinen Suomen kansalainen. Syntyperäisyydellä tarkoitetaan perustuslaissa sitä, että henkilön on täytynyt syntyessään saada Suomen kansalaisuus. Presidentiksi ei siis voisi päästä henkilö, joka on syntynyt muun maan kansalaiseksi mutta myöhemmin saanut Suomen kansalaisuuden. ETYJ suosittelee, että perustuslakia tältä osin muutettaisiin.

Vaatimus presidentin syntyperästä on historiallinen jäänne, jolla ei ole hyväksyttäviä perusteita. Sama vaatimus ei koske esimerkiksi pääministeriä, muita ministereitä, eduskunnan puhemiestä eikä muutakaan valtakunnan ylintä johtoa. Ylipäätään Suomen oikeusjärjestelmä ei tee eroa syntyperäisten suomalaisten ja Suomen kansalaisuuden myöhemmin saaneiden välillä muuten kuin presidentin kohdalla.

Syntyperäisyyden vaatimus estää Suomen kansaa valitsemasta itselleen presidentiksi muuta kuin syntyperäistä suomalaista, vaikka enemmistö suomalaisista äänestäjistä niin haluaisi. Presidenttiä paljon vaikutusvaltaisemmaksi pääministeriksi voi ainakin teoriassa päästä, vaikka ei olisi edes koskaan ollut missään vaaleissa ehdolla. Käytännössäkin riittää suurimman puolueen puheenjohtajuus, vaikka suurinkin puolue saa yleensä vain vajaan neljäsosan kaikista äänistä. Eikä näitä kaikkia ääniä ole suinkaan annettu puheenjohtajalle vaan kaikille puolueen ehdokkaille yhteensä.

Kysymys ulkomaalaissyntyisestä presidentistä on tietysti varsin teoreettinen. Tällä hetkellä Suomessa ei ole edes ainuttakaan maahanmuuttajataustaista kansanedustajaa, ellei sellaisena pidetä Ahvenanmaan edustajaa, joka on syntynyt Ruotsissa. Myös kunnallispoliittisessa päätöksenteossa ulkomaalaissyntyiset ovat reippaasti aliedustettuina.

Käytännön tasolla kyse ei olekaan siitä, pääseekö maahanmuuttajataustainen presidentiksi vaan siitä, onko heillä oikeus asettua ehdolle presidentinvaaleissa. Vaaleissa ainoa tärkeä asia ei nimittäin ole se, kuka tulee valituksi. Vaaleissa myös keskustellaan tärkeistä yhteiskunnallisista asioista ja arvoista. Nykyinen vaatimus syntyperästä suomalaisuudesta estää satojatuhansia suomalaisia asettumasta ehdolle presidentinvaaleissa, vaikka heillä olisi huomattavaa kannatusta kansan keskuudessa.

Syntyperävaatimus ei vain estä muita kuin syntyperäisiä suomalaisia asettumasta ehdolle presidentinvaaleissa. Se kaventaa kaikkien suomalaisten äänestäjien mahdollisuutta löytää itselleen sopivin ehdokas.

Seuraaviin presidentinvaaleihin on vielä yli viisi vuotta. On siis hyvin aikaa siihen mennessä muuttaa perustuslakia palvelemaan paremmin suomalaisia – olivatpa he syntyperäisiä tai uussuomalaisia.