Tiedotusvälineet esittävät muslimit primitiivisinä ja uskonnon ohjaamina, vastakohtana omalle modernille erinomaisuudellemme, totesi journalisti Jolin Boldt "Islamin ja arabimaailman kuvat mediassa" –seminaarissa maanantaina. Boldt analysoi mm. Fadimen kuoleman nostattamaa keskustelua: ”Pääministeri Göran Persson vaati, että koko kurdiyhteisön on kannettava vastuu teosta. Vaatiiko joku, että kaikkien tukholmalaisten tulee kantaa vastuu, kun Tukholmassa tapetaan ihminen?”

"Ihmisiä vaivaa giganttinen tiedonpuute", totesi journalisti ja journalismin opettaja Jolin Boldt, joka puhui ruotsalaismedian tarjoamasta pakolais- ja islamkuvasta "Islamin ja arabimaailman kuvat mediassa" -seminaarissa maanantaina. Tietämättömyys ylläpitää ennakkoluuloja ja ruokkii ihmisten luokittelua meihin ja niihin toisiin. "Me tarvitsemme kontrastin omalle modernille, hyvinkoulutetulle erinomaisuudellemme. Sellainen on saatu, kun muslimit on leimattu primitiivisiksi ja uskonnon ohjaamiksi. "

Julkisuudessa muslimeihin - kuten muihinkin maahanmuuttajiin - tuntuu Boldtin mukaan löytyvän vain kaksi näkökulmaa: heidät esitellään joko rikollisina tai uhreina. Media tuntuu myös kaivavan ongelmia esiin vaikka väkisin. "Kun selvisi, että maahanmuuttajatytöt syyllistyvät rikoksiin ruotsalaissisariaan harvemmin, Aftonbladetiin haastatellulta asiantuntijalta kysyttiin, onko poikkeavuuden syynä mahdollisesti se, että tytöt on nujerrettu kotona."

Jolin Boldt muistutti, että maahanmuuttajat eivät vain näy mediassa, he myös lukevat lehtiä, kuuntelevat radiota ja katsovat televisiota. "Median kuluttajina he törmäävät jatkuvasti me-ne -ajatteluun, ja huomaavat aina kuuluvansa niihin toisiin. Ihmiselle on vahingollista lukea ja kuulla itsestään kerrottavan aina vain erilaisena ja vaarallisena."

Kulttuurin tuomio

Boldt ruoti isänsä murhaaman Fadimen kuoleman nostattamaa keskustelua ja reaktioita Ruotsissa. Tiedotusvälineissä tilaa saivat lausunnot, joissa jako ruotsalaisiin ja muihin tuli erityisen selväksi. "Integraatioministeri Mona Sahlin julisti, että ’on olemassa joitain ruotsalaisia arvoja, joita jokaisen on noudatettava.’ Ikään kuin kaikkialla muualla vaimon ja lasten lyöminen tai tappaminen olisi hyväksyttävää."

"Pääministeri Göran Persson puolestaan vaati, että ’koko kurdiyhteisö on kannettava vastuu teosta’. Vaatiiko joku, että kaikkien tukholmalaisten tulee kantaa vastuu, kun Tukholmassa tapetaan ihminen?" Boldt kysyi.

Omalla tavallaan Ruotsin kurdiyhteisö onkin saanut kantaa vastuun Fadimen murhasta. Kaikkien yhteisön jäsenten leimaaminen yksittäistapauksen perusteella muutti ihmisten elämää. "Nuoret kurdimiehet pelkäävät kertoa taustastaan. Kun heiltä vietiin ylpeys omasta kielestä ja kulttuurista, vietiin kaikki, mikä oli jäljellä."

"Turkissa tai Kurdistanissa oman vanhemman surmaaminen olisi mahdoton ajatus. Suomessa ja Ruotsissa isän- ja äidinmurhia tapahtuu, mutta kukaan on tuskin valmis kutsumaan niitä skandinaaviseksi perinteeksi."

Lastenkaan hätä ei herätä

Ilmiselvä uhriksi joutuminenkaan ei välttämättä riitä herättämään mediaa, ei edes silloin, kun kyseessä ovat lapset. Jako meihin ja muihin estää näkemästä hätää edes siellä, missä se on suurin. Kun Ruotsissa raportoitiin 87 lapsen kadonneen vastaanottokeskuksista jäljettömiin, ei asiasta noussut sen suurempaa haloota. "Lehdet eivät olleet täynnä kuvia itkevistä vanhemmista, surullisen näköisestä nallesta ja tyhjästä kodista. Kuvitelkaapa, millainen sensaatio olisi, jos sama määrä ruotsalaislapsia katoaisi jälkeä jättämättä."

Hiljakkoin julkisuuteen nousi ruotsalaisissa pakolaislapsissa esiintyvä outo ja vaarallinen syndrooma. Lapset ovat puhumattomia, syömättömiä, liikkumattomia ja elämästä vetäytyneitä. Julkisuus on uutta, mutta Boldtin mukaan kyseessä ei ole uusi ilmiö. "Näistä lapsista on tiedetty jo vuosia, asiasta ei vain ole puhuttu. Viranomaiset ovat kieltäneet sairauden olemassaolon ja sanoneet, että lapset yrittävät kiristää heitä."

Mikä sitten saa toimittajat tyytymään yksinkertaisiin vastakkainasetteluihin ja stereotyyppisiin kuvauksiin vaarallisista tai säälittävistä maahanmuuttajista? Miksi tiedotusvälineet eivät kerro tavallisten muslimien arkeen liittyvistä asioista tai edes kuvaa pakolaiskeskusten ankeaa arkea, vaikka vuosikausia epävarmuudessa elävien ihmisten ongelmat ansaitsisivat nousta julkisuuteen?

"Keski-ikäiset ja keskiluokkaiset toimittajat eivät näe todellisuutta. He uskovat ja haluavat uskoa, että Ruotsi on moderni ja paras maa kaikista, ja ongelmat maahanmuuttajien itsensä aiheuttamia."

Islamin ja arabimaailman kuvat mediassa –seminaarin järjestivät Suomen Pakolaisapu ja Suomen YK-liitto yhdessä eduskunnan Arabikansojen ystävyysryhmän, Maghreb-ryhmän ja ihmisoikeusryhmän kanssa.