Yritykset luovat mielikuvia itsestään yhteiskunnan vastuullisina toimijoina. Vastuullisuuden käytännöt ja mittarit ovat moninaiset samoin kuin ymmärrys siitä, mihin ja keihin vastuu ulottuu.

”Väestönkasvu, ympäristön haasteet, hallinnon ja kestävyyden kysymykset...” Nordean yhteiskuntavastuujohtaja, Sasja Beslik verryyttelee puheenvuoroaan Hanasaaren kulttuurikeskuksen järjestämässä Yritysten yhteiskuntavastuu -seminaarissa.

Yritysvastuun taustalla on ajatus siitä, että yrityksen tulisi toimia oikeudenmukaisesti huomioimalla ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät kysymykset toiminnassaan. Yritysten omat lähtökohdat vaikuttavat kuitenkin siihen, kuinka ne tarkemmin ottaen ymmärtävät yritysvastuun merkityksen.

”Tapaan joka vuosi 600 yritysjohtajaa eri puolilla maailmaa. Yritysvastuu on yhteistyön kannalta kynnyskysymys. Rahoitamme liiketoimintaa, jossa ympäristön, talouden ja terveyden riskejä on mietitty”, linjaa Beslik.

Lahjoituksia ja verohaaveita

Jos Nordealle yritysvastuu on ensisijassa riskienhallintaa, niin Microsoftille se merkitsee erityisesti hyväntahdon eleitä. Ohjelmistoyrityksen Euroopan, Lähi-Idän ja Afrikan alueista vastaava johtaja, Sylvie Laffarge esittelee tapoja, joilla maailmaa voi parantaa teknologian avuin.

”Tuemme toisaalta ruohonjuuritason e-inkluusiohankkeita, ja toisaalta vahvistamme järjestöjen teknologista kapasiteettia humanitaarisissa kriisitilanteissa. Lahjoitamme myös laitteita ja ohjelmistoja.”

Nairobin yliopiston luennoitsija Attiya Wariksen mielestä kehitysmaissa toimivien yritysten tulisi enneminkin tukea maiden omien sosiaalijärjestelmien rakentumista verotuksen kautta.

”Kun paikalliskoulun kyljessä lukee suurin kirjaimin Donated by Unilever, kansalaisten reaktio on, että valtiosta ei ole turvaamaan peruspalveluja. Se vaikeuttaa entisestään kehitysmaiden hallintojen kykyä kerätä veroja ja tarjota tärkeitä palveluja.”

Waris korostaa, että ulkomaalaisten yritysten olisi erityisen suotavaa maksaa veroja maihin, joissa ne toimivat. Jatkuvat verotulot ovat kehitysmaiden kannalta hänen mukaansa tärkeämpiä kuin kehitysapu.

Keskustelua kommentoimaan saapunut kansanedustaja Pekka Haavisto tarttuu Wariksen ajatukseen. ”Ehkä me pohjoismaat voisimme tosiaan tarjota verotusjärjestelmiin liittyvää osaamista kehitysmaille osana valtiollista kehitysyhteistyötä.”

Liuta eettisiä ohjeistoja ja käytäntöjä

Kehitysmaiden lainsäädäntöön on harvemmin kirjattu tarkasti yrityseettisiä velvoitteita. Kansainvälisillä yrityksillä onkin usein omat eettiset ohjeistonsa ja käytäntönsä, jotka perustuvat vapaaehtoiseen itsesääntelyyn. Yritysvastuussa on siten kyse enemmän moraalisesta kuin juridisesta vastuuta.

”Vielä jää liiaksi kuluttajan harteille selvittää, miten vastuullisesti yritys itse asiassa toimii. Esimerkiksi erilaiset sertifikaatit ovat yksi viidakko”, sanoo Lotta Staffans, vastuullista vaatetuotantoa edistävän Puhtaat Vaatteet- verkoston kampanjankoordinaattori.

Verkostot sitovat vastuuseen

Eettisten ohjeistojen ja itsearviointien varjopuoli on se, ettei tiedon luotettavuutta voi usein tarkistaa ulkopuolisesta lähteestä. Yritys voi tulla tässä kuluttajaa vastaan lisäämällä toimintansa läpinäkyvyyttä.

Yritysvastuuta edistetään yhä enemmän kansainvälisten verkostojen ja aloitteiden kautta. Haavisto mainitsee esimerkkinä YK:n yritysvastuualoite Global Compactin, joka sitouttaa yritykset ihmisoikeuksiin, työoloihin, ympäristöön ja kehitykseen liittyviin periaatteisiin.

Global Compactin kaltaisten aloitteiden avulla on mahdollista luoda yleispätevät minimistandardit vastuulliselle yritystoiminnalle. YK-aloitteessa on mukana paitsi yrityksiä, myös valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan edustajia.

Maailmalla on myös yhteistyöverkostoja, joissa järjestöt ja ammattiliitot pohtivat yritysten kanssa yritysvastuukysymyksiä. "Yksikään suomalainen vaatealan yritys ei vielä ole lähtenyt tällaisiin verkostoihin mukaan. Suuri osa yrityksistä verkostoituu vain keskenään", kertoo Staffans.