Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Maailmantalouden tekijöiden sekä Solidaarisuuden blogissa.

Maanviljelijä, käsityöläinen ja pikkukauppias ovat Nicaraguan yleisimpiä ammatteja. Mihinkään niistä ei ole tarjolla ammattikoulutusta. Viljelijät ja käsityöläiset saavat työtaitonsa vanhemmiltaan, pikkukauppiaat oppivat yritysten ja erehdysten kautta.

Kouluttamattomuus antaa heikot eväät, kun pientuottaja yrittää pärjätä vahvempien joukossa kovilla markkinoilla. Nicaraguan pienviljelijöiden ja käsityöläisten työtavat ovat vanhanaikaisia ja tehottomia. Tuottajat eivät tunne ostajien tarpeita. Tuotteiden myynti on sattumanvaraista. Ei ole ihme, että köyhyys takertuu ihmisiin sitkeästi kuin liima.

Kaikkialla on silti ihmisiä, jotka haluavat päästä maailmantalouden tekijöiksi sen sijaan, että alistuvat uhreiksi. Nora Centeno vetää käsityöläisten ryhmää Jalapassa Pohjois-Nicaraguassa. Ryhmään kuuluu kolmekymmentä naista. He valmistavat koreja ja koruja männynneulasista. Yhden korin tekemiseen kuluu kahdeksan tuntia. Korista maksetaan Managuan tai Masayan käsityömarkkinoilla vähän alle kymmenen euroa.

Nora sanoo, että työnteko kannattaa aina. Hän pitää itsestään selvänä, että toimeentulo raavitaan kasaan sitkein käsin vaikka männynneulasista, jos muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Eläkettä Nora ei edes ajattele. Hän toivoo, että lapset ja lapsenlapset pitävät hänestä huolta sitten kun hänen kätensä ovat niin koppuraiset, että niillä ei enää tehdä koruja eikä koreja.

"Katkeruutta Norasta ei löydy tippaakaan. Hän nauraa enemmän kuin valittaa."

Katkeruutta Norasta ei löydy tippaakaan. Hän nauraa enemmän kuin valittaa. Hän ei syytä ketään huomauttaessaan, että köyhän on tehtävä kaikki itse. Aluksi en ymmärtänyt, mitä Nora tuolla huomautuksella tarkoitti. Kyllähän Nicaraguassakin yhteiskunta pitää sen verran ihmisistä huolta, että Nora pääsee sairastuessaan lääkärin puheille, vaikka lääkkeet hänen on tietysti ostettava itse. Noran käsityöläisryhmä sai Jalapan kunnalta vuosiavustuksen, jotta naiset voisivat matkustaa Managuan käsityömessuille esittelemään männynneulaskoreja. Avustuksen suuruus oli kaksikymmentä euroa.

Kun Nora sanoi, että köyhän on tehtävä kaikki itse, hän puhui työstä ja toimeentulosta. Nicaraguassa köyhimpien ihmisten on työllistettävä itse itsensä, koska kukaan muu ei sitä tee.

Nora ei haluaisikaan elää köyhäinavun varassa. Hänen mielestään on nöyryyttävää, jos ihmistä säälitään vain siksi, että hän on köyhä. Nora kaipaisi lisää tietoa, taitoja ja mahdollisuuksia: hän haluaisi oppia tekemään parempia koruja ja koreja, tai muita tuotteita, jotka tekevät ostajat tyytyväisiksi ja antavat käsityöläiselle leveämmän leivän. Nora haluaisi yhteyksiä muotoilijoihin, kauppiaisiin ja kuluttajiin – ystävällisiä neuvoja ja pientä tuuppausta eteenpäin, jotta käsityöläiset voisivat itse selättää köyhyytensä.

Ajattelen Nora Centenoa seuratessani keskustelua kehitysyhteistyöstä. Mietin, että on tärkeää ja oikein, että Solidaarisuuden kehityshanke auttaa Jalapan käsityöläisnaisia parantamaan tuotteitaan ja myymään niitä laajemmille markkinoille. Ei se tee Noraa ja muita käsityöläisiä riippuvaisiksi avusta. Päinvastoin, yhteistyö voimistaa naisia ja lisää heidän kykyään ratkaista ongelmiaan.

Haluan elää maailmassa, jossa ihmisten välinen yhteistyö on isompi maailmantalouden tekijä kuin kilpailu siitä, kenellä on enemmän. Uskon, että se on parasta myös meille. Ihmisten välistä vuorovaikutusta vahvistava kehitysyhteistyö lisää ymmärtämystä ja yhteenkuuluvuutta, jota maailmassa kipeästi tarvitaan.

Kirjoittaja on Solidaarisuuden Nicaragua-maakoordinaattori.

Maailmantalouden tekijät -blogissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta kampanjassa mukana olevien järjestöjen virallista kantaa.