Kuluva vuosi on nostanut globaalin köyhyyden maailman tietoisuuteen monin tavoin: korkean tason johtajat ovat puhuneet velkahelpotuksista, avunantajien toiminta on ollut kriittisessä tarkastelussa ja turvallisuusongelmien yhteys köyhyyteen on tunnustettu. H-hetki koittaa syksyn YK-huippukokouksessa - sen tuloksista riippuu nyt paljon, kertoo Millenium-projektin Chandrika Bahadur maailma.netin haastattelussa.

Muuttuisiko sanahelinä vihdoin teoiksi? Tätä pohtivat köyhyyskeskustelua vuosien ajan seuranneet kehitysyhteistyön ammattilaiset ja kansalaisjärjestöaktiivit maailmalta kantautuvien uutisten edessä. Britannian valtiovarainministeri on ryhtynyt kampanjoimaan köyhimpien kehitysmaiden velkojen anteeksiantamisen puolesta, yksittäisten ihmisten halu auttaa tulostui ennätysmäisenä katastrofiapuna tsunamin uhreille ja YK-tasolla on päästy yhteisymmärrykseen kehityspäämääristä vuosituhattavoitteiden kautta.

Samaan aikaan köyhyyden ja turvallisuuskysymysten yhteys piirtyy entistä terävämmin näkyviin ja muuttuvat kansainvälispoliittiset valtasuhteet lisäävät painetta YK-reformiin. Jotakin merkittävää on ilmassa - ja se kaikki nivoutuu yhteen syyskuun YK-huippukokouksessa, Millenium-konferenssissa.

“Tänä vuonna tehtävät päätökset ovat kriittisiä vuosituhattavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kyseessä on suurin kansainvälinen kokous pitkään aikaan, maailman kaikki huippujohtajat ovat koolla kehityskysymysten äärellä. Jos emme nyt löydä tarvittavaa energiaa niiden saavuttamiseksi, kuinka löytäisimme sitä myöhemminkään?” kysyy Suomessa vieraillut, YK:n Millenium-projektin sihteeristöön kuuluva Chandrika Bahadur.

Raha ratkaisee

Intialaissyntyinen Bahadur on erikoistunut köyhyyden, nälän, koulutuksen ja tasa-arvon kysymyksiin ja osallistunut projektin tuottamien raporttien kokoamiseen. Hän on saanut puhua vuosituhattavoitteiden puolesta lukuisissa tilaisuuksissa, viimeksi Suomen Eduskuntatalolla.

Tavoitteiden saavuttamisessa on viiden vuoden kuluessa edetty vaihtelevalla menestyksellä. Puhtaan juomaveden saatavuus on parantunut ja äärimmäisen pienillä tuloilla elävien määrä vähentynyt, mutta samalla esimerkiksi Saharan eteläpuolisen Afrikan nälkäongelma on ennallaan. Tekemistä riittää myös koulutuksen, naisten aseman ja lapsikuolleisuuden saralla.

Suurimpana haasteena Bahadur kuitenkin pitää apuun käytettävän rahan riittämättömyyttä, mikä taas johtuu poliittisen tahdon puutteesta. Vasta samana aamuna hän on saanut kuulla Suomen hallituksen budjettikehyspäätöksestä, joka jälleen väistää lupausta nostaa apu vähitellen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

“Olin hämmästynyt, sillä Suomi on ottanut toisen suunnan kuin muut avunantajat. Tätä lukua, 0,7 prosenttia, ei suinkaan ole vedetty hatusta. Useimmat rikkaat maat ovat jo valmiiksi sitoutuneet siihen, ja sen on laskettu riittävän vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen. Emme siis vaadi uusia sitoumuksia. Emme edes vaadi että koko korotuksen tulisi tapahtua juuri nyt”, hän huomauttaa, aavistus kärsimättömyyttä muutoin rauhallisessa äänessään. Mistä enää kiikastaa?

Kritiikkiä avunantajille

Vaatimukset kehitysyhteistyörahojen lisäämisestä ovat kohdanneet myös kritiikkiä, jonka mukaan tietyn rajan ylittävää apua esimerkiksi Afrikkaan ei pystyttäisi mielekkäällä tavalla käyttämään. Bahadur nyökkää, tähän kommenttiin hän on törmännyt usein:

“Selvästikään apua ei voi olla liikaa, jos yksityiskohtaisten tutkimusten ja analyysien perusteella on käynyt selväksi, että suurin osa Afrikan maista ei voi saavuttaa vuosituhattavoitteita nykyisten resurssiensa turvin”, hän muistuttaa.

“Itse asiassa ongelma ja sen ratkaisu nivoutuvat tässä kohtaa yhteen: puute avun kanavoimiseen tarvittavista rakenteista ja asiantuntemuksesta on ratkaistavissa investointien ja koulutuksen lisäämisellä. Ne taas itsessään ovat osa vuosituhattavoitteita. Kun osaamista lisätään, lisääntyy samalla kyky käyttää apua mielekkäästi. Toisissa maissa lähtökohta on tietysti parempi kuin toisissa.”

Bahadurin mukaan keskeisiä asioita onnistumisen kannalta ovat läpinäkyvyys avun hallinnoinnissa ja tulosten seuranta. Kehitysyhteistyön haasteisiin kuuluu myös avunantajien keskinäisen työn koordinointi – pikemmin kuin lukuisiin projekteihin hajotettua, avun tulisi olla pitkäjänteistä ja tukea kohdemaan kansallista köyhyyden vähentämisen strategiaa. Vuosituhattavoitteet ovat tässä kohtaa tulleet apuun jäsentämällä yhteisiä kehitystavoitteita.

Tammikuussa julkaistun toimenpideohjelman mukaan jo pienillä lisäpanostuksilla saataisiin tietyillä alueilla aikaan nopeita ja tehokkaita muutoksia. Raportti mainitsee esimerkkeinä mm. hyönteismyrkyllä käsiteltyjen hyttysverkkojen jakelun malaria-alueilla sekä koulu- ja koulupukumaksujen poiston, jotta tyttöjenkin opintie helpottuisi.

“Konkreettisia toimenpiteitä on helpompi valvoa ja arvioida. Vuosituhattavoitteet tarjoavat suunnittelua helpottavan työkalupakin”, Bahadur muotoilee.

Vuonna 2000 asetettujen tavoitteiden pitäisi konkretisoitua vuoteen 2015 mennessä. Bahadur on vielä toiveikas, kun matkasta on kuljettu kolmasosa ja aikaa on jäljellä kymmenen vuotta.

“Tavoitteet ovat ehdottomasti saavutettavissa, mutta kymmenen vuotta on juuri ja juuri riittävä aika – viivyttelyyn ei ole varaa.”

Lisää vuosituhattavoitteista:

Yleiskatsaus toimenpideohjelmaan (Millenium-raportti)
"Investing in Development: A Practical Plan to Achieve the Millenium Development Goals"
UNDP Pohjoismaiden toimisto

Millenium-projekti
Projektin verkkosivut

Tietoa vuosituhattavoitteista
UNDP Pohjoismaiden toimisto