Näkökulmat Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne
Lähi-Itä: Tungosta geopoliittisella tunkiolla
Muun muassa Saudi-Arabian ja Libanonin suhteista on kuulunut viime aikoina yllättäviä uutisia. Hannu Reimen mukaan Lähi-idässä käydään parhaillaan taistoa poliittisesta vaikutusvallasta, eikä roskatunkion päälle mahdu kuin yksi paikallinen kukko.
Lähi-idässä käydään parhaillaan gangsterisyndikaattien kaltaista sotaa poliittisesta vaikutusvallasta, kirjoittaa Hannu Reime. Kuva: Jean-Philippe Rebuffet / CC BY-NC-ND 2.0.
Artikkeli on julkaistu alun perin Pax-lehden numerossa 5/2017.
Saudi-Arabia on kuluneen vuoden aikana tehnyt yllättäviä päätöksiä, jotka ovat poikenneet maan tähän asti varovaisesta toimintalinjasta niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Kesäkuussa saudit julistivat boikottiin naapurimaansa Qatarin, jonka suhtautumista Iraniin pidettiin Riadissa liian myöntyväisenä. Syksyllä Libanonin pääministeri sai saudeilta muistutuksen siitä, että Teheranin ja sen liittolaisten kanssa ei pidä olla väleissä.
Saudi-Arabia on myös eristänyt eteläisen naapurinsa Jemenin ja pommittanut maata säälimättä yrittäessään kukistaa iranilaismieliset houthi-kapinalliset. Pommitukset ja saarto ovat luoneet Jemeniin tilanteen, jota kansainväliset avustusjärjestöt kutsuvat humanitaariseksi katastrofiksi.
Libanonin pääministeri Saad Hariri lensi marraskuun alussa Saudi-Arabian pääkaupunkiin yllättäen ja kesken muiden toimiensa. Siellä hän ilmoitti – tai hänet pantiin ilmoittamaan – televisiolähetyksessä, että hän eroaa tehtävästään, koska pelkää henkensä puolesta.
Hariri syytti Irania sekä Libanonin shiia-muslimien poliittis-sotilaallista järjestöä Hizbullahia, Jumalan puoluetta, tavalla, joka ei vaikuttanut uskottavalta. Pääministerin esiintymisestä syntyi vahva vaikutelma, että hän toimi saudien ankaran painostuksen alaisena lukien käsikirjoitusta, joka hänelle oli annettu. Haririlla on Saudi-Arabian kaksoiskansalaisuus, ja hän on riippuvainen saudeista paitsi poliittisesti myös liiketoimissaan.
Libanonin kristitty presidentti Michel Aoun, joka on liittoutunut Hizbullahin kanssa, esitti vakavan epäilyn pääministerinsä päätöksen aitoudesta. Presidentin mukaan eroilmoitus ei ole pätevä, koska sitä ei annettu Libanonin maaperällä. Libanonin armeija ja pääministerin turvallisuudesta vastaavat elimet ilmoittivat, että mikään ei viittaa siihen, että Haririn henki olisi vaarassa.
Pääministerin isä Rafiq Hariri kyllä murhattiin autopommilla Beirutissa vuonna 2005. Poliittinen tilanne Libanonissa on kuitenkin nyt toisenlainen kuin 12 vuotta sitten. Hizbullahilla on tukeva asema Libanonin uskonnollisten yhteisöjen ja lahkojen vallanjaossa, ja sen miliisiä pidetään vahvempana kuin Libanonin kansallista armeijaa.
Myöhemmin marraskuussa Saad Hariri palasi Beirutiin. Tavattuaan Michel Aounin Hariri ilmoitti, että presidentin toivomuksesta hän lykkää eronsa täytäntöönpanoa. Tarkoituksena on neuvotella Libanonin eri poliittisten ryhmien kanssa. Saudi-Arabian kömpelö toiminta näyttää pikemminkin yhdistäneen Libanonin poliittis-uskonnolliset ryhmät kuin eristäneen Hizbullahin.
Libanon on usein vedetty Lähi-idässä vaikuttavien poliittisten voimien taistelukentäksi. Muista arabimaista poiketen Libanonissa on pitkään vallinnut lehdistön ja poliittisen järjestäytymisen ja toiminnan vapaus. Maan poliittinen rakenne on perustunut uskontokuntien ja lahkojen väliseen voimatasapainoon. 1970-luvun puolivälissä alkanut tuhoisa sisällissota toi Libanoniin kahden naapurimaan, Syyrian ja Israelin, armeijat, jotka poistuivat vasta 2000-luvun alussa.
Libanonin pääministerin ympärille kyhätty näytelmä esitettiin samaan aikaan, kun Saudi-Arabian vahvaksi mieheksi noussut kruununprinssi Muhammad bin Salman pidätytti suuren joukon hallitsevan Saudi-suvun mahtimiehiä korruptioepäilyjen nojalla. Kruununprinssi on keskittämässä valtaa omiin käsiinsä. Samalla hän rikkoo pitkää perinnettä, jonka mukaan maata on hallittu Saudi-suvun eri haarojen keskinäisellä yhteisymmärryksellä.
Palestiinalaissyntyinen israelilainen kirjailija ja journalisti Odeh Bisharat kirjoitti ironisesti, että on väärin kutsua Saudi-Arabiaa maaksi, jossa vallitsee korruptio. Pikemminkin hallitseva suku itse on korruptio, joka on saanut käsiinsä kokonaisen valtion.
Iran vahvistuu
Arabimaailmaan kuulumaton Iran on jo toistakymmentä vuotta onnistunut kasvattamaan vaikutusvaltaansa alueella, joka ulottuu Irakin ja Syyrian kautta Libanoniin. Tämä on ärsyttänyt erityisesti kahta Lähi-idän alueen mahtitekijää ja Yhdysvaltojen läheisintä liittolaista: Saudi-Arabiaa ja Israelia.
Iranin voimistuminen johtuu suureksi osaksi virhearvioista, joita sen viholliset ovat tehneet. Hizbullahia ei nykyisessä vahvuudessaan olisi koskaan syntynyt, ellei Israel olisi miehittänyt Etelä-Libanonia vuoteen 2000 saakka. Jumalan puolue kasvoi miehityksen vastaisena liikkeenä Libanonin eteläosissa.
Uskonto on epäilemättä tärkeä elementti, mutta poliittisiin taisteluihin vallasta ja vaikutusvallasta sisältyy aina paljon muutakin.
Iranin vaikutusvaltaa on lisännyt erityisen paljon Yhdysvaltojen päätös hyökätä Irakiin vuonna 2003 ja kaataa Saddam Husseinin hallitus, joka oli siihen mennessä raa’asti kukistanut maan shiia-enemmistön poliittiset pyrkimykset. Nyt Irak on Syyrian Assadin ja Libanonin Hizbullahin ohella Iranin tärkein liittolainen arabi-idässä.
Saudi-Arabia pitää Irania pahimpana kilpailijanaan geopoliittisesta vaikutusvallasta Lähi-idässä. Koska Saudi-suvun hallitsema valtio edustaa sunnalaista islamia, vieläpä sen puhdasoppisinta ja fanaattisinta muotoa, wahhabilaisuutta, ja Iran taas on islamin shiialaisen suunnan johtava maa, ymmärretään käynnissä oleva geopoliittinen kamppailu usein pelkäksi uskonsodaksi.
Uskonto on siinä epäilemättä tärkeä elementti, mutta poliittisiin taisteluihin vallasta ja vaikutusvallasta sisältyy aina paljon muutakin. Niinpä esimerkiksi Iranin ja Syyrian hallituksen liittolaisuudessa uskonnolla on vain sivuosa. Syyriaa johtava Assadin dynastia kuuluu pieneen alawiittien lahkoon, joka on eronnut shiialaisesta islamista.
Israelin ja Saudi-Arabian liitto
Israel oli aikoinaan Iranin shaahin liittolainen, molemmat arabimaailmaan kuulumattomia, mutta arabien keskellä tai vierellä sijaitsevia maita. Shaahin vallasta syöksemisen ja ns. islamilaisen vallankumouksen jälkeen Israel on pitänyt Irania pahimpana vastustajaan.
Iranin ydinohjelmasta syntyneen kansainvälisen kriisin aikana Israel yritti koko ajan taivuttaa Yhdysvaltoja hyökkäämään tai antamaan sille itselleen luvan iskeä Iraniin. Donald Trumpin siirtyminen Valkoisen talon isännäksi on herättänyt uudelleen toivoa Israelin johdossa, onhan Trump kutsunut ydinohjelmasta solmittua sopimusta ”huonoksi diiliksi”.
Yhteinen vihollinen Iran on lähentänyt toisiinsa fundamentalistisinta muslimivaltiota Saudi-Arabiaa ja juutalaisvaltio Israelia. Maat ovat jo pitkään olleet tosiasiassa liittolaisia, vaikkei niillä ole edes diplomaattisuhteita keskenään. Yhteisiä intressejä ei myöskään enää salata.
Marraskuussa saudi-arabialainen sanomalehti julkaisi Israelin asevoimien komentajan Gadi Eizenkotin haastattelun, jossa tämä sanoi Israelin olevan valmis tiedustelutiedon jakamiseen saudien kanssa. Haastattelu oli ensimmäinen laatuaan. Eizenkot kutsui Irania suurimmaksi uhaksi koko Lähi-idässä.
Israelilaiskenraali kuitenkin teki selväksi, että hänen maansa ei ole juuri nyt halukas sotaan Libanonin Hizbullah-järjestöä vastaan. Sen sijaan Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi on luonut uusia mahdollisuuksia kansainväliselle yhteistoiminnalle, joka kohdistuisi Iraniin, kenraali Eizenkot totesi saudilehdelle.
Huolimatta tehokkaasta armeijastaan ja ydinaseestaan Israel tietää, että Hizbullah on vaarallinen vastustaja. Järjestö on karaistunut Syyrian sodassa, jossa se on puolustanut Bashar al-Assadin brutaalin diktatorista hallitusta yhdessä iranilaisten uskonveljiensä ja Venäjän kanssa. Hizbullah on myös saanut uusia ja entistä tehokkaampia aseita Iranista.
Israelin pääesikunnassa on varmasti laskettu, että uusi sota Libanonin vastaisella pohjoisrajalla saisi aikaan huomattavaa tuhoa myös omalla puolella. Jo edellisessä, vuoden 2006 sodassa Hizbullahin ohjuksia ylsi Haifaan saakka.
Israelin armeija tuhosi vuoden 1967 kesäkuun sodassa vahvimman arabimaan, Egyptin, neuvostovalmisteiset ilmavoimat muutamassa tunnissa. Kesällä 2006 sama armeija soti ei-valtiollista toimijaa, Hizbullahia, vastaan yli 30 päivää voittamatta sitä. Israelin maine Lähi-idän Spartana ei kestäisi saman kokemuksen toistumista mahdollisesti toiseen potenssiin korotettuna.
Lähi-idässä käydään parhaillaan gangsterisyndikaattien kaltaista sotaa poliittisesta vaikutusvallasta. Roskatunkion päälle ei mahdu kuin yksi paikallinen kukko.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia