Maailman valtiot päättävät tänä vuonna maailman kehityksen suunnasta seuraavan 20 vuoden ajaksi. YK:ssa laadittavat uudet globaalit kehitystavoitteet asettavat suunnan valtioiden, yritysten ja kansalaisjärjestöjen yhteiselle taistelulle viheliäisiä ongelmia vastaan.

Asialista on kuitenkin suuri eivätkä kaikki asiat mahdu mukaan. Kärjistetysti neuvotteluissa siis päätetään mitä ongelmia koitetaan ratkaista: poistetaanko lapsiin kohdistuva väkivalta vai absoluuttinen köyhyys?

"Nykyinen nuorten sukupolvi on maailman historian suurin. Maailman väestöstä puolet on alle 30-vuotiaita."

Rauhalla ja mahdollisuuksilla onnelliseen elämään on ymmärrettävä yhteys. Rauha rikkoutuu usein silloin, kun kaikilla yhteiskunnan jäsenillä ei ole mahdollisuuksia tavoitella onnellista elämää. Tällaisia epäoikeudenmukaisuuksien, osattomuuden ja turhautumisen purskahduksia olemme nähneet muun muassa arabikevään vallankumousten yhteydessä.

Pariisin lähiöiden levottomuudet ja Tukholman Husbyn nuorisomellakat vuonna 2013 ovat osoittaneet, että myös varakkaiden länsimaiden kadut voivat täyttyä vihasta mikäli osalta ihmisistä evätään oikeus itsekunnioitukseen ja tasa-arvoiseen osallisuuteen yhteiskunnassa.

Usein levottomuuksien moottorina toimivat nuoret. Nykyinen nuorten sukupolvi on maailman historian suurin. Maailman väestöstä puolet on alle 30-vuotiaita. Internet ja halvat älypuhelimet kierrättävät uudet ideat ja ajatukset nopeammin kaikkiin maailman kolkkiin. Samalla on syntynyt todellinen kansainvälinen sukupolvi, joka näkee omaa pihapiiriään kauemmaksi. Nuoret vaativat enemmän.

Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että suurista päätöksistä puhuttaessa vanhemmat sukupolvet unohtavat historian jatkavan kulkuaan. Mikään ei takaa, että nuorten visio paremmasta maailmasta on sama kuin heidän vanhemmillaan.

Suurimmat kehityksen esteet kasaantuvat usein niille alueille joissa on jo valmiiksi ongelmia. Nuorista 87 prosenttia elää kehitysmaissa ja heistä 341 miljoonaa on ilman työtä, koulutusta tai harjoittelupaikkaa. Parin vuosikymmenen sisällä työmarkkinoille tulee 1,3 miljardia nuorta, mutta heistä vain 300 miljoonalle riittää työpaikka. Kaikkein huolestuttavinta on kuitenkin se, ettei yksikään maailman hauras valtio ole saavuttanut yhtään YK:n vuosituhattavoitetta. Useissa hauraissa valtioissa nuoret muodostavat enemmistön väestöstä.

Myös Suomen ulkopolitiikassa usein unohdetaan kääntää arvokkaat puheet nuorten roolista poliittisiksi prioriteeteiksi. Tuntuu, ettei meillä aina muisteta, mitä olemme tehneet hyvin. Aktiiviset nuorisovaltuustot toimivat paikallishallinnon vahtikoirina. Lapset pääsevät kertomaan kaupunginjohtajalle millainen heidän päiväkotinsa pitäisi olla. Peruskouluissamme on kasvanut kokonainen sukupolvi riitojen ratkaisun ja vertaissovittelun ammattilaisia.

Nuorisotakuuta ja oppisopimusta voitaisiin soveltaa myös Euroopan ulkopuolella. Opiskelijat perustavat yhä useammin omia pienyrityksiään, joilla tähdätään voiton tavoittelun lisäksi myös maailman ongelmien ratkaisemiseen. Meillä olisi paljon kerrottavaa maailmalla.

Osallistamalla nuoret aidosti uusien kehitystavoitteiden laadintaan ja toteutukseen voimme varmistaa näkevämme maailman ongelmat samojen silmälasien lävitse. Päätöksentekijöiden on aika tunnustaa, että maailmalla olisi lohduton tulevaisuus ilman nuoria.

Kirjoittaja on kehitysministeri Pekka Haaviston eduskunta-avustaja ja Suomen YK-nuorisodelegaatti 2014.