Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Rauhan Puolesta -lehden numerossa 3/2013.

Imperiumit rakastavat muureja.

Virallisesti niillä suljetaan barbaarit ulkopuolelle, mutta usein niiden suurin merkitys on sisäisen yhtenäisyyden lisääminen. Internet-aikakaudella muuritkin siirtyvät verkkoon.

Kun Kiinan ensimmäinen yhdistäjä Qin Chi Huang aloitti 200-luvulla eaa. aiempien rakennelmien yhdistämisen sittemmin Kiinan muurina tunnetuksi kokonaisuudeksi, työtä tehtiin myös ihmisten mielissä. Sopimatonta kirjallisuutta poltettiin ja muuria rakentamaan määrättiin joukon jatkoksi oppineistoa, kirjailijoita ja filosofeja, joiden henki ei painanut muita työläisiä enempää. Työllä tai muuten vain tapettuja haudattiin muurin alle sellaisia määriä, että paikalliset kutsuvat rakennelmaa edelleen nimellä Suuri hautausmaa.

Muuri piti barbaarit valtakunnan ulkopuolella vaihtelevalla menestyksellä. Kaikkein hankalimmat tulivat lopulta englantilaisten johdolla mereltä turvaamaan tykeillä välttämättömiä taloudellisia etujaan, kuten huumekauppaa.

Berliinin muurin jäänteet muistuttavat edesmenneen itäblokin pyrkimyksistä, Yhdysvalloissa rakennetaan aitaa Meksikon vastaiselle rajalle, EU patoaa siirtolaisuutta etelässä ja Lähi-idän paikallinen suurvalta Israel eristää ja pirstoo palestiinalaisalueita muurillaan.

Imperiumin suojautumisesta barbaareja vastaan on kysymys myös Yhdysvaltojen turvallisuusvirasto NSA:n Prism-ohjelmassa, joka on paljastuttuaan aiheuttanut paljon kohua. Internet- ja puhelinliikennettä seuraavan järjestelmän muurinsakaroiden takana seisovat urhoolliset tiedustelupalvelutyöntekijät.

Kiinallakin on moderni vastineensa suurelle kivimuurille. Uusi Kiinan muuri on palomuuri verkossa – se estää tai ainakin vaikeuttaa sosiaalisen median käyttöä. Yhdysvaltalaisten tavoin Kiina on kiinnostunut keräämään tietoja nettiliikenteestä (yhteistyöhön suostuvaisten palveluntarjoajien toiminta helpottuu tai mahdollistuu), mutta maassa nähdään tarpeelliseksi myös keskustelun rajoittaminen.

Muurien suurin merkitys syntyy lopulta ihmisten mielissä. Facebookin saa kiertoteitse auki Pekingissäkin, mutta kontrolloivan vallan olemassaolo ei koskaan unohdu.

Kirjoittaja on helsinkiläinen kirjailija.