Artikkeli on julkaistu alun perin Solidaarisuuden blogissa.

Kriisien keskellä yhteiskuntamme sisäänpäinkääntyneisyys kummastuttaa. Olemme kaikki sidoksissa toinen toisiimme. Sen sijaan että hyväksyisimme sen, keskitämme voimavaramme ongelmien ratkaisuun eristyksissä muista. Globalisaation myötä ei ole enää olemassa meidän ja muiden ongelmia. On luovuttava ajatuksesta, että hoidamme yksin omat asiamme kuntoon.

Globalisaatio on muuttanut maailmaa perustavanlaatuisesti. Rajat ovat auenneet ja liikenneyhteydet parantuneet. Internetin myötä tieto kulkee vapaasti maiden välillä. Kansalaiset eivät enää ole vain yhden maan kansalaisia, vaan globaaleja maailmankansalaisia.

Maailmankansalaisuuteen kuuluu vastuu tietää mitä muualla maailmassa tapahtuu, ja vastuu välittää siitä. Siihen kuuluu myös olennaisesti se, että hahmotamme miten hyvinvointi maailman toisella puolella vaikuttaa suoraan omaan hyvinvointiimme.

Pakolaisuus on yksi maailmankansalaisuuden ilmiöistä. Kun kotimaassa ei ole edellytyksiä onnellisen ja ihmisarvoisen elämän rakentamiselle, niitä lähdetään hakemaan muualta. Turvapaikanhakijoiden sijoittaminen ja kotouttaminen ovat tällä hetkellä yksi EU:n suurimmista poliittisista kysymyksistä.

"Tuijottaminen omaan napaan ei enää toimi, vaan ratkaisuja on analysoitava globalisaatiolinssit päässä."

Toinen maailmankansalaisuuden ilmiöistä on tiedon vapaa kulku. Kuulemme päivittäin hashtagin siivittämään yhteen lauseeseen tiivistettyjä uutisia eri maailmankolkista. Kun ebola ilmestyy Afrikkaan, ebola-testaus aloitetaan välittömästi lontoolaisilla lentokentillä. Kun saksalainen lentää päin vuorenseinämää, suomalaiset lentoyhtiöt tiivistävät saman tien omia sääntöjään. Ihmiskunnan suuret kysymykset eivät katso valtioiden rajoja

Maailman yhteneväisyyteen kuuluu myös se, että taloustilanteet toisella puolella maapalloa vaikuttavat suoraan oman maamme talouteen.

Valtaosalla suomalaisista yrityksistä on globaalitalouden ylläpitämän eriarvoisuuden takia toimintaa myös maamme rajojen ulkopuolella. Joidenkin yt-neuvottelujen syyt löytyvät tämän eriarvoisuuden ytimestä.

Toisaalta oma taloustilanteemme määrittelee maailman markkinoita ja vaikuttaa palkkarakenteisiin maailman toisella laidalla.

Ostamalla t-paidan Helsingin keskustasta ylläpidämme köyhyyttä Kambodžassa, jossa näitä ommellaan alle dollarin tuntipalkalla, ihmisarvon vastaisissa työoloissa. Kyseinen maa pysyy äärimmäisessä köyhyydessä, kun ulkomaiset yritykset välttelevät paikallista veronmaksua.

Myös ympäristökysymykset ovat globaaleja. Ilmastonmuutos Afrikassa lisää ilmastopakolaisia. Pohjois-Nicaraguassa kuivuuden lisääntyminen voi vaikuttaa kahvintuotantoon, jonka myötä kahvia on entistä vähemmän maailmanmarkkinoilla myynnissä ja eurooppalaisten kuppiloissa nautittavana. Sama koskee muuta ruoantuotantoa.

Ajatus siitä, että meidän tulee ensin ratkaista omat ongelmamme, ennen kuin autamme muita ratkaisemaan heidän ongelmiaan, ei istu nykymaailmaan. Tuijottaminen omaan napaan ei enää toimi, vaan ratkaisuja on analysoitava globalisaatiolinssit päässä.

Tämän päivän avainkysymys on, minkälaista maailmaa haluamme rakentaa – ei minkälaisen Suomen toivotaan olevan.

Kirjoittaja on Solidaarisuuden ohjelmapäällikkö.