Kiire koronarokotteen löytämiseksi on kova. Satojen tuhansien on laskettu kuolleen tautiin, ja määrä kasvaa koko ajan.

Maaliskuussa remdesivir nähtiin lupaavana lääkkeenä koronavirukseen. Lääkkeen kehittänyt Gilead Sciences -lääkeyritys haki ja sai remdesivirille harvinaislääkkeen aseman Yhdysvalloissa.

Harvinaislääkkeitä käytetään tauteihin, jotka ovat niin harvinaisia, ettei niiden tuottaminen ilman julkisia tukia olisi kannattavaa. Koronaepidemia oli Yhdysvalloissa vielä niin aikaisessa vaiheessa, että siihen tarkoitettu lääke olisi täyttänyt harvinaislääkkeen kriteerit.

Remdesivirin luokitus harvinaislääkkeeksi aiheutti skandaalin Yhdysvalloissa. Ei siksi, että se olisi ensimmäinen harvinaislääke, vaan siksi, että harvinaislääkkeen asema antaa lääkeyritykselle seitsemän vuoden monopolin kyseiseen lääkkeeseen

Koronalääkkeen löytämisestä käytiin paljon julkista keskustelua. Kovan painostuksen alla Gilead Sciences myöntyi harvinaislääkkeen aseman poistamiseen.

Remdesivirin tapaus nostaa esiin monia ongelmia lääkeyritysten nykyisessä toiminnassa. Vaikka remdesivirin kehitykseen oli käytetty 79 miljoonaa dollaria julkista rahaa, tuloksena ei ollut edullinen tai laajasti saatava lääke. Gilead Sciences haki etulyöntiasemaa markkinoilla monopoliaseman vakiinnuttamisella.

Julkisen sektorin edustajilla ei ollut pääsyä rahoittamansa tutkimuksen tuloksiin. Esiin on myös tullut tietoja siitä, että Gilead Sciencesin sijoittajat yrittivät saada yrityksen nostamaan lääkkeen hintaa.

Lääkeyritysten finansialisoituminen

Gilead Sciencesin tapaus on esimerkki siitä, miten lääkeyritysten niin sanottu finansialisointi on vaikuttanut niiden toimintaan.

Finansialisoinnilla tarkoitetaan kehitystä, jossa yritysten perinteinen tavaroihin ja palveluihin perustuva tuotannollinen liiketoiminta korvautuu rahoitusvälineillä harjoitettavalla toiminnalla.

Monikansallisten yritysten tutkimuskeskuksen SOMOn taloustutkija Rodrigo Fernandez on tutkinut maailman 27 suurimman lääkeyrityksen kehitystä vuodesta 2000 vuoteen 2018. Hän on tunnistanut kolme yritysten finansialisoinnin kannalta merkittävää tekijää.

Ensimmäinen on taseiden kasvatus. Suurimpien yritysten talousvarannot ovat kasvaneet vuosina 2000–2018 83 miljardista dollarista 219 miljardiin dollariin. Tästä kymmenen suurimman yrityksen osuus on 135 miljardia dollaria. Lisäksi taseiden koostumus on finansialisoitunut. Käteisen ja sijoitusten osuus yrityksen varallisuudesta on suurempi kuin lääkkeiden tuottamiseen käytettävän kaluston arvo.

Toinen on osakkeenomistajien priorisointi muun toiminnan kustannuksella. Osinkojen määrä on vuosien 2000 ja 2018 välillä kasvanut 30 miljardista 146 miljardiin dollariin. Tämän ovat mahdollistaneet vähenevät sijoitukset lääkkeiden tuotantoon ja lääkkeiden hintojen korotukset. Isot lääkeyritykset maksavat tänä päivänä yhtä paljon osinkoja kuin satsaavat tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Yritykset käyttävät myös enemmän varoja osakkeiden takaisinostoihin. Takaisinostojen määrä on kasvanut viimeisen vuosikymmenen aikana, ja se on alkanut olla yhtä suuri kuin osinkoihin menevät varat. Yleensä yrityksen odotetaan käyttävän tekemänsä voitot tuotannon ja työntekijöiden työolojen parantamiseen. Jos jotain jää yli, se jaetaan osinkoina omistajille.

Osakkeiden takaisinostot kuitenkin suuntaavat yrityksen tuloja pois omaan toiminnan kehittämisestä arvopapereiden omistamiseen ja osakkeita myyneille sijoitusrahastoille. Takaisinostoista saatuja tuloja myös verotetaan kevyemmin kuin osinkoja, minkä vuoksi myös verotuloja menetetään takaisinostojen yhteydessä.

Lääkkeiden tuoton ja myynnin sijaan lääkeyritykset ovat kasvattaneet tulojaan älyllisen omaisuuden omistamisella ja monopolisoinnilla.

Usein lääkeyritysten johtoportailla on myös kannustimia, jotka ovat suoraan yhteydessä osakkeen arvoon. Yritysten varojen käyttö näiden osakkeiden hankintaan on keinotekoinen tapa nostaa osakkeiden arvoa ja sen seurauksena myös johtajien palkkioita.

Kolmas finansialisointiin vaikuttava tekijä on aineettomien hyödykkeiden osuuden kasvu kaikista hyödykkeistä. Vuonna 2000 aineettomien hyödykkeiden määrä lääkeyrityksissä oli 48 miljardia, ja vuonna 2018 se oli kasvanut 857 miljardiin dollariin. Suhteutettuna yritysten varallisuuteen aineettomien hyödykkeiden osuus nousi 13 prosentista 51 prosenttiin.

Liikearvon osuus aineettomista hyödykkeistä on merkittävä. Kun yritys ostaa toisen yrityksen ja maksaa yrityskaupan yhteydessä enemmän kuin mitä ostettavan yrityksen kirjanpidolliseksi arvoksi on arvioitu, erotus merkitään taseeseen liikearvona.

Tällaista ylihintaa maksetaan etenkin pienistä yrityksistä, joilla nähdään olevan tulevaisuudessa arvokkaita patentteja, tuotemerkkejä tai muuta aineetonta pääomaa. Lääkkeiden tuoton ja myynnin sijaan lääkeyritykset ovat kasvattaneet tulojaan älyllisen omaisuuden omistamisella ja monopolisoinnilla.

Lääkeyrityksistä rahoituslaitoksiksi

Lääkeyritysten finansialisointi muistuttaa monella muulla alalla tapahtunutta vastaavaa kehitystä. Maailman valuuttarahasto on laskenut, että 1980-luvulta alkaen yritysten – ei pelkästään lääkealan – taseissa rahoitusvarallisuuden osuus on kasvanut merkittävästi. Yritysten, rahoituspalvelujen välittäjien ja pankkien väliset suhteet ovat muuttuneet perustavanlaatuisesti. Yritykset ovat muuttuneet velallisista velkojiksi ja alkaneet lainoittaa muita yrityksiä ja jopa maita.

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen yritysten finansialisointi on paradoksaalisesti kasvanut entisestään. Lääkeyritykset ovat mielellään ottaneet markkinoilta saatua halpaa lainaa. Lainaa ei kuitenkaan ole käytetty oman toiminnan kehittämiseen. Tätä lainaa on ensisijaisesti käytetty osinkojen maksuun. Lääkkeiden myynnistä saadut voitot on laitettu veroparatiiseihin, joissa voittoja verotetaan kevyemmin. Maksamalla osinkoja lainarahoilla voittojen verotukselta on vältytty, ja lisäksi yrityksen velkaantumista voidaan käyttää verotuksen keventämiseen.

Lääkeyritykset ovat mielellään ottaneet markkinoilta saatua halpaa lainaa. Lainaa ei kuitenkaan ole käytetty oman toiminnan kehittämiseen.

Lääkeyritykset ovat toiminnaltaan alkaneet muistuttaa yhä enemmän sijoitusrahastoja. Ne käyttävät enemmän rahaa sijoituksiin ja sijoittajille suunnattuihin korvauksiin kuin oman toimintansa kehittämiseen. Irvokkaalla tavalla yritysten koko ja liikevaihto on kasvanut ilman, että sijoitukset oman toiminnan kehittämiseen ovat merkittävästi kasvaneet.

Pitkällä aikavälillä yritysten toiminta on hyvin riskialtista. Korkea velkaantuneisuus nojaa vahvasti tuleviin tuloihin, joista ei ole varmuutta. Yritysten harjoittama strategia lakkaa toimimasta, kun tuotot vähenevät. Toiminnalla on myös kielteiset vaikutukset lääketuotannon arvoketjuun.

”Jos lääketuotannon arvoketjua katsoo kauempaa, niin suuret lääkeyritykset ovat sen loppupäässä imemässä yliopistojen ja pienten biotekniikkayritysten tuotekehityksen luomaa arvoa ja antamassa sitä osakkeenomistajille. Arvoketjusta häviää paljon rahaa, mikä on pois yritysten kyvystä innovoida ja kasvattaa tuotantoaan, jotka ovat molemmat tärkeitä nykyisen kriisin aikoihin”, Fernandez sanoo.

Vaikutukset köyhiin maihin

Lääkeyritysten finansialisointi vaikuttaa kielteisesti lääkkeiden hintaan. Tämä vaikuttaa myös köyhempien maiden kansalaisten mahdollisuuksiin saada lääkkeitä. Etenkin tarve ansaita takaisin liikearvo nostaa lääkkeiden hintaa.

Tämän vuoksi lääkeyrityksillä on kannustin keskittyä ainoastaan niihin lääkkeisiin, joiden avulla voi ansaita rahaa. Trooppisten alueiden sairaudet eivät ole kiinnostavia, koska niiden kantajilla ei ole kykyä maksaa korkeita hintoja lääkkeistä, mikä merkitsisi hyvin pieniä katteita lääkeyrityksille.

Yritykset toimivat kansainvälisesti, joten tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä niiden säätelemiseksi.

”Lääkeyritykset keskittyvät kehittämään yhä spesifimpiä lääkkeitä, jotka voidaan kohdistaa pienemmille potilasjoukoille ja joista voidaan pyytää korkeampia hintoja”, Fernandez sanoo.

”Esimerkiksi syöpälääkkeitä kehitetään paljon, mutta on olemassa hyvin laajalle levinneitä sairauksia, joita varten ei kehitetä mitään lääkkeitä. Lääkkeitä trooppisiin sairauksiin kehittävät lähinnä miljardöörirahastot, YK:n elimet ja julkiset rahastot. Isot lääkeyritykset eivät omaehtoisesti tutki näitä.”

Lääkeyritysten toimintaa on rajoitettava

Nykyinen toimintamalli, joka nojaa halpaan lainaan ja omistamisesta tuleviin tuloihin, ei ole pitkällä aikavälillä kestävä, koska lääkkeiden kehitykseen ei satsata. Yritysten kasvava velkaantuminen kasvattaa riskejä ja tekee alasta hauraamman. Tuottoja tehdään tulevan toiminnan kustannuksella.

Yritykset toimivat kansainvälisesti, joten tarvitaan myös kansainvälistä yhteistyötä niiden säätelemiseksi. Lääkkeiden saatavuuteen liittyvistä ehdoista keskustellaan edelleen maakohtaisesti, kun tehokkaampaa olisi keskustella asiasta yhtenäisenä rintamana.

Myös monet kansalaisjärjestöt tekevät työtä lääkkeiden paremman saatavuuden puolesta, mutta niiden vaikutusmahdollisuudet kalpenevat lääkesektorin lobbausvoimaan verrattuna.

Kyse on myös laajemmin siitä, missä määrin osakkeenomistajien etuja voidaan edistää kansanterveyden kustannuksella.

”En usko että lääkeyritysten kohdalla on sopivaa harjoittaa voitontavoittelua. Näiden yritysten toiminnan pitäisi liikkua yleishyödyllisten yritysten suuntaan ja olla lähempänä yliopistoja ja sairaaloita. Yritysten toimintaa ja tavoitteita voisi myös ohjata ja rahoittaa enemmän julkisen tahon toimesta”, Fernandez sanoo.

Kirjoittaja on talousasiantuntija, järjestöaktiivi, yksi Attacin puheenjohtajista sekä Maailma.netiä julkaisevan Suomen OneWorld-portaaliyhdistyksen hallituksen jäsen.