Artikkeli on julkaistu alun perin ilmasto.orgin blogissa sekä ympäristöministeriön blogissa.

Neuvotteluja uudesta ilmastosopimuksesta on käyty jo neljä vuotta: ne alkoivat Durbanin ilmastokokouksessa vuonna 2011. Nyt edessä oleva kaksiviikkoinen Pariisissa on tämän moniosaisen näytelmän loppunäytös – jonka jälkeen tulee toki jatko-osia.

Pariisin ilmastosopimuksen virallisesta pohjatekstistä sovittiin tämän vuoden helmikuussa Genevessä. Vuoden 2015 kuluessa me virkamiehet olemme käyttäneet sopimusneuvotteluihin jo viisi viikkoa. Sopimuksen pohjateksti on nyt 54-sivuinen tuhti nippu. Huonoa siinä on pituus ja se, ettei teksti ole paikoin kovinkaan lukijaystävällinen. Hyvää tekstissä on selkeä rakenne ja selkeät vaihtoehdot jo moniin neuvottelukysymyksiin.

Vauhtia ja ohjausta sopimusluonnoksen työstämiseen ja vaihtoehtojen karsimiseen toivottiin poliittiselta tasolta. Peru ja Ranska, eli nykyinen ja tuleva ilmastokokouksen (COP) puheenjohtajamaa, pyrkivät edistämään neuvotteluja epävirallisilla ministeritason kokouksilla heinä- ja syyskuussa. Niissä käsiteltiin keskeisimpiä sopimuksen osa-alueita. Valitettavasti poliittisella tasolla saavutettu alustava yhteisymmärrys tietyistä asioista ei heijastunut virkamiestason neuvotteluihin elo-syyskuussa ja lokakuussa Bonnissa.

Marraskuussa ministerit kokoontuivat Pariisin esikokoukseen ns. pre-COP:iin (8.–10.11.) ja G20-maiden päämieskokoukseen (15.–16.11.). Marraskuun esikokouksessa vallitsi poliittisella tasolla jälleen yhteisymmärrys monista neuvottelukysymyksistä esimerkiksi vuoden 2020 jälkeisestä rahoituksesta. Samalla ministerit totesivat, etteivät halua nähdä virkamiesten tuotosta "enää uudelleen". Huolta herättää se, ettei G20-maiden päämiestapaaminen työntänyt neuvotteluja eteenpäin lainkaan. Siten Pariisin kynnyksellä kaikki tärkeimmät neuvottelukysymykset ovat ratkaisematta.

Neuvottelutilanne on haastava, sillä paljon kysymyksiä on jäänyt ratkaistavaksi Pariisissa. Mutta vahva poliittinen tahto tekee sopimuksen syntymisestä silti mahdollista. Tästä kertoo muun muassa se, että jo 176 maata, noin 95 % globaaleista päästöistä, on tähän mennessä antanut aiotun kansallisen panoksensa uuteen ilmastosopimukseen. Nämä maat tuskin haluavat palata Pariisista kotiin tyhjin käsin. Uusi ilmastosopimus loisi raamin niiden antamille ilmoituksille.

"Ilmastotoimet eivät kuitenkaan pysähdy, jos Pariisista ei saada sopimusta."

Ilmastotoimet eivät kuitenkaan pysähdy, jos Pariisista ei saada sopimusta. Monet yritykset, sijoittajat, kaupungit ja kunnat ovat sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjään. YK:n ilmastosivuilla on tuhansia yksityisen sektorin ja kaupunkien ilmastolupauksia. Pariisin sopimus voi vauhdittaa näitä toimia maailmanlaajuisesti ja tukea samalla maailmantaloutta.

Ilmasto tulee lämpenemään joka tapauksessa ja ilmastonmuutoksen vaikutukset pahenevat. Tänä vuonna ylitettiin yhden asteen raja ja hyvässäkin tapauksessa puhutaan merkittävästä lisälämpenemisestä (tavoitetaso esimerkiksi 1,5-2 astetta) tällä vuosisadalla. Vaikutukset siis pahenevat riippumatta siitä syntyykö Pariisin sopimus vai ei – ja pitävät taatusti samalla huolen siitä, että ilmasto pysyy poliittisella agendalla. Pariisin sopimus voi kuitenkin hidastaa pitkän aikavälin lämpenemistä ja varmistaa kansainvälisen yhteisön paremman varautumisen näihin ikäviin muutoksiin.

Useat selvitykset ovat todenneet, että keinot päästöjen vähentämiseen ovat olemassa. Juuri ilmestyneen Sitran maailmanlaajuisen Green to Scale -selvityksen mukaan ilmastopäästöjen merkittävään vähentämiseen ei tarvita uusia innovaatioita tai suurta pääomaa. Maailman kasvihuonekaasupäästöjä olisi mahdollista vähentää neljänneksellä ihan vain ottamalla laajemmin käyttöön 17 olemassa olevaa ja toimivaksi todettua ratkaisua vastaavanlaisissa yhteiskunnissa kuin missä ne ovat jo käytössä.

Me kaikki voimme myös tehdä itse enemmän päästöjemme vähentämiseksi. Suomalainen Myrskyvaroitus on vienyt YK:n ilmastosopimuksen sihteeristönkin tietoisuuteen Ilmastolupaus -kampanjan, jossa kuka tahansa voi sitoutua puolittamaan päästönsä kymmenessä vuodessa. Kuntien, yritysten ja jopa kansalaisten omaehtoinen aktiivisuus voi luoda tilanteen, jossa valtioiden sitoumusten rooliksi jää "lattiatason" muotoileminen ilmastotoimien kunnianhimolle.

On paljon merkkejä, että olemme jo siirtyneet tällaiseen kehitykseen ja tuloksetkin alkavat näkyä. Tänä vuonna kivihiilen käyttö on vähentymässä ennätyksellisen paljon. Myös kansainvälinen energiajärjestö IEA toteaa äskettäin julkaistussa vuosiraportissaan, että merkit maailmanlaajuisesta energiamurroksesta ovat selvät. Jotta kahden asteen tavoite pysyisi saavutettavissa, tarvitaan Pariisista päätös, joka mahdollistaa maiden yhä kunnianhimoisemmat sitoumukset ja lisää vähäpäästöisiä investointeja.

Harri Laurikka on pääneuvottelija ja Laura Aho ylitarkastaja ympäristöministeriössä.