Toukokuun 19. päivänä murhattiin Kreikan Patraksessa 30-vuotias mies. Media syytti murhasta Kreikan paperitonta afgaaniväestöä. Päivää myöhemmin 150 kreikkalaista suuntasi paperittomien asuinalueena tunnetulle Peiraiki Patraikin teollisuusalueelle. Joukossa oli mukana rautatangoin ja pampuin varustautuneita fasistisen Kultainen aamunkoitto –puolueen jäseniä.

Poliisi pysäytti kulkueen viime hetkellä, ja se jäi teollisuusalueen ulkopuolelle huutamaan yksiselitteistä vaatimustaan: "Ulkomaalaiset pois Kreikasta!"

Seuraavana päivänä teollisuusalueelle jääneiden paperittomien uhkailu ja siirtolaisten jahtaaminen ympäri kaupunkia jatkui. Kreikan poliisi puolestaan pyrki suojaamaan siirtolaisia – karkottamalla heitä.

Siirtolaisia on selkkauksen jälkeen pidätetty ja kuljetettu Patraksesta Ateenaan bussilasteittain pikavauhtia. Moni kyyditetty ei ole ehtinyt pakata mukaansa edes henkilökohtaisinta omaisuuttaan.

* * *

Toukokuun tapahtumat ovat vain yksi esimerkki Patraksessa ja muualla Kreikassa muhivasta siirtolaisvihasta. Maan kaoottisessa tilanteessa siirtolaisista on tullut osalle kreikkalaisista sopiva syntipukki ja aggressioiden purkamisen kohde.

"Siirtolaisiin kohdistuva väkivalta ja sillä uhkailu on kuluneen vuoden aikana ollut jatkuvaa. Hyökkäykset toreilla ja jopa suoraan siirtolaisten asuntoihin ovat esimerkiksi Ateenan siirtolaiskaupunginosassa Acharnonilla jokapäiväisiä. Viha kohdistuu jopa siirtolaislapsiin, joiden kimppuun on hyökätty pulloja aseina käyttäen", kuvailee Sara, Kreikassa vuoden oleskellut suomalainen siirtolaisaktivisti.

Saran mukaan Kreikan poliisi tukee kansalaisten rasistista toimintaa omalta osaltaan.

"Siirtolaisten on mahdoton liikkua kaduilla ja toreilla suurissa ryhmissä, sillä tällöin poliisi saapuu hajottamaan joukon ja tekemään pidätyksiä."

Pienissä ryhmissä tai yksin liikkuessaan paperittomat ovat helppo kohde rasistisille kansalaisille. Lisäksi rajavartijapoliisit ovat itse useiden vuosien ajan niittäneet mainetta siirtolaisten epäinhimillisellä kohtelulla ja mielivaltaisilla pahoinpitelyillä.

"Lähes kaikilla kohtaamillani siirtolaisilla on kokemuksia poliisiväkivallasta ja kansalaisten hyökkäyksistä", Sara toteaa.

* * *

Yhdestä asiasta Kreikan poliisi, katujen fasistit ja paperittomat siirtolaiset ovat samaa mieltä: siirtolaisten on korkea aika lähteä Kreikasta!

"Ympäri Kreikkaa paperittomien keskusteluissa hallitseva puheenaihe on, kuinka päästä Kreikasta pois", Sara kuvailee.

"Jopa Kreikassa vuosien ajan asuneet, yhteiskuntaan integroituneet siirtolaiset toivovat pikaista poispääsyä työttömyyden sekä Kreikan poliisin ja kansalaisten aiheuttaman uhan takia."

Aivan helpolla Kreikasta ei kuitenkaan pääse lähtemään. Kreikassa on yksi valtiollisen toiminnan alue, joka on säästynyt muiden EU-maiden ajamilta säästö- ja leikkausvaatimuksilta: rajavalvonta.

Euroopan rajaturvallisuusvirasto Frontexin vuosibudjetti oli vuonna 2005 hieman yli kuusi miljoonaa euroa; vuoteen 2010 mennessä se on yli kymmenkertaistunut 88 miljoonaan euroon. Kreikan alueella valvontaan paloi rahaa 2,16 miljoonaa euroa.

Varoilla on hankittu esimerkiksi huipputeknologiaa hyödyntäviä lämpökameroita. Valvonta tekee rahattomien siirtolaisten liikkumisesta käytännössä mahdotonta. Vielä vuoden 2011 alkupuolella Patraksen ja Igoumenitsan satamakaupungeista saattoi päästä Italiaan ilmaiseksi – mikäli mahdollista hengenmenoa ei lasketa kustannukseksi – piiloutumalla laivalla matkaavan rekan pohjaan. Nyt Frontexin ja kreikkalaisten poliisien aktiivisuus satamissa sekä uusittu teknologia tekevät yrityksestä käytännössä mahdottoman.

* * *

Toinen siirtolaisten liikkumisen este on salakuljetuskäytäntöjen kriisiytyminen. Salakuljetettaessa tavanomainen käytäntö on, että matka maksetaan vasta perille päästyä, eikä epäonnistuneista yrityksistä tarvitse maksaa. Tällöin salakuljettaja kantaa epäonnistuneiden matkojen taloudelliset riskit.

Normaalitilanteessa salakuljettajalla on siksi hyvä syy huolehtia, että matkat sujuvat ongelmitta ja mahdollisimman moni kuljetettu pääsee perille. Talousvaikeudet ja rajakontrollit kuitenkin heijastuvat myös salakuljettajien toimintatapoihin. Kun kuljetettavien maksukyky on heikko ja entistä harvempi kuljetusyritys onnistuu, salakuljettajien tulot ovat laskeneet tuntuvasti ja kyynisyys päässyt valloilleen.

Aikaisempaa useampi salakuljettaja tarttuu likaisen pelin keinoihin: kuljetettavia kiristetään, kavalletaan ja kaapataan lunnaiden vaatimista varten. Myös salakuljetuksen hinnat ovat kohonneet vuoden aikana tuntuvasti.

Vielä vuosi sitten Kreikasta Italiaan pyrkivä dokumentoimaton siirtolainen joutui pulittamaan väärennetyin henkilöllisyysdokumentein järjestetystä lennosta toiseen EU-maahan 4000 euroa ja laivamatkasta Italiaan rekkaan piilotettuna 1500 euroa. Nyt lentomatkan hinta on kivunnut 5000:en ja rekkaan piilottamisen hinta 3500:en euroon.

* * *

Samalla siirtolaisten taloudellinen ahdinko on kiristynyt äärimmilleen. Ennen talouskriisiä siirtolaiset hankkivat elatuksensa matalasti palkatuilla ja usein epäsäännöllisillä töillä.

Nyt monet ovat menettäneet työpaikkansa. Vähiten houkuttelevatkin työt ovat kiven alla, kun ennätysmäinen työttömyysprosentti on tuonut kreikkalaiset kilpailemaan niistä siirtolaisten kanssa.

Saran mukaan paperittomien yleisimmät tavat rahan tienaamiseen ovat nyt roskisten penkominen ja löydösten kaduilla myyminen. Kreikkalaisten joukossa on viime aikoina yleistynyt kollektiivinen laskujen, bussilippujen ja muiden elämisen kannalta välttämättömien kulujen maksaminen. Heitä on myös muuttanut vallattuihin taloihin asuinkustannusten säästämiseksi.

Siirtolaiset eivät kuitenkaan uskalla tarttua näihin keinoihin, sillä joutuminen vastakkain viranomaisen kanssa bussiliputta matkustamisen tai vallatussa talossa asumisen takia johtaisi käännytykseen tai kuukausien lojumiseen Kreikan pahamaineisissa säilöönottokeskuksissa.

* * *

Tilanne on erityisen vaikea lapsiperheille.

Kahden lapsen isä kertoo: "Tulin vaimoni ja pienten lasteni kanssa Kreikkaan neljä vuotta sitten. Olen elättänyt perhettä työskentelemällä tehtaalla. Sain palkkaa 500 euroa kuussa, josta puolet meni vuokraan. Koko neljän vuoden ajan olemme säästäneet lähettääksemme vaimoni ja toisen lapseni muualle Eurooppaan – lapsi on kroonisesti sairas ja tarvitsisi sairaalahoitoa. Nyt jäin työttömäksi ja joudumme elämään matkaa varten säästämillämme rahoilla."

Jotkut kuitenkin pääsevät vielä pois. Yritystä riittää, kun Kreikkaan jääminen tai kotimaahan palaaminen ei ole elinkelpoinen vaihtoehto, ja siirtolaisten haaveissa siintää elatuksen hankkiminen työllä, oleskeluluvan saaminen ja väkivallasta vapaa elinympäristö.

Saran mukaan useat siirtolaiset ovat yrittäneet kävellä Serbian ja Makedonian läpi Unkariin. Yritys on epävarma ja vaarallinen: matkan riskeihin lukeutuvat hypotermia talvisin sekä käännytys ja Serbian rajaviranomaisten väkivalta vuodenajasta riippumatta. Jotkut kuitenkin pääsevät perille. Toiset lojuvat täyteen ahdetuissa asunnoissaan, välttelevät ulkomaailman väkivaltaa ja pyrkivät keksimään uusia keinoja ylittää Euroopan ja siedettävän elämän raja-aidat.

Haastateltujen nimet on muutettu.